Country Ramble

Viisivuotias on jo niin iso, että hänet voi ottaa mukaan pienelle maaseutukävelylle.

 Täällä Suffolkissa kauniita maalaiskävelymaisemia piisaa.

 Niinpä anoppi, minä ja muksu päätimme kävellä Stokeen, eli Stoke by Naylandiin.

 Tämä sunnuntaikävely kestää aikuiselta noin 45minuuttia.

 Muksua paimentaessa siihen menee noin tunti. About puolet tai 60% matkasta hän toimii 20kg hiekkasäkkinä, jonka avulla saat päivän treeniin vähän vaikeusastetta.

 Mutta katsokaa nyt näitä lomamaisemia. Kyllä kelpaa täältä työelämästäpäin muistella.

 Ihanaa on se, että lapsi vahvistuu vuosi vuodelta ja jaksaa enemmän.

 Tykkään itse ulkoilla ja riehua ja käydä kävelyillä. Ihanaa kun pojan kanssa voi harrastaa tällaisia asioita.

 Kävelyllä saa selvitettyä ajatuksiaan.

 Ja jutusteltua matkakumppaneiden kanssa.

 Meidän lomareissu Englannissa meni hirmuhyvin.

 Säät suosivat ja poika alkoi toistella loruja ja lauluja, joita hänelle on vauvasta asti laulettu. Pidetään peukua, että tämä kääntyisi puheeksi jossain vaiheessa.

/On our holiday to Suffolk last week, we went for a country ramble: Me, my mother-in-law and my son. The weather was excellent and we were walking to the Crown, which is a pub in a local village, Stoke by Nayland, and does great lunches. The older males of our company took the car. It is precioius to see how this little boy gets stronger every year. I think we've last done this walk when he was like two and still in the carier harniss. Now he walked major ways on his own and the rest of the time, I carried him on my shoulders. 20kg extra weight is not bad, right? Also gives me some more challenge. The views were phenomenal, or what do you think? Also on our holiday, Tops started repeating nursery ryhms and songs that we've sang to him since he was a baby. I think that's a good sign. Let's hope this turns into actual speech some day.

Fields of Gold

 Ollaan vietelty onnen päiviä Suffolkissa.

 Onneen ei taida tarvita kovin paljoa - tai ehkä sitten kuitenkin ihan hirveästi.

 Minulla on elämässä usein käynyt niin sanottu hyvä tuuri.

 Sekä oma perheeni ja sukulaiseni että mieheni sukulaiset ovat kaikki ihan huippuja tyyppejä. (Mä tarviin hiustenleikkuun toim. huomio)

 Harvemman anopin kanssa sitä istuisi spontaanisti kolmea tuntia juttelemassa muiden mentyä katsomaan televisiota.

 Tai kävelisi piiitkiä retkiä peltojen halki niin kauniissa maisemassa, että sydän halkeaa.

 Muuten Times oli nimennyt meidän tän päivän kävelylenkin yhdeksi 20 kauneimmasta koko Britanniassa!

 Jopas oli porukkaa kävelemässä...

 Onni on myös rauhallinen maaseutupubilounas.

 Kuinkas muuten kuin Fish'n'Chips meniningillä.

 Tosin naiset otimme taskurapua - sitä kun nyt saa niin harvoin oikeasti.

 Iltapäivällä olin aivan naatti. Mutta niin oli onneksi babyläinenkin ja nukahdimme yhteisille päikkäreille.

 Lomalla niin voi tehdä <3

 Olen kovin onnellinen siitä, että saan vuodesta toiseen tulla tänne, näihin maisemiin, tähän taloon.

 Olen myös erittäin kiitollinen in-lawseille heidän vilpittömästä hyväksynnästään ja lämpimästä tavasta, jolla olen aina kuulunut tähänkin sukuun. Suku on paras. Terkut myös omille sukulaisille Suomeen - te olette myös parhaita:) Ja mikään ei muuten näytä niin hyvältä kuin maalaisranskalaiset perunat, vai mitä?

We've spent some really special, sunny days in Suffolk. I feel truly blessed on this Palm Sunday to be surrounded by these people and these gorgeous views of the Engish Country Side. Today we went to Mass and after hiked uphill from the house to Crown the pub for some fish'n'chips lunch. What a gorgeous day. Times has named this walk as one of the 20 most beautiful walks in the country which means that there was plenty of walkers. Topfish ran downhills himself, but was carried on my back up hill. 15kilos of kettlebell is a good weight, so one doesn't do it too easy. I had crab for lunch and still somewhat full from the glorious meal. What a beautiful day and how lucky am I to have both these relatives as well as the ones at home. Blessed today.

Lähiruokaa Suffolkissa

Englannin reissun kuvia on vielä julkaisematta, joten tänään pienelle visiitille Hadley-kylään.

Tästä kodikkaasta pikkukylästä anoppini ostaa tuoreen leipänsä ja kalansa. He ovat kasvissyöjiä, joten 'Butcherilla' käynti tarkoittaa yleensä torikalakauppiaan valikoiman katsastusta, josta esim. tonnikalapihvejä tai Haddockia hankkivat useimmiten.

Tonnikala loppuu yleensä kesken, jos ei sitä varaa puhelimella.

Tätä mulla on eniten ikävä Suomessa: Tuoretta taskuravun lihaa:)

Tein itsekin ostoksen, arvaatteko mikä tämä on?

Kyseessä 6v kypsynyt juusto:) eeextra mature.

Shoppailuun tämä pieni suloinen kaupunki on oikein hyvin soveltuva.

Olisin ostanut tästä huivin, mutta hinta oli suolainen (68puntaa! eli silkkiä)

Tämä on anoppini suosikki rättikauppa, eikä suotta. Siellä oli kaikenlaista ihanaa. Jäivät kuitenkin hyllyille hintatason vuoksi. Ehkä jos olisi ollut vähän suotuisampi shoppailuassistentti niin sekin olisi auttanut asiaa. Nyt poika protestoi äidin ja mummin välissä siihen malliin, että poistuttiin aika näpsäkästi ilman kukkarovaurioita.

Tämä on kuulema paikka, johon vanhana olisi kiva päästä, jos täytyy johonkin vanhainkotiin mennä sanoi anoppini. Täytyy pitää mielessä, jos hän joskus on tilanteessa, jossa ei tajua itse asioistaan.

Tämä oli jo toinen visiittini Hadley:hyn. Aurinko siellä paistaa ja ihmiset ovat ystävällisiä:) Vähän tasapainoa Lontoon shoppailukaaokseen.