Greetings from Croatia

Niinkuin monet arvelivatkin, lomakohteeksi löytyi sellainenkin överi maa kuin Kroatia.

 Näkymät Drubrovnikin majapaikastamme ovat huikeat. Meren ja taivaan välinen horisontti häipyy siniseen niin, ettei sitä juurikaan nää...

Ei paha airbnb:ksi vai mitä...? Oli aivan todella hyvä idea ottaa asunto n. 10min kävelymatkan päästä vanhasta kaupungista. Valinta oli 10+/10 uima-altaineen ja viileine makuuhuoneineen. Kotona Suomessa kun talot eivät ole rakennettuja 30-asteen helteelle, jota olemme koko heinäkuun joutuneet... pääseet kokemaan. Huvittavaa ehkä että reissun päällä nukkuu paremmin kuin kotona.

Lomalla on tarpeen nautiskella elämästä... Ja juurikin näin on tehty.  Aikuisten loma <3.

Kirjoittelen lisää tuolta matkan päältä sillä tänään Dubrovnik turistilaumoineen jää taa ja matka jatkuu uusiin mielenkiintoisiin maihin ja kohteisiin... Kaksi hieman levotonta tyyppiä reissussa - what could possibly go wrong?

/Greetings from Croatia! We have spent the last two days in amazingly beautiful Dubrovnik. Yeah, it is what everyone says it is: Picturesk landscapes and more tourists that one can imagine... So today we are moving on... Adventure awaits... Where next?

Sydämen pakahtumisia

Joskus kun kuuntelen itseäni, ihmettelen sitä vuoristoradan määrää sisällä.
 















Kiukuttaa, ihastuttaa, vituttaa, rakastuttaa.
 
Ja sit koko kierros uusiks. Kaikkea ei voi laittaa hormoonienkaan piikkiin.

 Mut mikä parasta, elän elämää, jossa voin itseäni kuunnella ja nykyisin osaan myös sanoa, et hei musta tuntuu tältä. Jännästi juuri oman mielen ilmaiseminen on avain siihen et voi vaikka saada just sitä mitä haluaa. Täytyy vaan uskaltaa avata suunsa.

Kuukausi sitten olin läntisessä Ruotsissa rannalla.

Houkuttelimme portugalilaiset aaltoihin ja uin pitkästä aikaa meressä... kuinkahan monta vuotta edellisestä kerrasta..?

Aallot olivat korkeat, mutta vesi oli lämmintä ja uimme pitkään, ehkä tunnin. Sai pitää uikkareista kiinni ettei virta vienyt.


Huomaan, että päivittäin mun sydän pakahtuu niin monesta asiasta.

Siitä, että lapsi on kotona ja kiipeää syliin kuin pieni apina.

Siitä, että mies on kotona ja silittelee mua heti aamulla kun herätään.














Siitä miten kaunis meidän uusi koti on. Miten se on niin meidän näköinen ja kaikki on omalla maulla yhdessä laitettu.

 Siitä et mää saan usein matkustaa maailmalla ja karistella hiekkoja varpaitteni välistä.












Siitä, että toisinaan edellisen reissun hiekat löytyvät vielä sandaaleista kun uusi seikkailu alkaa.

Siitä, että mulla on vaativa, mutta antoisa työ, jota myöskin rakastan. Kyllä - se on usein väsyttävää, mutta huikean antoisaa on nähdä sen vuoksi paikkoja niinkuin tämä, Tylosand.

Siitä, että useimpina päivinä mun ei tarvitse kokea paineistusta elää jotenkin jonkun sellaisen kaavan mukaan, joka ei ole mulle luonnollinen.

Että mun ympärillä on ihmisiä jotka hyväksyy mut tällaisena kuin olen, eivätkä arvostele, määräile tai ehdottele, että minun tulisi tehdä mitään eri tavalla.

Vapaus on tärkeintä
Sitten on hetki
Just tämä tässä
Ohimenevä
Läsnä
Elämän makuisuus

 Tämä kesä

/This summer has been full of heart bursts to me. I am so grateful for so many things in my often extremely beautiful life. About a month ago, I was on a beautiful beach in the west coast of Sweden with my colleagues. We swam in the warm high tides and I thought of my remarkable life: The greatest (yet sometimes tiring) job of the world, my loved ones all around me, the sand in my shoes from all the remarkable places I have seen... Places like this one: Tylosand! What a gorgeous beach, what times to store in our memories. 

Freedom is the most important

So is moment

Just this here

Passing

Present

Taste of life

This summer

Rannalla joulukuussa

 

Lenneltiin poitsulaisen kanssa Leigh-on-Seahan ukkilaan tuossa maanantaina.

Lämpötila nousi heti rapiat 20C (miinus kympistä plus kymppiin) ja aurinko on paistellut.

 Englannissa on tapana, että hautakiven sijaan saattaa ihmisten muistolappuja löytyä julkisten paikkojen penkeistä. Jouluna niihin tuodaan kukkia, joita näkyy täällä katukuvassa näin joulun välipäivinä kovasti.

 Mitä täällä Englannin rivieeralla voi tehdä joulukuussa...?

 No voi tietystikin lähteä rannalle haukkaamaan raitista ja kirpakkaa meri-ilmaa.

Ollaan poikasen kanssa otettu keuhkot täyteen ja D-vitamiinia suoraan taivaalta päälle.

 Poikani tykkää kävellä ja juosta, joten tehtiin miehen kanssa executive päätös tällä kertaa jättää rattaat kotiin. Onhan tuo jo 4,5vuotta!

 Hyvin on mennyt - onhan sitä välillä saanut kantaa hartioilla ja joitakin kertoja sateenvarjorattaita on ollut ikävä. Mutta ei tosiaankaan silloin, kun minun on pitänyt raahata poikaa ja matkalaukkua yhtä aikaa mukanani. Silloin on ihanaa kun poika jo kävelee mukisesmatta ja oikeaan suuntaankin, kun kädestä vaan kiinni pitää. Mietittyäni asiaa, voi kuitenkin olla, että rattaat lähtevät vielä kesällä Kiinaan meidän kanssa - ihan vaan siksi että niissä voi nukkua ja toisekseen siksi, että niissä poika istuu rauhassa ravintolassa, eikä sen perässä tarvitse koko ajan pinkoa. Mut katsotaan nyt. Kun autistipoika kasvaa, haasteet muuttuvat.

 Mietin juuri, että on vaikea nähdä pojan kehitystä, kun on niin lähellä. Maz-setä ei ollut nähnyt A:ta vuoteen ja sanoi, että muutos oli huikea. Siitä tuli hyvä mieli.

 On totta, että viimeisen vuoden aikana hän on mm. oppinut tottelemaan puhetta.

 Esimerkiksi rannalla pystyin ohjaamaan häntä verbaalisesti olemaan menemättä veteen ja olemaan tippumatta katureunuksilta. Se on tärkeää, että kun sanon jotain, se menee myös perille.

Poika itsessään on kuin pieni aurinko, tietystikin. 

 Hän innostuu kaikesta ja tällainen meren läsnäolo on hänen kanssaan niin luksusta.

Jos asuisimme täällä, kävisimme rannalla joka ikinen päivä. Se on selvää.

 Vuoden pimeinä kuukausina minä usein mietin, miksi ihmeessä me oikein asumme Suomessa...? Juteltuani sisareni kanssa siitä, millaista autismin apu on täällä hänen koulussaan (jossa hän on töissä), niin kuulostaa kyllä huomattavasti paremmalta kuin Jyväskylän alati vaihtuvat erityisavustajat. Täällä avustajien (joita on siis yksi per nokka, jos paperi lääkäriltä on, että sellaisen tarvii) tulee sitoutua jopa 7vuodeksi samaan lapseen. Mitä lukususta. Miksi me asummekaan Suomessa...?

 Jos asuttais jossain lämpöisemmässä maassa meren rannalla... Olis tekemistä aina tarjolla... Paitsi tällaisina päivinä, kun Frank-hurrikaani on nousemassa.... Odotellaan et ollaanko seuraavat kolme vuorokautta jumissa sisällä. Mut ainaskin on nyt otettu meren läsnäolosta kaikki irti. Poitsu on ollut niin kuitti, että on nukkunut 12h yöunia heräilemättä. Onni on ukkila Thamesin rannalla <3

We are having a lovely holiday in Leigh-on-Sea, breathing in sea air and getting our vitamin D, straight from the sky this week. It's been chilly, but beautiful. Tops is such a good little traveller. Well adjusted and smart. He also can walk long ways if he is motivated. We left the push chair home this time and there's only been a couple of occasions that I've been missing it. It's a good gym excersise for me as well, carrying 18kilo kettlebell. Uncle Maz we had not seen for a year and he's said that Tops's progress is amazing since he last saw him. That's good to hear, because Mr C and I are way too close to him to actually monitor long term progress. On days like these I do wonder though, that we could live somewhere near a sea and go every day. Why is it that we live in the darkest place in this universe, exactly...? If we would live here, we'd certainly go every day. Except when hurricane Frank is about to hit... Today the wind was already so that Tops almost got blown away. Apparently also autism is dealt with more sensibly in schools, tells my sister who is a special needs coordinator here... Why are we fixated on the thought that everything is better in Finland. That's something I do wonder sometimes.

On the Waterfront

 Ollaan vaihdettu maisemaa.

 Näissä tutuissa maisemissa siis loman vikat päivät jälleen kerran.

 Kävelyä Thamesin varrella.

 Pikkumies käveli puolisen tuntia ennen kuin syli voitti. Matkalla piti pari kertaa maata maassa, mutta ainakin energiaa kului niin paljon, että illalla simahdus oli tehokas.

 Leigh-on-Sea. Äyriäiset. Katulamput. Väistyvä vuorovesi. Muta. Inkivääriolut. Simpukan kuoret. Hiekka. Levä. Sammal. Sammaltuneet jokivarsijuopot. Auringonlasku. Ruostuneet kaiteet. Ohitsekiitävät junat. Leigh-on-Sea.

 Poikasella energiaa riittää. Myös uhmaikä on selvästi alkanut. Pari viikkoa sitten. Tätä ennen mielenilmaukset eivät ole oikeastaan ikinä johtaneet suurempiin ongelmiin, mutta viime aikoina pikkuisen äkäilyt ovat kestäneet selvästi pidempään. Hänellä on myös joku kasvukausi, koska englantiin tulomme jälkeen hän on syönyt kuin hevonen. Perunoita, hedelmiä, voita, pastaa, nuudeleita ja tänään jopa valkosipulileipää kuorineen päivineen... Sitä energiamäärää täytyy sitten purkaa käymällä ulkona pari kertaa päivässä. Sisällä talossa hän on keksinyt sängyn karmilta hyppäämisen: Kiivetään reunalle, aiheutetaan sydänkohtauksia kaikille katselijoille, sitten koukistetaan jalat ja hypätään läheiseen sänkyyn. Kuluttaa energiaa myös ihan kivasti. Toistetaan niin monta kertaa kun on tarpeen...

 Uutta on myös ollut päikkäreiden väliinjättäminen. Takaa vanhempien alkoholismin iltaa kohti kiihtyvällä nopeudella. No tänään käytiin myös sisäleikkiksessä nimeltä Monkey Buzziness. Sellaista menoa Leigh-on-Seassa.

We have moved from Colchester to Leigh-on-Sea. This means, a lot of walks to the Waterfront, Marlon Brando! The smallish man managed 30minutes of walk before demanding to get carried. He has been eating like a fat adoult which has left us with a ton of energy in the need of spending. In Leigh-on-Sea the best way is the sea air of course, which is pretty effective, although he's topped that off by starting to use all the beds of the house as climbing frames which you can first climb upon and then fling yourself to the bed with. Quite effective, but also somewhat dangerous. Today he went 12,5 hours without a nap, which can surely run most parents into evening alcoholism, but he then topped the day by eating garlic bread... Good boy. And that concludes the news from Leigh-on-Sea.