Ombudsmen offices in 9 Caucasus Universities Established

Last week I was in Georgia, in the final conference of AESOP project. For three years, we have worked in this Erasmus+ on establishing ombudsmen offices in Azerbajzani, Georgian and Ukranian universities. The project has been successful in fulfilling its objective and it's been my job to provide good practices of Students' rights management alongside with five other European Universities from Italy, Austria, Poland, Portugal and UK. We as the European partners also conducted quality review on the project's activities to explore the impact and processes of the newly established ombudsmen offices.

This really interesting journey has taken me to exotic places like Baku, Vienna, Kiev etc. Definitely also to places that I would not have seen without the hospitality of my native colleagues in Azerbajzan, Ukraine, Georgia and Austria. This group of people have also bonded over the years quite a lot. I could really see us writing more project proposals together, sharing Phd students and making Erasmus exchange of staff agreements etc. I am proud of the achievements of the target countries. They have taken steps toward students knowing their rights in the universities' life as well as having an independent party to defend those. These kinds of issues in the Nordic countries are perhaps taken in for granted... It is so eye opening to meet new cultures and see student life also from perspectives out of our normal bubbles. Thank you my AESOP colleagues for teaching me so many interesting lessons on how Universities are run in the Caucasus area. I will miss you guys!

/Viime viikolla olin viimeisellä AESOP-projektin reissulla eli lopetuskonferenssissa Kutaisissa, Georgiassa. Tämä projektihan on vienyt minut moniin eksoottisiin kohteisiin Kaukasuksella: Azerbajzan, Georgia ja Ukraina ovat olleet tämän Erasmus+ projektin kohdemaita ja me Eurooppalaiset yliopistot olemme päässeet jakamaan hyviä käytänteitä opiskelijoiden oikeuksien varmistamiseksi ja sekä toimimaan projektin laadunvarmistuskomiteana. Projektin aikana suunniteltiin useampikin kyselylomake perustettujen Ombudsmen -toimistojen ja niihin liittyvän koulutuksen vaikuttavuudesta. Mielenkiintoista on ollut lisäksi pohtia sitä, onko Ombdusmen -toimistojen perustaminen Kaukasukselle sittenkään kovin erilaista kuin Eurooppaan - lopulta kyse on luottamussuhteen rakentamisesta Ombudsmen-henkilön&toimiston ja opiskelijoiden välille, jotta he uskaltaisivat ottaa yhteyttä tähän auktoriteettiin ongelmiensa ratkaisemiseksi. Kirjoitteilla on luonnollisesti parikin julkaisua aiheesta nyt sitten projektin viimeisten kuukausien aikana. 

Henkilökohtaisesti antoisinta on kuitenkin ollut tutustua näihin kulttuureihin uusien kolleegohen kautta, joista on vuosien varrella tullut ystäviä. Uskoisin, että ainakin osan kanssa tulevaisuudessakin työnteko jatkuu yhdessä uusien projektihakemusten myötä. Ja onhan meillä muutama (viisi) yhteistä hankehakemusta sisällä vetämässäkin vielä... Pitäkää peukkuja!

Back in Baku

Today I am in Baku, Azerbajzan again. I have been here almost two years ago last time. This is a work trip for AESOP project. AESOP is enforcing students’ rights in Caucasian Universities of Azerbajzan, Georgia and Ukraine by establishing Ombudsmen Offices.

We have moved along to the final year of the three year project and all the nine partner universities have now got working ombudsmen offices with regulations in place. These ombudsmen offices have started working on complaints about unfair treatment, sexual harrashment etc. Important issues of the students academic life. My work in this project has been to provide best practises from JYU and to quality assure the work of the Caucasian universities. We have proceeded to the activities analysis phase where we will analyse the ombudsmen models against the complaints.

After our management meeting ended, we were once again taken to see something interesting in Baku. This time we visited Open air museum called Gala, which has gathered many historic archeological findings from the area. There exposed lied old Wedding rooms of Azerbajzani life - used for two different bachelor parties... first women and her friends, then men. They sat down on rugs and pillows, ate and told stories. And there was even a shelf for your swords and hats...

The Open air museum is next to a church yard, which is basically a graveyard. The museum has some usual azeri home animals - chicken, donkeys and of course Camels. On the streets of Baku, you can but endless amount of Camel Wool scarfs. Those are a typical souvenir to bring home.

I got to feed the camels and as you might have seen in my instastory, one gave me a big sweaty kiss on my arm... they were handsome camels, I must say.

We also had some traditional food from Azerbajzan, which is like a Greek-Turkish fusion. I love the food here: fresh greek salads, fresh meat kebabs, dolma, cheeses, olives the size of thumbs... Yam!

On our second day we did data extraction and task division and planned our paper & report to write. After the working hours ended, we took a stroll in the old city of Baku. These rocky streets are separate by a city wall. The touristic centre is full of flying carpet merchants and you can easily buy Aladdin’s lamp if you want one. My colleague had not visited before and had a lot of things to buy. I managed to say no to most of the ”tat”, event though I’d love an Azerbajzani carpet in my house... the problem is on how to get it home... on the other hand, there was also an excuisitly beautiful lamp - with the reasonable price of 400€... definitely will have to start saving for one;)

Baku today is full of Football tourists because it is the finals of some European Championship league where Chelsea is playing against Arsenal here in Baku stadium. This meant that there was even more police than usual and perhaps a bit more traffic. Possibly the merchants had also risen some of the usual prices for tourists, but then again, it is nice to be able to give back to those who live here. I love my Azerbajzani Tea tray which I bought last time I was here and It’s always visible on my kitchen counter. In fact I really like Azerbajzani style in general. They are very hospital, generous and nice people. Very hard working and willing to do their part. In the last two years of working with them, I realise that I have developed a special bond with this country and many of these people have become my friends. Certainly this would not have happened without the Erasmus plus project program and I am grateful for my boss Marja Kankaanranta for trusting me to manage these projects. It has been eye opening and also special time in my life. Something tells me, I will be back here.

An Azerbajzani friend of mine asked me to write this post in English so that’s why today the recap is in Finnish.

/ Tällä viikolla olen töissä Azerbajanissa taas. Edellinen vierailu 2017 vuonna tapahtui samaisen AESOP-projektin puitteissa. Siinä on siis kyse ombudsmen -toimistojen perustamisesta Kaukasuksen alueen partner-yliopistoihin (Azerbajzaniin, Georgiaan ja Ukrainaan). Työskentelyn lomassa tutustuimme jälkeen Bakun nähtävyyksiin, historialliseen ulkoilmamuseoon - Taidetta jätteestä - museoon ja tietysti Bakun vanhaan kaupunkiin. Pidän Azerbajanilaisista ihmisistä. Pidän heidän työmoraalistaan, ruoastaan ja jopa tyylistä. Huomaan, että parin vuoden aikana minulle on muodostunut tietynlainen erityinen suhde tähän maahan ja olen saanut täältä ystäviä. Tämä on tietenkin Erasmus plus -ohjelman ja Marja Kankaanrannan ansiota, sillä hän on luottanut minulle näiden muutaman projektin luotsaamisen JYU:ssa viimeisen parin vuoden ajan. Kiitos! Jostain syystä tuntuu siltä, että tämä ei ole viimeinen vierailuni Azerbajaniin...

Our project coordinator offers toast for a successful meeting. And of course, for women!

Mikko came to help me with data analytics

My friend that ordered this blog to be in English

Azerbaijan

 When I talked about one year ago my new boss to be, about working in her Erasmus+ projects, it became evident that there was plenty of opportunities to travel to places when I have wanted to go for a long time.

 /Kun juttelin lähemmäs vuosi sitten pomoni kanssa mahdollisuudesta työskennellä hänen Erasmus+ -projekteissaan, kävi nopeasti selville, että näissä projekteissa matkustettaisiin paikkoihin, johon olen jo pitkän aikaa halunnut mennä.

 Ukraine, Georgia, Azerbajzan… Who has not wanted to go to these places?!?

 /Ukraina, Georgia, Azerbajzan - kukapa näissä maissa ei olisi halunnut käydä…?

 I don’t know exactly what I expected of Azerbaijan, but my experience was rather “confusing” at its nature.

 /Azerbajzan - en tiedä mitä odotin - mutta kokemus yhdessä sanassa olisi “hämmentävä”.

 And I travel a lot. I don’t get confused.

 Specifically Baku of course.

 /Etenkin Baku, tietenkin.

 This city is a meeting point of East and West, North and South.

 /Tämä kaupunki on lännen ja idän, pohjoisen ja etelän, kohtaaminen.

 Baku has copied everything which it has fancied, all around the word...

 /Bakussa on ollut rahaa kopioida ‘kaikkea kivaa’ maailmalta.

 For example the black cabs from London; the glass skyscrapers from Dubai

Esim. Lontoosta on kopioitu black cab taksit; Dubaista/arabimaista on kopioitu lasiset pilvenpiirtäjät, joita katsellessa vaan dollarit vilkkuu silmissä.

 Kaiken takana on öljy /It's all about the oil of course.

 /Most of the architecture of the very centre of Baku however is like 19th century French buildings with balconies and romance.

 Silti kaupungin arkkitehtuuri on täynnä mm. vanhaa 1800-luvun Ranskan rakennuksia: kauniita parvekkeita; upeita talojen kattoja.

 /But even that is not the whole picture. On the other hand you feel like in Soviet Union… No wonder as Azerbaijan only became independent in 1991!

 Samaan aikaan tuntuu, kuin olisit sosialistisessa valtiossa - olihan Azerbajzan neuvostoliitossa 1991-vuoteen asti!

 /The concrete suburbs with ruined villages tell another story than the extremely oil rich centre of Baku… Some villages you don’t know if they are just being built or falling apart...

 Betoniset kerrostalolähiöt osittain raunioitune kylineen - ne alueet, joista et oikein osaa sanoa, ovatko ne rakenteilla - vai ovatko ne rappeutumassa.

 /At the same time, this land of fire is filled with the mystic of Arabian nights with their flying rug stores and extremely beautiful tea pots...

 Samaan aikaan täällä vallitsee arabian öiden mystiikka: silkkitien piste lentävine mattokauppoineen, kauniine käsinkoristeltuine teekannuineen ja niin edelleen.

 /Where the Chinese copied only America… The Azerbajzanese have copied everything cool in the world.

 Siinä missä kiinalaiset ovat kopioineet amerikkaa suurella passiolla, azerit ovat kopioineet IHAN KAIKKEA kuulia maailmassa…

 /I understand why this country does well in the Eurovision… it is very much overboard overkill...

 Koko kaupunkia kuvaa minusta parhaiten yksi sana: Pompöösi. Ymmärrän hyvin, miksi he pärjäävät euroviisuissa joka ikinen vuosi.

 /We did not have too much time in Baku. Some parts we just saw from bus window. One night we walked around the old city, sneaking a peek at the open air museum.

 Meillä ei ollut liikaa aikaa Bakussa… Nähtiin keskustaa lähinnä bussin ikkunasta ja yhtenä iltana kävellen vähän vanhassa kaupungissa open air museoita vilkaisten.

 /I know now, that this won’t be the last time I visit Baku. So I was in no hurry. I let the journey take me.

Tiedän jo nyt, että tulen Bakuun takaisin, joten minulla ei ollut hätä. Annoin retken johdattaa ja katsoa, minne se vie.

Kaikki ruoka Azerbajzanissa oli myös hyvää. Tämä tosin on intialaisesta... Mut siis välimeren ruokaa ja turkkilaista sekaisin, namsk.

/I bought a tray. It is exquisitely beautiful and I love it with a passion. I knew I wanted it when I sat my foot into the store. This is the kind of items I would like to possess: Those that have a story. Those that I carried home from the ends of the earth. Those items that chose me. They will never be conmaried. Baku is the most western city of Asia that I’ve visited. It’s also the most Eastern city of the west world where I’ve visited. I am at awe to Azerbaijan. So many questions left. I wish I will return some day to answer.

Ostin tarjottimen. Se on mahdottoman kaunis ja rakastan sitä palavasti. Tiesin, että haluan sen, kun astuin sisään sitä myyneen käsityöläisen pieneen putiikkiin… Tällaisia tavaroita minä haluan omistaa: Niitä, joilla on tarina. Niitä, jotka olen maailmalta itse kotiin kantanut. Niitä, jotka ovat valinneet minut. Baku on länsimaalaisin aasian kaupunki, jossa olen ikinä ollut. Samoin se on itämaisin länsikaupunki, jossa olen ikinä ollut. Se jätti suun auki. Ja paljon kysymyksiä. Toivon, että joku päivä palaan vastaamaan niihin.

/ I cannot tell if Azerbaijan took my heart the way my Ukranian colleagues’ was taken. Maybe not…? But I take it as a challenger - it challenges me to think outside the box and copy only from the best. So pretty much what I do.


En osaa sanoa, veikö Baku sydämeni niinkuin ukrainalaisille kolleegoilleni oli käynyt. Ehkä ei…? Mutta otan sen haastajana. Haastajana ajattelemaan boksin ulkopuolelta. Siispä juurikin mun juttu. Ihana Baku <3. Suosittelen lämpimästi, en muutakaan voi.