Loma kotimaisemissa

Olettekos te lomalla? Minä päätin järjestellä itselleni reilun viikon 'pakkoloman', eli otin lapsukaisen pois vertistä (joka on siis autistien kesä-'kerho') tällä viikolla, jotta minä en voi tehdä töitä. Nooh, vähän on töitä tehty, mutta suunnilleen olen ollut tän viikon lomalla. Tuntuu ihanalta!

Ja parasta on, että vaikkei vielä ole päästy edes möksälle asti (jonne ilmeisimmin kohta suuntaamme) - lomafiilikset ovat olleet ihan kuin paremmallakin etelän lomalla auringossa - ei huolta huomisesta -tyyliin. Jaksamisasiat ovat itse kullakin olleet varmasti viime aikoina pinnalla ja ne ovat todella ajankohtaisia lomaa ennen ja sen aikana: Pystynkö keskittymään lomaani vai pyörivätkö tekemättömät työt päässä... Se on hyvä kysymys se.

 Ollaan oltu paljon meidän lähirannalla. Siihen on noin kymmenen minuutin kävelymatka ja se on minun työmatkani varrella.

 Ollaan oltu meidän uudella terassilla! Rakastan meidän pikkuterassia kovasti, ei vähiten siksi, että sen teki ihana mies lapsineen. Rakkautta on terassi.

 Poitsukka on alkanut opetella pyörällä ajelemista. Tätä taitoa opetellaan apurattain ja äidin pitämän kahvan kanssa.

Paras on yhdistää sekä pyöräilytreeni että uintikeikka - ranta on just sopivalla etäisyydellä ja harvoin ollaan jorpakossa...

Mun lomaan on kuulunut myös visiitti ystävieni 20-vuotis hääpäivän kunniaksi järjestettyyn Coniin! Paikkana niin tuttu - Piikkiö. Tämän ystäväporukan inklusiivisuus on jotain niin käsittämätöntä, että herkistyn joka kerta, kun siitä puhun. En varmasti missään muualla ole kokenut vastaavaa hyväksyntää minulle sellaisena kuin olen. Upeaa nähdä teitä ystävät! 

Olipa muuten mukavat kekkerit! Minua tapani mukaan väsytti jo menomatkalla, mutta onneksi molempiin suuntiin oli kyytiläisiä viihdyttämässä. Voisin yrittää kirjoitella itse juhlista enemmän toiseen otteeseen, mikäli onnistun löytämään julkaisukelpoisia kuvia/lupaa niitä laittaa kaiken kansan esille.

Poikaliinin kans palailtiin rantameinikeihin sitten täällä J-kylässä.

Pikkuinen rantaleijona on alkanut ottaa kontaktia söpöihin tytsyköihin myös järvessä.

Lutakon rannalla hän bongasi pari kaunokaista, vanhempaa tietenkin, ja sitten teki tuttavuutta...

Valitettavasti se on hankalaa, kun ei osaa puhua, mutta uinnin kielellä pääsee välillä yhteisiin sukelteluhetkiin sentään.

Manjalla oli synttärit ja niinpä oltiin sit piknikillä kun sää salli.

Naomi oli tehnyt aivan mielettömän kakun. Se oli myös hyvän makuinen. Voin kertoa, et englantilaiset tekee kyl parempia kakkuja kuin suomalaisten perinteisillä resepteillä tehdyt... Mää en todellakaan ole mikään kakkuihminen, mut tää oli niiiiin hyvää. Vietiin loput työpaikan jääkaappiin, koska muuten se olis mennyt yöpalaksi kyllä...

Pidän ajatuksesta, että lomailla voi ihan kotona. Ettei ole pakko mennä mihinkään. Aamulahvit hitaasti kiikkupaikalla - vähän terassilla istumista - ystäviä ja aurinkoa. Onpahan huikea ollut Suomen kesä tänä vuonna. Ja nautittukin siitä on. Nyt suunnataan möksälle...

Jos meidän ihan arkiset jutut kiinnostaa niin niitä on helpoin seurailla instassa, olen nimittäin alkanut tekemään Instagram storyjä nimellä finn_world. Teen niitä useimmiten englanniksi, koska minulla on niin paljon kv-ystäviä, et se tuntuu kaikille sopivalta kieleltä. Et sieltä vaan seuraileen. Siellä tulee jaettua myös vähän sellaisia aiheita, joita blogiin ei koskaan päädy - esim. kun joku homma ärsyttää ja tuntuu et tarvii purkaa... Mun elämä on välillä melkomoista vuoristorataa, joten mukava on se, et on joku kanava, jossa voi vähän avautua, kun siltä tuntuu. Ootteko kokeilleet IG storyjä? Niihin jää nopeasti koukkuun...

/This weeek I'm on holiday. Yes! You heard right - not working (mostly). Tops is out of daycare/school and before he heads out to England to see the grandparents next week - I decided to take him out of school to spend some relax time. We have so far mainly been in the beach. What a summer we have in Finland! Can you believe it...? Just sitting on our own terrace or picnic at the lake while small man runs in and out of the water. Pretty calming, no stress. Are you on holiday yet? To be honest, I will sneak to the office next week for about a week and then holiday vol2 will be adult trip style. Good combination:) 

In case you are interested in our completely normal everyday life captions - I have started to do regular Instagram stories, which you can find from finn_world. 

Timber!

 Meidän uudella takapihalla on ollut hieman villiintynyt tuija... Tämä komeus on jätetty oman onnensa nojaan tontille kasvamaan, varmaan ihan talon alkuvuosilta eli 1992 vuodesta lähtien.

Se on ollut myös varsinainen turma kaikelle muulle lähelläolevalle... Niinpä meille on ollut aina selvää, että tuija lähtee hyvinkin nopeasti. Tänään sit tuli se päivä, et sen oli aika kaatua.

Kyllä muuten tuli takapihalle tilaa yhtäkkiä... Ja valoisuutta!

Naapurikin oli mielissään, koska onhan se heitäkin varjostanut...
Topsinkainen seurasi puun kaatoa peltorit korvissa niinkuin kuuluukin.

Voi mitä jännitystä! Ei jätetty kiipeilypuuksi yhtään kuudesta versoneesta rungosta. Good riddens!

Kiitos M:lle metsuroinnista, eipä siinä nokka tuhissut...

Muutenkin raksalla oli hyvä päivä. Maalattiin aikalailla loput seinät ja katot ja paklailtiinkin sen verran, et kohta alkaa maalaushommat olla tältä erää purkissa. Se onkin hyvä juttu, koska ollaan poikasen ja sukulaisten kans lähdössä perinteiselle helatorstaikemporeissulle Karlstadiin tuossa keskiviikkona. Odotan et viikon aikana edistyttäisiin niin et meillä alkais olla jo kohta laattoja kylppäreissä ja sit myös lattioita muuallakin kuin parissa makkarissa.

Hommaa tällä työmaalla riittää vielä useaksi kuukaudeksi tietystikin, mut mukava nähdä kehitystä. Kiitos äidille ja Seijalle jotka oli tänäänkin taas hommissa!

/One thing we have been very certain when the house was bought: the gigantic wild tree must go. Today was its time... Other wise the building project has also taken leaps forwards - almost all painting has been done and we Are soon at floors, bathrooms and finally at kitchen stage... one thing which is certain is that the project will go on for many months still. Indoors and outdoors. But hopefully by the end Of May we have at least a livable home to move in.

Pesän rapsutusta

On siis kevät ja pääskysetkin tekee pesää...? Apua kun nää viikot menee nopeesti, nyt ollaan jo huhtikuun lopussa.

 Meidän elämä on tässä kuussa ollut lähinnä tätä... elikkäs pesän rapsutusta.

 Ostamani asunto nimittäin oli todella kattavan remontin tarpeessa - uusiksi menee aivan kaikki pinnat paitsi osa katoista saa jäädä.

 Ekalla viikolla jätin rakkaani purkuhommiin, kun painelin itse Hämeenlinnaan työkeikalle.

Sittemmin mukaan on otettu toki urakoitsija ja kaikki talkooväkikin, jossa on ollut ystäviä ja sukulaisia hommailemassa.

Ja tietty lapsityövoimaa!

 Tämä muksu tekis ihan hirmumielellään kaikkee hommaa...

 Meillä oli ajatuksena, että avataan alakerta siten, että sinne tulee sellainen 'loft' henkinen fiilis... Tai no, niin paljon kun sellaista tuollaiseen rivitaloalakertaan nyt voi tuoda. Siksi poistetettiin keittiön ja olohuoneen välinen seinä.

 Olen toistaiseksi tehtyihin muutoksiin aivan supertyytyväinen <3

 Kylppärissä ja vessassa oli muovimatot seinissä ja lattioissa... Ne saivat mennä...

 Ja sauna avattiin ja uudelleen paneloitiin myös.

 Nyt ollaan vaiheessa, jossa meillä alkaa olla valmiita seiniä ja pari lattiaakin...

 Kävinpä pikkureissulla ikeaankin...

 Materiaali-inspiraatioo...

 Valintoja on täytynyt tehdä päivittäin monia, niinkuin tällaisessa projektissa tietysti täytyykin...

 Välillä hirvittää, että tuleekohan ihan hulluja juttuja...

 Mut toistaiseksi oon kyllä tyytyväinen. Mukavahan se on, kun saa itselle tehdä ja oman näköistä.

 Mää teen sit sellaisen ennen-jälkeen postauksen erikseen kunhan paikat alkaa olla valmiita. Vielä on ainaskin pari kolme viikkoa edessä. Takarajana meillä on toukokuun vika viikko, jolloin pitäis päästä muuttamaan ihan kaikki minun ja A:nkin tavarat.

 

Tietysti tällainen iso proggis on eräänlainen koitos omalle päälle, jaksamiselle, parisuhteelle ja tukiverkostoillekin. Ajattelen, että remonttiin ja talonrakentamiseen liittyy paljon painetta: Kuka tekee mitä ja miten paljon? Miten asiat tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä? Miten saadaan remontoijien mieli pysymään korkealla... Turhautumisia ja tuskastumisia tulee varmasti vastaan.  Annan muuten vihjeen tuohon viimeiseen: Wolt! - ruokahuolto pelaa vaikket itse ehtisi kokkailemaan tai hakemaan sapuskaa...

Tällä viikolla kun olen ollut joka ilta maalaamassa tuolla 'raksalla' niin olen pelkästään nauttinut. Pidän käsitöistä, joissa heti näkee oman tekemisensä jäljen. Ihanaa tehdä tästä meidän koti. Enhän minä osaa juuri mitään tehdä ja vaikka kaikki maalipinnatkin joudun tekemään moneen kertaan, mut mitäs sitten. Omilla käsillä tekeminen on terapeuttista. Elämän muutoksessa pintojen uudelleen suunnittelu ja tekeminen auttavat myös ajatuksia siirtymään eteenpäin. Se on sellaista puhdistumista. Monella tapaa usko itseensä ja omiin taitoihinsa vahvistuu: Minä pystyn purkamaan muovimaton tai että minä pystyn maalaamaan seinän. Olen jotenkin ollut sellaisessa ajatusjumissa... On ihanaa käydä itse rautakaupassa ja ottaa asioista selvää, kun ei vielä osaa. Remontoiminen on hirveän mielenkiintoista ja koko ajan oppii.

Kaikenkaikkiaan ollaan pärjätty tosi hyvin, näin mää aattelen. Remontti on aikataulussa ja samoin muutot. Sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet ihan hirmuisesti! Kiitos! Olette korvaamattomia!

 Ja se on tasan varmaa, että kenelläkään ei muuten oo samanlaista olkkarin seinää ku meillä...

/This Spring, we have been renovating the new apartment. All the surface must go: Floors, walls, some ceilings. It is somehow therapeutic to be able to do things with one's own hands. I enjoy it, even though I am really bad at it! Not going to leave my daytime job yet! My family and friends have been really supported and helped. Three more weeks left of this we think... Let's see. Can't move in before we have a toilet!