37 vee

Tammikuun typsykkä tänään 37... 0_o! Eli ihan nuori vielä. "Hyvää syntymäpäivää 23 vuotiaalle!", sain kuulla heti aamusta - mut täytyy sanoa, että tuntuu hyvältä olla just tässä iässä just nyt. Ei vielä liian vakava tai vanha, ei kuitenkaan ihan elämästä tietämätön ja kyvytön käänteisiinsä vaikuttamaan. Tässä iässä elämä maistuu aivan todella hyvältä ihan joka päivä <3.

Kuten aikaisempinakin vuosina, juhlin merkkipäivääni vasta, kun rakkaille ystäville sopii. Tammikuun seiska tulee vastaan niin nopeasti uuden vuoden jälkeen ja ihmisillä on juhlaähky... Olen siis katsonut parhaaksi järjestää kemut myöhemmin. Aikaisempina vuosina juhlat ovat livahtaneet jopa kesäkuulle - tänä vuonna todennäköisin päivämäärä on 10.3., mutta odottelen edelleen muutamaa varmennusta aiheesta. Tätä on moni kysellyt - eventti tulee faceen, kunhan varmentuu.

Koska en vuoden 2017 kertauskyselyssäni muistanut, mitä oikein synttäripäivänäni viime vuonna tein, tänä vuonna siihen tulee tulevia vuosia helpottava snap shots osuus tänne blogiin:)
 
 Tänään Jyväskylässä nähtiin AURINKO! Ei ole muuten nähty sitten lokakuun! Aika hurjaa... Mut kiitos aurinko sinulle, että tulit merkkipäivääni muistamaan:) Tämä talvi on ollut niin auringoton, että jopa YLE on sitä uutisoinut.

 Tänä aamuna sain ehkä taiteellisimman synttärikortin toistaiseksi... <3 Toisessa kortissa oli varsin pelottava lahjus, sellainen että menee reippaasti mun epämukavuusalueelle. Mut tää on ihan hyvä ikä haastaa itseään kohtaamaan pelkojaan, näin mää mietin. Niinpä tänään olen miettinyt jännittäviä kysymyksiä lahjukseen liittyen. Arvaatteko mikä se on, jos sitä varten pitää vastata mm. seuraavanlaisiin kysymyksiin:

- Yritätkö tulla raskaaksi?
- Pystytkö kävelemään/juoksemaan 1600m 12minuutissa?
- Pystytkö pidättämään hengitystäsi 40sekuntia vaivatta?

Hämmentäviä juttuja... Revolutionin tarjoilijoilla oli varmasti tänään hauskaa katsoa kun mittasin hengityksen pidättämiskykyäni lounaan lomassa...

Muuten tätä synttäriä on vietelty rakkaan kainalossa.

Ehdin käydä pikaisesti asuntonäytössäkin, mikä on ollut aika perusaktiviteettia minulle nyt useamman kuukauden ajan... Tosin tällä kertaa tämä koti ei ollut mulle... Ja sit iltapäivä jatkui just mulle sopivalla lounaalla, johon kuului salaattia, rapuja, etanoita ja juustoo... Jännä miten tän jo 7.päivää kestäneen alkoholittoman paussin aikana on todella lakannut huvittamasta tää ryyppääminen. Tunnustelin mielitekojani tänään ja mietin, et kyllä nyt synttärin kunniaksi vois juoda lasin viiniä, mut ei vaan niinku huvittanut... Ei pakolla!
Ja synttärit huipentuu vielä sit sellaiseen jutskaan kuin Kagami Biraki. Eli Mochit jakoon - Shorinji Kempo -reenit alkavat jälleen. Reenien loppupuolella on luvassa vähän kisailua ja tarjoiluakin, minun tipaton kyllä pitää... Toivottavasti teillä on ollut mukava eka tammikuun sunnuntai 2018!

/ 37 years young. This seems like the right age for now: Not too old to be silly, not too young to already know some *little* lessons of life. Since I had trouble remembering last year's birthday, this year I've used some birthday snaps to illustrate the day. It's a pretty normal Sunday: Wake up late - get some awesome birthday cards... one with a rather challenging birthday present that will take me out of my comfort zone in February... Then more lingering in bed while kids want me to a) play 'dog' related games on smart phones or b) go outside to the SUNSHINE! It hasn't shined for months in Jyväskylä... But of course it does, it is my birthday afterall. Apparently according to Keskisuomalainen the sun has not shined in Jyväskylä for one hour even in December 2017... I continued my BD for some home watch - this time not for me though... And a lunch in town containing salad, king prawns, blue cheese & snails - just perfect! Tonight it's Kagami Biraki of our Shorinji Kempo club, which in short means to break mochi for the start of the new season of SK. So definitely I'm in! Let's do this. Good day:)

Sushi w Westlands

 Mistä tietää, että on ollut jossain maassa pitkän aikaa..?

No siitä, että illallis- ja lounaskutsuja riittää melkein jokapäivälle vaikkei olisi ollut vuoteen maassa...

...tai ehkäpä juuri siksi!

Me onnistuimme maanantaina tapaamaan ystävämme Westlandit, kun he sattuivat olemaan Xi'anissa vielä muutaman päivän ennen kuin matkaavat kuukaudeksi Eurooppaan.

Renda ehdotti, että menisimme sushi-ravintolaan Xiao Zhaissa.

Ja todentotta: meidän lähikulmilta löytyi mitä viihtyisin ja siisti japanilainen, joka tarjosi tuoretta sashimia, sushia ja pikkumurulle misonuudeleita, jotka hän tyytyväisenä söi loppuun asti.

Olipas pitkästä aikaa mukava tavata heitä. Tapasimme viimeksi 2 vuotta sitten Changchunissa, dongbeissa.

Oli myös mukava nähdä, miten pieni autisti istuu helposti 2,5h illallisella kunhan on saanut aiemmin päivällä leikkiä olan takaa ja mukana on autoja, jotka voi laittaa riviin.


Topsu on niin hyvä matkustaja, en voi häntä enempää kehua.

Toki niinkuin kaikki lapset (ja aikuiset), hän tarvitsee ruokaa, juomaa, unta ja liikuntaa; mut jos näistä on huolehdittu niin hän on mitä parasta seuraa ja esittelee taitojaan toistella Suomen ja englanninkielisiä sanoja.

Tähän ravintolaan palaamme varmasti uudestaankin... sashimiannokseni maksoi ehkä 6euroa... laatuunsa nähden todella halpaa.
Kiitoksia mukavasta illasta Westlandeille!

/How do you know you have Been in A foreign country For A Long time? Well, when there starts to be friends For most days to lunch and dine with..? It so happened that we caught our friends the Westlands, on their quick stop from wuhan to Europe. It eas lovely to see them! The last time was two years ago in Changchun! Time flies, huh?
Renda proposed we have sushi in A restaurant in Xiao Zhai, our neighboring metro station. That was such A good idea! Even Tops loved his miso noodles and all was amazingly cheap in comparison to the fresh fish quality. Definitely going back For A second time. It eas also luxurious to spend time with friends in A restaurant with such A well behaving Little autistic Finn. Probably helped that i Took him For 4h in A playground before...;)
Overall A great night! Talked about research in China and overseas, Chris Westland's Chinese has come along so well! Thank you For taking the time to meet us! See you again soon somewhere in the planet!

Dumplings and Ming Walls

Ihan vikoja päiviä Kiinassa viedään. Tämä syksy Kiinassa on ollut onnellinen ja täynnä mukavia hetkiä, tuntuu, etten haluaisi lähteä kotiin ihan vielä, mutta toisaalta uskon, että palaamme ennenpitkää tänne takaisin

 Olemme tällä hetkellä Pekingissä, mutta saimme nautiskella yhdestä aurinkoisesta päivästä Xi'anissa ennen lähtöämme.

 Niinpä se olikin sen verran rankka päivä, että 800 kuvaa ei mahdu yhteen postaukseen...

 Vieraamme olivat kovasti toivoneet visiittiä kaupungin muurille ja sinne toki minä palaan aina mielelläni. Aikaisemmin olen kirjoitellut tästä aiheesta:

Pyöräilyä kapungin muurilla -postauksessa
Pitkän päivän ilta-postauksessa.
ja Off the Wall-postauksessa

 Nämä Ming dynastian aikaan rakennetut kaupungin muurit ovat erikoisuus, koska useimmista kaupungeista muurit on tuhottu teiden tieltä.

 Ystäväni ovat olleet kovin kiinnostuneita eri dynastioista, mikä seuraa mitäkin. Koko historia aikajanoineen löytyy täältä.

 Meidän alkuperäissuunnitelmaamme kuului pyöräily muurin ympäri, mutta valitettavasti aurinkoisten päivien ollessa kortilla jouduimme luopumaan ajatuksesta.

Ja vaihdoimme sen vaan pieneen kävelyyn ja kuvaussessioon.

 Zhilin lähti meidän oppaaksemme, mikä oli mukava juttu.

 Hänestä ja muusta matkaseurueesta oli paljon apua lapsen hoidossa niin kuin nyt olettaa saattaa.

 Henkka-setää viedään.

 Aamupäivän ulkoilun päätteeksi menimme Xi'anin kuuluisinpaan dumpling-ravintolaan "De Fa Chang"iin kellotornin takana.

 Zhilin tilasi kiinalaiseen ylitsevuotavaan tyyliin ainakin 9sää erilaista dumplingia...

Ja mm. kokonaisen kanan. Kiinalaiset ovat todella vieraanvaraisia ja avokätisiä kestittämään. Kuitenkin joskus ongelmaksi saattaa muodostua se, että jos porukalla on kiire ja he tykkäisivät nauttia vaan jotain pientä, nopeasti lennosta, niin se ei sitten missään tapauksessa sovi. Eli käytimme sitten pari tuntia tähän lounaaseen. Voin suositella De Fa Changia, dumplingit olivat erinomaisia, etenkin lootusmalliset ja ankkamalliset. Kannattaa kuitenkin varata paljon aikaa ja rahaa tähän, jos päättää täällä vierailla

 We are now in Beijing, spending our last days in China:/ But still these posts are going back to the last day in Xi'an, when it was finally sunny and we then had to fit in all the rest of the sightseeing. Of course in Xi'an there is so many things to see - but I took them to my two favourite sights, the Ming City Walls and the Tang Paradise. We unfortunately did not have time to go cycling around as we just had one day to do all. However we did manage a two hour lunch at the famous De Fa Chang dumpling restaurant. Thank you Zhilin for entertaining us! It was fabulous as usual. Way more food than we can eat.

Dating in London

Nyt kun ollaan palailtu tänne Suomen syksyyn on mukava palata vähän vielä lomafiiliksiin. Jostain syystä sateinen ja kylmä sää ei oikein motivoi ja tuntuu, että mielellään asuisi vielä maassa, jossa voisi fiilistellä lyhyessä mekossa ainakin sen puolisen vuotta kesää. Tykkään kyllä syksystäkin, mutta jostain syystä en haluaisi vielä päästää irti kesästä. Jos laitan silmät kiinni niin sateisuus ja kurjuus katoaa, eikös?

Lontoossa ollessani käytin lapsivapaan päiväni tyttömäisillä treffeillä, jotka alkoivat tottakai Westfieldin Victoria's Secretistä - start as you mean to go on!

Sitten pyörähdin laitatuttamassa tukkaani kiharat. No ne kestivät ilman hiuskiinnettä varmaan sen pari tuntia. Minun tukassa ihan hyvä aika.

Lontoossa ollessani minulla on tapana katsastaa muutama nähtävyys, jos ei sisältä niin sitten ulkoa... Tällä kertaa se oli Shard, josta jo kirjoittelinkin.

Ehkä kotoisin alue Lontoossa minulle on kuitenkin Soho ja China town. Ja Shaftesbury Avenue. Sieltä voisi ostaa esim. lippuja West Endin musikaalihin.

Shoppailtuamme sohossa, koskapa meillä ei ollut kiirettä, päätimme matkata riksakyydillä illan ravintolaan.

Riksat yms tuktukit ovat jotain NIIN kiinalaista ja tuovat mieleeni Xi'anin. Pidän niistä, koska niissä matkatessa näkee ihmisiä ja paikkoja, jotka esim. metrossa menevät aivan ohi.

Kesäinen Lontoo oli täynnä polttariporukoita.

Riksakuskillamme oli upea tukka.

Oh China how I miss you. Mutta onneksi ei tarvitse enää kauaa ikävöidä Kiinaan... Varasimme nimittäin liput loka-marraskuulle vanhoihin kotimaisemiin:)

Sinitaivas - jotain, mitä ei Kiinassa kyllä ikinä nää.

Matkamme puikitteli Piccadilly Circuksen, Leister Squaren ja Trafalgar Squaren välimaastossa.

Nelson näytti meille selkää.

Illallinen nautiskeltiin Bilbao Berria -ravintolassa, Regent street 2:ssa.

Deittini oli innostunut menneestä Barcelonan matkastani ja niinpä päädyimme nauttimaan harvinaisen hyviä tapaksia ja joo ehkä muutamia coctaileja siinä sivussa.

Bilbao Berriassa saa osan tapaksista hakea itse yleisestä noutopöydästä, tai sitten voi tilata listalta.

Söimme mm. simpukoita, mustekalaa ja toki ilmakuivattuja lihoja - suosittelen tilaamaan listalta.

Myös paahdetut paprikat veivät kielen mennessään.

Taisin Briteissä olon aikana syödä joko rapuja, mustekalaa tai simpukoita melkein joka päivä. Nämä kun ovat juuri niitä herkkuja, jotka suomessa tulevat aina suoraan pakastimesta ja silloinkaan niitä ei ravintoloissa osata valmistaa minun mieleisikseni. Rannikkokaupungeissa tykkään merenelävistä todella paljon - ah sitä tuoreutta! Mut joo sanottakoon, että Kiina hakkaa tässä Lontoon kuitenkin 100-0, eihän yhtään huomaa, että olen innostunut lähtemään itään taas...

Loppuillasta...

Saatoin myös hieman poiketa ruokavaliosta. Pikkuisen. Diettit alkavat aina huomenna, eikös? Tosin loman jälkeen tilanne oli yllättävän hyvä, mitä ihmettelen kovasti... Kaikki ne juustot ja viinit joo... Mä voisin elää homejuusto-valkoviindieetillä varmaan ikuisesti. No okei en aivan. Mut lomalla ei lasketa kaloreita.

Ihana päivä kaiken kaikkaan. Oli ihan parhautta ensinnäkin käydä shoppailemassa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ollut 15minuutin päästä ihan kypsynyt siihen. Oli huippua nähdä nähtävyyksiä ja maisemia ja lopulta nauttia hyvästä ruoasta. Sanoinkin, et nää oli ehkä mun elämän parhaat treffit - What exactly do we need men for??? Kiitos C:lle seurasta.

We are back in very rainy Finland, so I'm going to throw out more pictures of my fabulous day in London. On days like today I would love to spend at least half a year of my life somewhere that I could actually wear short skirts throughout the summer... Even though summer in Finland was possibly the best for years, it was still over as fast as lightning. 

Back in London, I spent a lovely girl date day shopping, sightseeing and of course eating&drinking. It was blue skies and warm sun - champagne and tapas, and maybe some coctails as well. It was great to be shopping with someone who isn't going to complain after 15minutes and then gossip to the heart's desires throughout our trip to the Shard, and through Soho, past Chinatown, Piccadilly and Trafalgar square in a rickshaw. Possibly the best date in my life - what exactly do we need men for? Thank you C for your great company!