keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Miksi minä olen ammatiltani tutkija?

Olen ammatiltani projektitutkija. Tällä viikolla pidän luennon tyngän aiheesta ja ajattelin sitä varten hieman jäsennellä ajatuksiani tänne blogin puolelle. Teen kahdenlaista tutkimusta: Väitöskirjatutkimusta ja projektitutkimusta. Mikä on väitöskirja? Joku sellainen pino huiputusta vai tekeekö sillä oikeasti jotain?
Niin, minustahan ei pitänyt tulla tutkijaa, se ei taida kuulua lasten toiveammatteihin. Kummisetäni varoitti minua kymmenen vuotta sitten. Hän sanoi: "Yliopistolle ei kannata mennä töihin, jos ei oo tosissaan." Muistan nämä sanat aina ja niitä varmasti joskus vielä puidaan karonkassani, toivottavasti vielä tänä vuonna.
Mitä on tutkijan arki? Tässä päiväkirjamerkintä eräältä päivältä viime vuodelta, jonka löysin blogin drafteista:
"Tämän päivän päivän faktat: Olin työpäivän (7.5h) päälle eilisestä lapsen nukkumaanmenoajasta (21:45) lähtien työpaikalla kirjoittamassa paperiani. Se oli oikeasti NIIN surkeassa kunnossa vielä eilen. Yön aikana siitä tuli paperi. Uskomatonta, mutta totta. Olin toki kirjoittanut sitä paljon aiemminkin jo. Kaksi vuotta itseasiassa. Sitä varten oli tehty ihan himona töitä: 37 tunnin haastattelua ja tietty suunnitelmat päälle. Mutta jotenkin se ei vaan ollut edennyt. Minä olen todella huono tekemään mitään hommia, ellei ole deadlineja. Onneksi on konferenssit. Jos kaikki mun paperit olisivat journal-artikkeleja niin ne ei varmaan koskaan valmistuisi. Koska niin paljon kuin mä haluaisin olla yhtä tehokas kuin työkaverini (niin just sinä Henri et al.), en vaan oo. Mun täytyy vakuuttaa itseni siitä, että nyt se on life and death tehtävä. Mutta ai mikä fiilis sitten kun se valmistuu. Tällä viikolla pääsin kiinni tutkimuksen tekemisestä taas. Onhan se ihan superkivaa! Opin tänäänkin vaikka mitä sellaisia juttuja, mitä mun olis pitänyt jo kauan sitten osata, mutta kun en oo vaan oppinut."
Jos blogista ei ole vielä käynyt ilmi tämä fakta, tykkään työstäni kuin hullu puurosta. Joka päivä tykkään mennä töihin. Minulle perjantai on harvoin sellainen päivä, että 'jesh, viikko on ohi'. Minusta työpäivät ovat ihan yhtä mukavia kuin lomapäivätkin, joskus jopa mukavampiakin. Koen olevani tässä mielessä onnekas, sillä vaikka työni on välillä stressaavaa ja siinä on negatiivisiakin puolia, jää se kuitenkin minulle huimasti plussalle. Ajattelin esitellä keskeisimmät syyt, miksi minä tykkään olla tutkija ammatiltani:
1. Aika- ja paikkavapaus.
Tykkään ylivoimaisesti eniten siitä, että voin itse vaikuttaa työpäiväni kulkuun: Voin päättää, milloin se alkaa ja milloin se loppuu. Meillä on kokonaistyöaika eli 1600h vuodessa. Enemmän voi tehdä, mutta siitä ei makseta ylityökorjausta. Voin halutessani tehdä töitä läpi yön ja olla tulematta seuraavana päivänä työpaikalle. Voin itse vaikuttaa siihen, milloin lomani ovat jne. Tämä aikavapaus on minulle todella kallisarvoista, varsinkin autistisen lapsen äitinä joutuu ravaamaan ties missä rittuleissa lapsensa asioita hoitamassa. Voin myös suunnitella, että matkustan Kiinaan ja olen siellä 3-4kuukautta, teen töitä kahviloissa, haastattelen ihmisiä/kerään tutkimusaineistoa ja analysoin tuloksia. Minun ei ole pakko istua työpisteessäni, vaan voin tehdä töitä mistä vaan käsin, kunhan sovin siitä esimieheni kanssa. Työn joustavuus on ehdottomasti minulle tärkeämpää kuin esimerkiksi palkkataso. En myisi vapauttani eli vaikka minulle maksettaisiin enemmän palkaa jossain yrityksessä - tiedän, että työni olisi paljon rajatumpaa. Tämä vapaus on minulle tärkeämpää kuin raha. Koska mitä sillä rahalla teet, jos sinulla ei ole mahdollisuutta käyttää sitä?  

2. Kehittymisen haasteet ja mahdollisuudet - työstä saatu palaute
Minulle on tärkeää se, että minulla on tavoitteita, joita saavutan. Ne tuovat elämään mielekkyyttä - jotain mitä tavoitella. Työni  on luonteeltaan sellaista, että kehittyminen ja oppiminen ei koskaan tule loppumaan. Vaikka olisit kuinka rautainen ammattitutkija, on rinnakkaisalojen teorioita, joita et ole vielä lukenut, ajatuksia, joita et ole vielä ajatellut. Alani huippujenkin on vaikea julkaista alan päälehdissä - siihen ei ole yhtä opittua kaavaa vaan jokaisen on rakennettava oma polkunsa huipulle, mietittävä, että mitkä tavat johtavat siihen.
'
 3. Matkustaminen & kansainvälisyys
Tää nyt taitaa olla itsestäänselvää, että on iso boonus. Tykkään matkustaa, tutustua uusiin kulttuureihin ja ihmisiin. Mikäs sen parempaa kuin että jos joku maksaa mulle siitä, et teen sitä työkseni. Kyllä kiitos! Tää blogi on tribuutti mun työmatkoille ja toki muillekin reissuille. Lukijat kysyvät minulta joskus, että mitä ihmettä teen oikein työkseni kun saan matkustaa noin mahtavissa paikoissa... No tutkimustahan minä.
4. Työn sosiaalinen luonne
Itse en ole sellainen yksin tekijä vaan luonteeltani olen varsinainen ekstrovertti. Tykkään siis siitä, että työhöni kuuluu PALJON sosiaalista. Se ei todellakaan ole pelkkää työpisteellä, tietokoneen takana istumista. Usein työni on verkostoitumista, projektipartnereiden kanssa asioista neuvottelemista ja tietysti niiden kolleegasuhteiden hoitoa. Päivittäin pidän yhteyttä kolleegoihini ympäri maailmaa skypen ja videoneuvotteluyhteyksien välityksellä ja tietysti työpaikalla pyörivät ne paikalliskolleegatkin. Kuulun Global Information Systems -tutkimusryhmään, josta kirjoittelin viime syksynä. Sosiaalisessa kontekstissa töiden tekeminen on siinäkin mielessä mielekästä, että ei tarvitse yksin pähkäillä asioiden kanssa vaan vaan voi kysyä apua tai vaan brainstormailla, jos on jumissa jonkun asian suhteen.
5. Työn monipuolisuus
Mun hommissa pääsee tekemään aivan laidasta laitaan. Välillä opetat ja vedät seminaareja. Välillä istut kokouksissa. Välillä kirjoitat. Välillä haet rahoitusta poliitikkojen kanssa. Välillä vierailet yrityksissä auttaen heitä heidän työssään. Joskus tehtäviin kuuluu markkinointi. Joskus tilastolaskenta. Joskus puheen pitäminen. Joskus vieraiden hostaaminen. Yksikään päivä ei ole samanlainen ja koko ajan voi itse vaikuttaa siihen, mistä oma päivä koostuu. 
Kun olin lapsi, unelma-ammattini olivat kirjailija ja elokuvaohjaaja. Työssäni pääsen kirjoittamaan paljon ja toisaalta videoitakin olen koostanut, että vaikka ammattini onkin tutkija, saan silti tehdä unelma-ammattinitapaisia työtehtäviä.
6. Luovuus
Minulle on myös tärkeää se, että saan itse vapaasti suunnitella sekä ajankäyttöäni että tutkimusteni sisältöä. Tykkään siitä, että voin pistää omaa luovuuttani kehiin ja suunnitella uusia ja innovatiivisia juttuja. Tämä on todella tärkeää, vaikka heti ei saattaisikaan uskoa, että se tutkijan ammatissa noin vain onnistuu.
Asioita, joista työssäni en pidä:
1. Turhanpäiväinen raportointi tietojärjestelmillä, jotka eivät toimi. Sole TM, SAP, Travel, NEF - työinnostuksen tappajasovellukset
2. Työpaikan epävarmuus - kirjoittelin juuri 20. työsopparini samaan puljuun. Olen ollut yliopistolla töissä keväästä 2005. Eli kymmenes vuosi lähtee tästä nyt. Pysyvää työsopparia on todella hankala saada meidän alalla, paitsi jos hakee opetuspaikkoja. Tutkijoiden tulisi olla kovatasoisempia kuin ovat juuri nyt.
3. Likainen yliopistopolitiikka - Välillä kuulee juttuja, joissa henkilöstöä ei kohdella kovin hyvin. Itse en juurikaan ole kokenut tällaista vaan minua on aina kohdeltu yliopistolla hyvin. Kuitenkin hyvin tiedän, että yo-maailmassa on myös epäkohtia, nämä ovat ehkä niitä ammattini varjopuolia.
Today's looong blog post is about why I love my job as a researcher. The main reason is freedom. Freedom to choose when and where you work. Freedom to plan your own studies, to decide how to teach, how to study and to use creativity and learn new things every day. It's important to me that I know I can develop myself and that I will never be 'a completely ready professional',  that there is always something to do better. Even the top researchers in my field of Information Systems have to struggle really hard to publish in the Top journals. There's no one way to success, but everyone must make it with their own skills and competences. This setting is very appealing to me. Of course I also like the social nature of my job - I'm a very social person and I like that there's plenty of people management in what I do. The day to day tasks can be very different as well, from writing to hosting, to marketing to speaking. I love the tasks I do and there's no days when I would hate going to work. I am really motivated to do it and of course try to do it as well as I can. One big plus is of course the topic of travelling: How cool is it to travel the world and someone else pays? This blog is a tribute to my work trips mainly. I have been truly blessed to have been introduced to this life style with my professor about 8 years ago. It's certainly what makes me happy in life. If you want to look at some downsides of being a researcher, I guess the main issues that make me irritated are bad reporting programs like the NEF, SoleTM, Travel and so on. They really kill your work motivation. Another reason might be the uncertainty of the job. But who has a permanent contract now a days anyways? With companies going down, actually my contracts have been more reliable than my friends' working in the IT business. So overall, I would say that being a researcher is my dream job. I hope I get to do it for a long time still.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Oscars 2015

Elokuvamaailman kultaiset pystit jaetaan taas ensi yönä. Kuten muutamana vuonna aiemminkin - en aio valvoa vaan vältellä huomisen spoilereita ja katsella gaalan hyvässä seurassa tiistai-iltana. Postaan kuitenkin ennusteeni aikaisempien vuosien takaa. Viime vuonna tulos oli ihan hyvä, vaikka jäinkin taas harmittavasti Virpille - katsotaan, miten käy tänä vuonna... Ensi viikolla Red Carpetin ruodinta lienee myös paikallaan. Stay tuned! Hauskaa Oscar-iltaa kaikille! Viime vuoden gaalapostaukseni löytyy täältä. JA Red Carpet täältä.

Tonight, it's the Oscars again. I'm keeping away from facebook and news tomorrow and watching the gala with my friends on Tuesday. Here's my prediction of 2015:


Best Picture
“American Sniper” Clint Eastwood, Robert Lorenz, Andrew Lazar, Bradley Cooper and Peter Morgan, Producers
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Alejandro G. Iñárritu, John Lesher and James W. Skotchdopole, Producers
“Boyhood” Richard Linklater and Cathleen Sutherland, Producers
“The Grand Budapest Hotel” Wes Anderson, Scott Rudin, Steven Rales and Jeremy Dawson, Producers
“The Imitation Game” Nora Grossman, Ido Ostrowsky and Teddy Schwarzman, Producers
“Selma” Christian Colson, Oprah Winfrey, Dede Gardner and Jeremy Kleiner, Producers
“The Theory of Everything” Tim Bevan, Eric Fellner, Lisa Bruce and Anthony McCarten, Producers
“Whiplash” Jason Blum, Helen Estabrook and David Lancaster, Producers

Actor
Steve Carell in “Foxcatcher”
Bradley Cooper in “American Sniper”
Benedict Cumberbatch in “The Imitation Game”
Michael Keaton in “Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)”
Eddie Redmayne in “The Theory of Everything”


Supporting Actor
Robert Duvall in “The Judge”
Ethan Hawke in “Boyhood”
Edward Norton in “Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)”
Mark Ruffalo in “Foxcatcher”
J.K. Simmons in “Whiplash”

Actress
Marion Cotillard in “Two Days, One Night”
Felicity Jones in “The Theory of Everything”
Julianne Moore in “Still Alice”
Rosamund Pike in “Gone Girl”
Reese Witherspoon in “Wild”

Supporting Actress
Patricia Arquette in “Boyhood”
Laura Dern in “Wild”
Keira Knightley in “The Imitation Game”
Emma Stone in “Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)”
Meryl Streep in “Into the Woods”

Animated Feature
“Big Hero 6” Don Hall, Chris Williams and Roy Conli
“The Boxtrolls” Anthony Stacchi, Graham Annable and Travis Knight
“How to Train Your Dragon 2” Dean DeBlois and Bonnie Arnold
“Song of the Sea” Tomm Moore and Paul Young
“The Tale of the Princess Kaguya” Isao Takahata and Yoshiaki Nishimura

Adapted Screenplay
“American Sniper” Written by Jason Hall
“The Imitation Game” Written by Graham Moore
“Inherent Vice” Written for the screen by Paul Thomas Anderson
“The Theory of Everything” Screenplay by Anthony McCarten
“Whiplash” Written by Damien Chazelle

Original Screenplay
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Written by Alejandro G. Iñárritu, Nicolás Giacobone, Alexander Dinelaris, Jr. & Armando Bo
“Boyhood” Written by Richard Linklater
“Foxcatcher” Written by E. Max Frye and Dan Futterman
“The Grand Budapest Hotel” Screenplay by Wes Anderson; Story by Wes Anderson & Hugo Guinness
“Nightcrawler” Written by Dan Gilroy

Cinematography
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Emmanuel Lubezki
“The Grand Budapest Hotel” Robert Yeoman
“Ida” Lukasz Zal and Ryszard Lenczewski
“Mr. Turner” Dick Pope
“Unbroken” Roger Deakins

Costume Design
“The Grand Budapest Hotel” Milena Canonero
“Inherent Vice” Mark Bridges
“Into the Woods” Colleen Atwood
“Maleficent” Anna B. Sheppard and Jane Clive
“Mr. Turner” Jacqueline Durran


Director
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Alejandro G. Iñárritu
“Boyhood” Richard Linklater
“Foxcatcher” Bennett Miller
“The Grand Budapest Hotel” Wes Anderson
“The Imitation Game” Morten Tyldum

Documentary Feature
“CitizenFour” Laura Poitras, Mathilde Bonnefoy and Dirk Wilutzky
“Finding Vivian Maier” John Maloof and Charlie Siskel
“Last Days in Vietnam” Rory Kennedy and Keven McAlester
“The Salt of the Earth” Wim Wenders, Juliano Ribeiro Salgado and David Rosier
“Virunga” Orlando von Einsiedel and Joanna Natasegara

Documentary Short Subject
“Crisis Hotline: Veterans Press 1” Ellen Goosenberg Kent and Dana Perry
“Joanna” Aneta Kopacz
“Our Curse” Tomasz Sliwinski and Maciej Slesicki
“The Reaper (La Parka)” Gabriel Serra Arguello
“White Earth” J. Christian Jensen

Film Editing
“American Sniper” Joel Cox and Gary D. Roach
“Boyhood” Sandra Adair
“The Grand Budapest Hotel” Barney Pilling
“The Imitation Game” William Goldenberg
“Whiplash” Tom Cross

Foreign Language Film
“Ida” Poland
“Leviathan” Russia
“Tangerines” Estonia
“Timbuktu” Mauritania
“Wild Tales” Argentina

Makeup and Hairstyling
“Foxcatcher” Bill Corso and Dennis Liddiard
“The Grand Budapest Hotel” Frances Hannon and Mark Coulier
“Guardians of the Galaxy” Elizabeth Yianni-Georgiou and David White

Original Score
“The Grand Budapest Hotel” Alexandre Desplat
“The Imitation Game” Alexandre Desplat
“Interstellar” Hans Zimmer
“Mr. Turner” Gary Yershon
“The Theory of Everything” Jóhann Jóhannsson
Original Song
“Everything Is Awesome” from “The Lego Movie”
Music and Lyric by Shawn Patterson
“Glory” from “Selma”
Music and Lyric by John Stephens and Lonnie Lynn
“Grateful” from “Beyond the Lights”
Music and Lyric by Diane Warren
“I’m Not Gonna Miss You” from “Glen Campbell…I’ll Be Me”
Music and Lyric by Glen Campbell and Julian Raymond
“Lost Stars” from “Begin Again”
Music and Lyric by Gregg Alexander and Danielle Brisebois

Production Design
“The Grand Budapest Hotel” Production Design: Adam Stockhausen; Set Decoration: Anna Pinnock
“The Imitation Game” Production Design: Maria Djurkovic; Set Decoration: Tatiana Macdonald
“Interstellar” Production Design: Nathan Crowley; Set Decoration: Gary Fettis
“Into the Woods” Production Design: Dennis Gassner; Set Decoration: Anna Pinnock
“Mr. Turner” Production Design: Suzie Davies; Set Decoration: Charlotte Watts

Animated Short Film
“The Bigger Picture” Daisy Jacobs and Christopher Hees
“The Dam Keeper” Robert Kondo and Dice Tsutsumi
“Feast” Patrick Osborne and Kristina Reed
“Me and My Moulton” Torill Kove
“A Single Life” Joris Oprins

Live Action Short Film
“Aya” Oded Binnun and Mihal Brezis
“Boogaloo and Graham” Michael Lennox and Ronan Blaney
“Butter Lamp (La Lampe Au Beurre De Yak)” Hu Wei and Julien Féret
“Parvaneh” Talkhon Hamzavi and Stefan Eichenberger
“The Phone Call” Mat Kirkby and James Lucas

Sound Editing
“American Sniper” Alan Robert Murray and Bub Asman
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Martín Hernández and Aaron Glascock
“The Hobbit: The Battle of the Five Armies” Brent Burge and Jason Canovas
“Interstellar” Richard King
“Unbroken” Becky Sullivan and Andrew DeCristofaro

Sound Mixing
“American Sniper” John Reitz, Gregg Rudloff and Walt Martin
“Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)” Jon Taylor, Frank A. Montaño and Thomas Varga
“Interstellar” Gary A. Rizzo, Gregg Landaker and Mark Weingarten
“Unbroken” Jon Taylor, Frank A. Montaño and David Lee
“Whiplash” Craig Mann, Ben Wilkins and Thomas Curley

Visual Effects
“Captain America: The Winter Soldier” Dan DeLeeuw, Russell Earl, Bryan Grill and Dan Sudick
“Dawn of the Planet of the Apes” Joe Letteri, Dan Lemmon, Daniel Barrett and Erik Winquist
“Guardians of the Galaxy” Stephane Ceretti, Nicolas Aithadi, Jonathan Fawkner and Paul Corbould
“Interstellar” Paul Franklin, Andrew Lockley, Ian Hunter and Scott Fisher
“X-Men: Days of Future Past” Richard Stammers, Lou Pecora, Tim Crosbie and Cameron Waldbauer

perjantai 20. helmikuuta 2015

Talvinen tarina

 Tälle viikolle osui tasan yks arskapäivä. Tokihan hovikuvaajani Virpi (c) ja minä kävimme hauskuuttamassa rantaraitin lenkkeilijöitä pikaisesti lounastunnilla.
 Tällä viikolla on tapahtunut seuraavaa:
(1) Olen tehnyt mun väikkäriä. Vaikka Henri on ollut koko viikon Berliinissä. Siis hurjaa. Paperin korjaukset on melkein valmiit ja toivon, et saan ne lähtemään ennen kuin viikonloppu on ohi. Ens viikolla yritän edistää väikkäriä hieman enemmän. Kyllä se tästä, en ole luovuttanut.
(2) Game of Thronesin 1-3 kaudet saapuivat amazonilta DVD muodossa ja aloitimme katsomaan sitä, jotta ehtisimme rewatchata sen 5.kauden alkuun mennessä. Tämä ei tule olemaan hankalaa, kolmen illan jälkeen puolet ykköskaudesta on katsottu. Yritän tehdä tästä oman postauksen, koska se sen ansaitsee.
(3) Olen jumpannut olemattomasta jumppaseurasta huolimatta - Esa on ollut kipeenä. Keskiviikkona reenailtiin Timon kanssa meidän embua, josta on nyt 5/6 osaa valmiina. Ja ne menee putkeen niin että muistetaan. En ole varmasti ikinä reenannut embua näin ajoissa - Lissabonin kisat on puolen vuoden päästä vasta... Keskiviikkoiltana pyörähdettiin aaltoalvarissa.
(4) Ulkoilutin työkaveriani lounaalle eilen ja ostin kompressiosukat... Olen niin suosittelijoiden armoilla. Mun uudet pinkit sukat on niin ihanat, että mun on vaikea olla niistä erossa. Mitäköhän kempossa sanoisivat jos tulisin reeneihin niissä... Voitte stalkata niitä instragrammista tosta sivupalkista.
(5) Tapasin entisen työkaverin perheineen ja hänen jo 9kk ikään entineen junioripoikansa - oli aikakin tavata tämä mietoääninen herrasmies.
(6) A on sanonut tällä viikolla: "That's me!" (katsoessaan peiliä) ja "Topsi" uusina... Aika minäkeskeinen poitsu siis. Mutta hänen kehityksensä menee hitaasti ja varmasti eteenpäin. Hän on päiväkodissa leikkinyt nukeilla kovasti ja käytiin maanantaina hänen kanssaan myös kampaajalla, jossa hän käyttäytyi todella mallikkaasti, aivan toista maata kuin pari vuotta sitten ekoilla kerroilla.
(7) Sain myös tehtyä vammaistukihakemuksen, vaihdettua kännyyni uuden DNA-liittymän, allekirjoitettua uuden työsopimuksen, vaihdettua meidän perheen vakuutukset halvempaan yhtiöön jne.

No okei, oon ehkä saanut tarpeeksi aikaan asioita tällä viikolla. Sovitaan niin.
 Taidetaan perjantain kunniaksi käydä poikasen kans vähän heilumassa tatamilla tähän tapaan:
 Hyppytyyli kaipaa edelleen harjoittelua.
Game of Thronesin katsominen on aiheuttanut minulle pakonomaisen tarpeen muuttaa pukeutumistani Game of Thrones tyyliin. Valitettavasti tällä viikolla jäi kiireen takia monta kivaa asua kuvaamatta - täytyy jatkaa samaa linjaaa ensi viikolla. Tää keskiviikko (?) päivän asu oli:

T-paita - T-shirt - 'Winter is Coming' - Camden Town
Housut - Trousers - Uniqlo
Laukku - Bag - Chinese market
Kengät - Boots - Clarks
Tekonahkajakku - Fake leather jacket - Forever 21
Kauluri - Scarf - Zara

Virpi harjoitteli yksityiskohtien kuvaamista. Tää meni aika spot on, vai mitä:
 It's basically been a pretty normal week. After writing things down, I realise that I have actually accomplished quite a lot. I worked on my PhD. I applied for some theraphy for Tops. We went swimming, I did other sports. I hosted my friends at my place for dinner. Tops said 'That's me' and 'Topsi' as his new words of this week, and he also got a hair cut on Monday morning in Kajaani, where he behaved remarkably well. Seasons 1-3 of Game of Thrones arrived from Amazon and we've started rewatching them. This is really exciting, as on the second time around, you actually know who the characters are and understand all the background stories and so on... It's even started to affect my outfits - mostly it's Winter is coming t-shirts and furry wests... Overall, not a bad week. I wish I would have managed to finish the corrections to my paper, but other than that, it's been a pretty spot on week. Tops and I will celebrate Friday by going to Kempo tonight. Two nights until my very best Greek girl arrives - It's been 8 months since I last saw her, so very excited now:) How's your week been?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lounasravintola Jyväskylä: Muang Thai

 Jatkaen Jyväskylän lounasravintola-arvostelujen sarjaa, tänään vuorossa on henkilökohtainen suosikkiravintolani Jyväskylässä, Muang Thai.
 Tämä kevyesti Jyväskylän paras aasialainen ravintola sijaitsee torikeskuksen toisessa kerroksessa eli aivan keskellä kaupunkia. Parkkeeraus tapahtuu siis yleensä joko Sokoksen tai torin parkkitaloihin, mutta kaiken kaikkiaan ravintola on hyvällä paikalla, tapahtumien ytimessä. Muang Thai aloitti tarjoten samaa kamaa kuin muutkin Thai-ravintolat Jyväskylässä: Thai-buffet ruokaa.
 Pian lounasbuffettipöytään ilmestyi Sushi. Muang thaista tuli nopeasti se ainoa paikka Jyväskylässä, joka tarjoaa tuoretta sushia.
 Oikeastaan missään muussa paikassa Jyväskylässä en ole saanut syömiskelpoista sushia. Muangin sushi on erinomaista ja klo 11-12 välillä se sushitarjotin vaihtuu niin monta kertaa, että massun saa sushia täyteen eli voi syödä pelkästään sitä ja se on hyvää ja tuoretta. Sushikalana käyttävät pelkästään lohta, mutta myös rapujuttuja on siihen päälle. Tämän lisäksi tarjolla on 4 erimakua Thai-ruokaa, pari erilaista keittoa, paistettua kanaa, kevätkääryleitä, normisalaattia, melonia/appelsiinia ja lisäksi kahvi/inkivääritee ja suklaapala jälkkäriksi.
  Niin. Tämä paikka on aika suosittu lounasaikaan, vaikka he ovat tuplanneet paikat. Tänään klo 11:15 näytti tältä: Jokainen istumapaikka oli täynnä. Eikä ihme, sillä tämä on tosiaan minusta kaupungin paras lounasravintola. Arvioni on 5/5. Normilounas kustantaa 10,5eur, mutta jos yrityksestäsi käy paljon työntekijöitä syömässä täällä usein, kannattaa kysyä yrityshintaa... Ja kannattaa siis olla liikkeellä joko vähän vaille 11 tai 11:30 jälkeen, muuten saattaa tulla vastaan tilanne, että joutuu odottelemaan pöytää. Jyväskylässä tällainen tilanne on kyllä aika harvinaista.
 Mut jos ette oo tätä paikkaa vielä kokeillet niin menkää! Ei tarvii tykätä ees Thaista, jos tykkää sushista niin mahtava paikka. Tai toisin päin. Ollaan mun lounasseurueen kanssa unohdettu täysin jo Banthait yms kilpailijat, koska ne eivät yksinkertaisesti yllä vastaavalle palvelun tasolle. Ja tietysti iso lounastelijamäärä takaa sen, että palvelun taso vaan nousee. Suosittelen lämpimästi! Ja voin kertoa, että en saa tästä minkäänlaisia mainostuloja, ihan omaksi ilokseni aiheesta kirjoittelen.
Today writing about my favourite lunch restaurant in Jyväskylä: Muang Thai. This 'Thai' restaurant is the only place in Jyväskylä that offers great sushi. During lunch, there's all you can eat, fresh sushi trays with a non-stop service. But of course there's also normal Thai place food, soups, curries, salad, spring rolls, fried chicken and whatnot. People also know what I know, that this place is by far the best Asian restaurant in Jyväskylä right now, and this means that between 11 and 12, it tends to be completely full. Even though they have extended their customer seats by double or so. The lunch costs 10,5euros and with that, it also includes coffee & ginger tea + chocolate. If you have not tried yet, it's great value for money. But go possibly slightly before or later than 11:15, so you can avoid the greatest crowds... Not getting a seat in a restaurant in Jyväskylä. That never happens, right? Almost happened to us today in Muang:)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Aamutreenit

Terveelllinen Elämä 2015 postauksessa suunnittelin tämän vuoden liikunnan harrastamista. Ajattelin, että nyt helmikuun puolivälissä on ihan sopiva hetki jutella vähän siitä, miten tää projekti etenee. Liikunta on todellakin sujahtanut rutiineihini nyt niin, että reenaan joka arkiaamu. Päivittäin törmään ihmisiin, jotka kysyvät: Miten sä jaksat? Miten sä saat itses irti sängystä? 

Tämä aihe ei todellakaan ole triviaali tai helppo suoritus, vaikka juuri nyt tuntuukin siltä, että se sujuu ilman minkäänlaisia ongelmia. Mut jotta se sujuisi, on rutinoitava ns. liikunnan harrastamisen tukitoimet:

1. Edellisiltana on katsottava sekä reenivaatteet että työvaatteet valmiiksi ja pakattava työvaatteet kassiin. Aamulla vedän reenivaatteet päälle ja siihen vielä villasukat, fleecen ja ulkoiluhousutkin, mikäli olen aikeissa reenata shortseissa. Helmikuussa on vielä kylmä! Hrrr...
2. Aamulla pakkaan laukkuun aamupalan (tai no, näin tiistaiaamuisin pakkaan sen, koska maanantai on meillä kauppareissupäivä. Syön aamupalaksi reenin jälkeen töissä 100g raejuustoa, lorauksen mehukeittoa ja 50g karpalo-rusina-gojimarjasekoitusta. Ke-Pe aamiaista löytyy siis työpaikalta valmiiksi. Tiistaisin vien töihin myös viisi banaania, jotka kestävät maanantaihin, yks per iltapäivän välipala)
3. Kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin mietin valmiiksi, että mitkä 4-5Treeniä Roundi3-sivustolta ajattelen, että tekisimme tällä viikolla. Yritän vaihdella painotuksia niin, että tulisi välillä Core-treeniä ja välillä jalkoja tms. Tosin silloin tällöin on vaikea arvioida, mihin kohtaan joku reeni ottaa eniten. Postaan sen viikon reenien linkit reenikaverini Esan Skypeen. Tämä auttaa aamulla reenin löytämistä kännykällä todella nopsasti, sillä Roundi3:sta ei pysty mobiiliversiona selaamaan tagien kautta ja reenien säätämistä ei pidä alkaa tehdä siinä vaiheessa, kun reeni pitäisi jo suorittaa. Tässä vaiheessa saatan myös katsoa reenien you tube videoita läpi, jolloin osaisin liikkeet, eikä tarvii niitä opetella reenitilanteessa.
No sitten klo 8:05-8:30 välisenä aikana mieheni heittää minut työpaikalleni, jossa on pommisuojassa aivan minimalistinen kuntosali, menen sinne suoraan kimpsuineni ja tapaan Esan. Joinakin päivinä siellä voi tavata muutamia muitakin reenaajia, mut useimmiten saamme reenailla ihan keskenämme. Yleensä n. 15minuutissa reeni on tehty ja sen jälkeen käppäilen portaat ylös 5.kerrokseen työpaikalleni, juon vettä ja painun suihkuun. Suihku, johon voi jättää sekä pyyhkeen että pesuaineet työpaikalla yms on aivan mahtava asia. Tätä suihkua käyttää minun lisäkseni tietääkseni yksi ihminen, eli harvoin joudutaan jonottamaan... Useimpina päivinä reeni on tehty (8:45 mennessä ja viimeistään ysiltä pääsen aloittamaan hommat). 

Keskiviikon aamutreenin olen vaihtanut Shorinji Kempo-treeniksi, koska yritän treenata setäni kanssa Embu-kilpailuihin ensi syksyn Euroopan taikaille. Ne treenit tapahtuvat 8:15-9:15 Monitoimitalolla. 

Minun reseptini aamulla reenaamiseen:
1. Rutinointi. Tämä on kaiken A ja O. Jos olet tehnyt näin ennenkin, teet myös jatkossa ja kehosi ei huuda sinulle, että "Mitä jos kuitenkin nukkuisit vielä..."
2. Sosiaalinen paine. Älä yritä tehdä aamureeniä yksin. Ihan varmasti sinulla on joku kaveri, joka haluaisi aivan yhtä kovasti olla paremmassa kunnossa niin kuin sinäkin. Siispä sovi, että näätte säännöllisesti. Tämä auttaa siinä, ettet voi päättää yhtäkkiä ettet menisikään reenaamaan. Minulle sosiaalinen vastaaminen siitä, et tuleeko reenit tehtyä vai ei (vaikka tää tietysti on ihan silmänlumetta) on se ratkaiseva asia, minkä avulla saan motivoitua itseni tekemään ne. Sinäkin pystyt, aivan varmasti!
3. Ajansäästö. Kyllä, tähän HIIT-reeniin menee se 30minuuttia suhkuineen päivineen päivässä. Et oikeasti ole tosissasi jos sanot, ettei sulla olis tällaiseen aikaa. Miten paljon säästät aikaa verrattuna siihen, että kävisit tunnin kuntosalilla + siihen sit vielä suihkut ja siirtymät päälle.
Viikonlopun koittaessa, minulla on jo 5 reeniä tehtynä. Viikonloppuna saan harrastaa jotain kivoja ja pidempiä reenejä, mutta yritän myös pitää ainakin yhden tai kaksi selkeästi keveämpää 'lepopäivää'. Muuten menee liian rankaksi. Viikonloppuna voi harrastaa vaikka sitä kempoa, sählyä, hiihtoa, uintia tai muuta hauskaa. Onko teillä koskaan sellainen olo, että kroppa oikein huutaa liikkumaan? Viime sunnuntai-iltana oli ihan liian levännyt olo ja tuntui, et pitäis päästä tekemään jotain... Ihana fiilis. Kyllä, olen pahimmanpuoleinen endorfiininarkkari, täysin kiinni näissä fikseissä.


 
Since beginning of this year, I've started training in the morning during week days. Many people ask me, how do I do that. Isn't it difficult to get out of bed? And yes, it's bloody difficult. Even though right now it feels easy and trivial to me. What changed? I would give three main ingredients for  succeeding in training in the mornings:
1. Preparation: Set your gear ready in the morning. This is to avoid excuses like: "I don't have any clothes" or "I don't have the needed equipment" You can train free without equipment in your own home, so these are completely bullshit excuses. Also decide on Sundays which trainings you will do and learn the movements. Youtube will provide trainings for you. I personally use Roundi3, which is a training blog by my friend who used to train martial arts, but has now been training HIITs for many years now. (Sorry, it's in Finnish, but there's plenty of those in English - find one that suits you)
2. Social pressure: This works for me. Agree to train with a friend, so you cannot cancel on a 'whim'. You are responsible for showing up each morning. And even when your friend is then ill, you will show up, because it's become: a
3. Routine: Do it without exceptions and in 2 weeks, you cannot live without it. It feels wrong to skip it.
4. Time saving. The motivation is that you'll fit both the shower and the training into 30minutes. You can't possibly say that you wouldn't have time for that. That's an excuse. Excuses are the things that stop you from doing sports. 

Overall, I can tell you that in a couple of weeks, you might get hooked. I am such an endorfin junkie now a days that I can't live without sports. Even two days without - my body starts to yell at me to do something. It's a great feeling and I have to day that I've never felt better in my own body. I sincerely recommend. Stop the excuses today. There's still plenty of months until Summer. Wouldn't it be nice to get some energy into your days?

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Laskiaissunnuntai


Ootteko laskeneet mäkeä laskiaissunnuntain kunniaksi?
 Me ainakin ulkoiltiin koko rahan edestä tänään. Ja mikä parasta - ulkoiluhan ei maksa mitään!
 Kajaanin keskustaan on rakentumassa lumimiilu - whatever that is...
 Ja me käytiin testailemassa sitä sillä aikaa kun kaupungin kaikki muut lapsiperheet olivat kaupunginlammella talviriehassa.
 Ei tarvinnut jonotella mäenlaskuvuoroa!
 Poikasella oli ihanat lumileikit.
 Puhumattakaan tädin riehumisesta.
 Milloin tästä jätkästä on tullut näin pitkä? Kysynpä vaan.
 Mummilla oli talvimuodissa yli 20v vanha hattu.
 Keskustan jälkeen hurautimme mihinkäs muualle paitsi Paltaniemelle.
Sää oli mitä kaunein.
 Kirpakka -13C.
Oulujärvi talvivaatteissaan
 Kyllä tuli pentuselle kiirus kun huomasi, että hankien keskeltä pilkotti kiipeilytelineitä ja liukumäkiä.
Minä keskityin ihailemaan maisemaa. 
 Tässä on sitä 'Lost in the Blinding Whiteness of the Tundra' meinikiä.
Eihän siellä kauaa tarennut olla, pari kertaa 40minuutin ulkoilulla sain sormet, varpaat ja nenänpään ihan jäähän.
 Mut tässä oli sellaista vanhanaikaista hiihtoloman makua.
 Vähän lyhyeksi jää tää reissu pohjoiseen, jospa tultais pääsiäisenä takaisin, siitä haaveilen.
Lämmitettyäni varpaat ja sormet saunassa livahdin ulos keskenäni. Koska olen jo piitkään haaveillut hiihtämisestä.
 Mutta en ollut tajunnut, kuinka paljon sitä oikeasti kaipaan. Voi ihana murtsikka! 10,5km meni kuin vettä vaan, eikä edes haitannut että iphone pelästyi kylmyyttä ja simahti 4/7 kierroksella... Oikeastaan todella rentouttavaa hiihdellä ihan ilman teknologian avustusta. Oli pakko vaan kuunnella pelkkiä omia ajatuksia ja puoli kierrosta harrastin yhteen ja kertolaskua, jotta tietäisin, kuinka monta kierrosta olisi syytä hiihtää, että tulisin ulos ladulta suunnilleen siinä ajassa kun olin luvannut palata (tunti). Onneksi siinä vaiheessa tiesin jo, että 1,3km lenkkiin minulta menee se tasan 8minuuttia, joten siitä sitten laskeskelin, että jos kierrän seitsemän kertaa niin olen sopivaan aikaan kotona. Jää vielä aikaa kävellä ladulta mummilaan...

Mutta se hiihto! Okei, sanottakoon, että oli varmaan paras mahdollinen keli: Luisti ja piti. Ei liian jäistä, ei liian suojaista. Olin varsin transsissa - siinä missä teini-ikäisenä samaiset ylämäet ahdistivat minua, nyt ne vaan tuntuvat ihanasti reisissä ja takapuolessa. Ja alamäet hujahtavat viimana naamalla. Ihan pakko kaivaa ne sukset kotona esiin ja sassiin, eihän tätä talvea voi jättää hiihtämättä... Sen jälkeen, kun muutimme Ristonmaalle kohta neljä vuotta sitten, en ole Jyväskylässä juurikaan hiihdellyt, koska Aittorinteessä asuessani ladulle pääsi niin nopeasti ja kätevästi. Ihan ku siihen jyväsjärven jääladulle olis jotenkin pitkä matka (vaikka mun töistä tai kotoakin...) tai sinne keljoonkin päin varmaan ehkä max 10min niin latu löytyy. Se on aina sitä seliseli-meininkiä.

Mulla on menossa joku pohjoisen elämän rakastuskausi. Haluaisin ihan hirveästi lähteä käymään Lapissa vielä tänä keväänä. Kaipaan sitä aikaa, kun oltiin joka vuosi Ylläksellä. Mut joo, kaikkea ei voi saada. Onneks voi käydä Kajaanissa ja teeskennellä et on hiihtolomalla:) Eikä auttanut, että törmäsin tällaisen ladyn blogiin. Oon aivan myyty.
 Today it's Sliding Sunday in Finland. This means, you should take your sledge or whatever and go slide downhill on the snow. I'm in Kajaani today with my son and aunt, visiting my mother. This means we've spent the whole day outside in fresh -13C, sliding and of course taking some awesome photos. I'm going through some phase of idealising the Northern life. Maybe because I feel like it's something I've given up. I had not even gone skiing once this year. Before today. And blimey it was fun. I miss it so much. I have gotten a lot faster as well, I guess thanks to other sports I've been doing. My iphone gave up half way and I was left to ski without music - but that was actually very relaxing. Just me and my thoughts. One hour of skiing later, I started to contemplate how I could move my Tuesday meetings and come back one day later. Just so I could go skiing again tomorrow. I know, I am impossible. And of course we cannot do that - there's too many other things happening this week. But theorethically, that would have been what I would like to do. I also solemly swear that I will take my skis out of my shed in Jyväskylä and go skiing this year still. It surely is not that hard to do!

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...