Tajunnan virtamatkalla Kiina-arjessa

Olen yrittänyt kirjoitella blogia tälle päivälle, mutta inspiraatio on niinkuin aika nollassa. Aiheita olisi vaikka kuinka paljon, mutta on hirveä nälkä. Joten tästä tulee tällainen tajunnanvirtapostaus tänäänkin. Lupaan, että  huomenna jotain älyllisempää elämää...

Elikkäs ystäväni Maslov iskee tänään. Jos ei ole ihmisen perustarpeet kohdallaan, se johtaa kamalaan kitinään.

Minun olisi jo aikaa sitten pitänyt luovuttaa ja poimia lapsi ulos leikkipaikasta, jossa ollaan oltu viimeisen 4h...

Muttakun tämä on niin hyvä paikka tehdä töitä. Tän päivän työpäiväni oli 4h matkalaskun väsäämistä: 26 PDF-dokkaria?!?!? Ja sit 4h meilejä ja skypeä. Yritän päästä pikkuhiljaa ajantasalle siitä, missä mennään...

Jotenkin olin antanut elämän mennä ihan äärirajoille, niinkuin matkustaessa helposti käy, ettei ole ajantasalla siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja millä aikataululla. Nyt voin sanoa, että olen paremmin kartalla kuin kuukausiin. Joo, vieläkin on tekemättömiä töitä, mutta ei ahdistavaa määrää. Niistä suurin osa tulee tehtyä ennen heinäkuun lopussa häämöttävää lomaa. Ja ne jutut, jotka ei tule tehtyä: noh, täytyy sitten siirtää ne elokuulle.

Päästiin viimein takaisin Xi'anin kotiin, jossa on niiiin rentouttavaa olla. Lapsi hyppi tasajalkaa kun tulimme taxista lopulta 2130 illalla eilen kotiin. J on edelleen kesäflunssan alle jääneenä. Kyllä tää elämä täällä pikkuhiljaa alkaa voittaa. Xi'anissa on paljon kuumempi kuin etelässä, mutta täällä ei ole trooppista ilmastoa, jossa kaikki mätänee pystyyn. Toivon, että pikkuhiljaa moskiittojen pistotkin lakkaisivat kutiamasta... mun ja topsun kropat näyttää molemmat siltä kuin joku olis syönyt meidät yöpalaksi. Ja ei, en koe tarpeelliseksi esitellä sitä näkyä blogissa...

/I have Been trying to blog all day about some intellectual topic but i am too tired and hungry. My friend Maslov controls my life also today. Cant really produce Any intellectual output with minimal lunch and 8h working day... but i have Been Very productive - we finally got back to Xi'an and ive Been doing travel claims, emails and Skype all day Long. Now time to find some food. More tomorrow. Mr. C has A Very strong case of some bug, so Tops and i have Been working in the local playground as usual. It is so good to be back in Xi'an. I love my Chinese home dearly. What a relief.

Terveydeksi! Kiina

En ole tänä keväänä voinut oikein hyvin. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys - kaikki vaikuttaa kaikkeen. En ole huolehtinut itsestäni niinkuin pitäisi.

Odotin Kiinalta ennenkaikkea rutiineihin palautumista: työrutiiniin, urheilurutiiniin, syömisrutiiniin.

Nyt kun ollaan täällä viikko oltu, voin sanoa, että olo on kauttaaltaan parempi.

Olen juonut vähemmän alkoholia. Olen nukkunut enemmän. Olen tehnyt töitä. Olen syönyt suht koht terveellisesti. Olen reenaillut päivittäin.

Miksi rutiinit Kiinassa tuntuvat helpommilta kuin kotona Suomessa..? Onko siellä liian monta muuttujaa viemässä huomiota..? Vai onko tilanne vaan muuten niin kuormittava että sitä keksii kaikkia tekosyitä, miksei voi huolehtia terveydestään mukamas tasapainoisesti.

Voin sanoa sen, et breikin jälkeen ekaan treeniin lähteminen on aina ihan mielettömän hankalaa. Tällä kertaa kesti kolme päivää päästä siihen, viimeksi viikko. Eli jotain kehitystä tapahtuu.

Hyvinvointitavoitteeni tälle 4 viikolle Kiinassa ovat selvät:

1. Säännöllinen liikunta
5x HIIT/Sulkapallo + uintia lapsen kanssa
2. Tarpeellinen unen määrä
Keskimäärin 8h/yö
3. Terveellinen ravinto
Syödä lähinnä kasviksia, proteiinia ja hedelmiä
4.  Alkoholin kulutuksen vähentäminen

Aika laittaa rutiinit kuntoon:) onks teillä kesäliikuntatavoitteita..?

/To be honest, i was really looking forwards on coming to China. I haven't Been feeling that well, to be honest...

My goals For the 4weeks in China are clear - to get back to the health routines:

1. Sports at least 5times per week HIIT/badminton + go Swimming with the kid
2. Sufficient amount of sleep
At least 8hours per night
3. Healthy diet
Vegetables and meat, carbs from fruits
4. Drink A lot less alcohol

Why is It that holding the health together in Finland For me, is A lot harder than in China...? Even after one week here, i feel so much better. I have done more work. I have done sports and ive drank less. Thank you China.

Viha-rakkaussuhteeni Kiinaan

Nyt kun täällä on taas päivä pari pyöritty, muistuvat mieleen syyt, joita Kiinassa rakastan ja toisaalta voisin jättää välistä. Seuraa viisi asiaa, jotka ovat tällä ristiriitaisella akselilla kiinalaisessa arkielämässäni.

Tässä niitä muutamia:
1. Ihmiset - sekä vihaan, että rakastan. Oli taas mieletöntä nähdä Qiao Zhilin lauantaiaamusta, olin kaivannut häntä. Koko tutkimusryhmäni oli kutsunut meidät illalliselle. Olipa ihanaa nähdä heidät taas pitkästä aikaa! Viiden vuoden kestänyt ystävyys... ilman ihmisiä, emme palaisi tänne uudestaan ja uudestaan.

Ihmiset, joita en täällä arvosta ovat ne, jotka esim. Kyynärpäätaktiikalla lyövät lastani naamaan yrittäessään päästä ensimmäisenä jonoon... tätä on tapahtunut tässä nyt jo pari kertaa... unohdan, miten fyysisiä kiinalaiset ovat oman edun tavoittelun suhteen. Jokainen palvelukokemus on painimatsi.

2. Ruoka - pelkkää plussaa... ei toki kaikki ruoka, mut ei pidä syödä paskaa... me syödään täällä aina vaan parasta. Tuoreet hedelmät kadulta... kasvikset, lihat, kalat jne. Ja tietty ne pavut.

3. Muutos - hyväksi ja huonoksi. Täällä ravintolat, leikkipuistot ja ne pilvenpiirtäjätkin ehtivät 10kk muuttua radikaalisti. Mihinkään ei voi luottaa, että se olisi siellä, missä aiemmin kuvittelit sen olevan. Tällä kertaa vakiosisäleikkipuistomme oli muuttanut muotoaan niin, että jouduimme hetken aikaa mietiskelemään, miten sen kanssa... mut uusi löytyi saman tavaratalon samasta kerroksesta, boonus. Takapihaltamme on isokokoinen rakennustyömaa (joita toki Kiinassa kun ollaan, putkahtelee esiin tuon tuostakin) ja takapihan leikkitelineestä on poistettu käyrä liukumäki... tämä itseasiassa ilahdutti minua, sillä nyt paikkoja, joissa kiipeily on hengenvaarallista, on yksi vähemmän meidän arjessa... toisaalta muutokset ja niiden nopeus tarkoittavat sitä, että tässä maassa ei jahkailla: jos tehdään niin tehdään.

4. Työskentelykulttuuri - tässäkin on puolensa. Lauantaina kaikki olivat kouluissa ja töissä.. miksi..? No koska maanantaina oli lohikäärmelaiva-festivaali, joka on siis kansallinen pyhäpäivä ja se täytyy "tehdä sisään" jotta voidaan olla lomalla sitten... ööh, en ole ihan varma että mikä "loman" konsepti täällä on... toisaalta minulle sopii se että joskus kokoukset ovat klo 19-22.30 sunnuntai-iltana... tämä on aika tavallista. Minun työskentelytapani on myös joustava - viikonloput ovat ihan yhtä työaikaa kuin arkipäivät...

5. Katuelämä - koska kodit ovat usein pieniä, elämä valuu kaduille. Kaduilla tanssitaan, harrastetaan tai chitä, pystytetään pieniä bisneksiä ja niin edelleen. Elämä tulee läsnä jokaisen arkeen kun astuu asunnostaan ulos. Rakastan sitä, että voin ostaa ruokaa kadulta. Tai vettä tai kynsileikkureita. Mitä vaan ihminen tarvitsee, sitä myydään. Samalla kaduilla on likaista, ihmisiä on niin paljon ettet ole ikinä rauhassa jne.

Kaikenkaikkiaan niinkuin elämässä yleensäkin, asiat eivät ole mustavalkoisia. Useimmiten on kyse siitä, löytyykö balanssi siinä elämäntilanteessa...

/There are Many things i love and hate China For... after being in here For A few days now, these things Keep on coming up... Here are five, which i think the everyday life in here consists of:

1. The people. On the other hand, they are insufferable. They push my six year old with elbows to cut in line... they plagiarise their papers... but then there's the most wonderful best hearted friends who i call my family members - the ones that Welcome us back every year, who help us in our issues every day in here.. i was so happy to see Qiao Zhilin on saturday morning. I was so honoured to be invited once again For A banquet by prof. Li and my Chinese research group, as well as prof. Wang Ye and his students, family and friends. People are the best side of China.

2. The food. Nothing Bad about that. If one does not fancy roadkill Chicken or other delicacies, there's always A lot to choose from, in A Chinese table. And the food is ever so good. Not like Any "Chinese" food in Europe or in America... 

3. The Change: they have the power to change the world in one night - nine new skyscrapers appeared in our horizon since we have Been gone 10months... but then It also means Nothing can be trusted to be the same: playgrounds and restaurants disapear. Even people leave their Jobs and new come to replace them. It is A bittersweet adjustment to the rabid changing cities and lives. Still i feel like our land lady For example, has done her Job For A Long Long time... 

4. Working culture. It is 24/7, 7 days A week. Last Saturday would have been a holiday BUT: they needed to cover For Monday when the Dragon Boat Festival took place... how is It A National holiday if it's not really A day off... i wonder. Still, in my line of work, i often work in weird hours. I work sitting after dark on A playground watching my son play... this is How i can be A part Time mother, part time researcher. My work time can be at 22:00. It suits the Chinese mentality... you work around the clock. The difference is: i choose when i work, they just work all the time.

5. The life on the streets. Because houses are small, all the life is on the Streets. I love that you can buy fresh fruit and vegetables from the Street, that you can buy socks or pans too... you can get A haircut or your bike fixed. On the other hand, It can be dirty and crowded...

Note the man picking his nose behind me...

As in so Many things in life, everything is Very controversial in China - things are good and bad, and i do love my life in here as well. The quality of life is different from Finland For sure, but the benefits are on other aspects than clean air or good central heating.

Have you Been to China? What was your verdict? Love It? Hate It? im sure all have an opinnion.

YH-arkee ja koulukiusaamiseen puuttumista

 No nih, mies lähti Kiinaan. Nyt ekana kuukaudeks. Meidän syksy on taas yhtä reissua, tai ainaski hänen - ei ehdi Jyväskylässä paljoo notkua. Lauantaina oli ihan kauhean ahdistava olo mulla. En oikeesti oo juuri koskaan huonolla tuulella - ainakaan niinku omasta mielestäni. Silleen ihan masentunut ja nuutunut. Aattelin et se johtu ilmasta. Oli tosi kurja, harmaa sää. Ja toisaalta vaikka mää oon koko elämäni eläny tätä silleen et ollaan välillä tosi pitkiä aikoja erossa toisistamme mun miehen kanssa niin kyllä se vaan tuntuu oudolta kun hän ei oo tässä. Siis ollaan varmaan yks itsenäisimpiä pariskuntia joita tunnen, mut silti se on sellaista että toista kaipaa. Se on hyvä, ainakin tietää et tää on ihminen, jonka kans haluan elämääni jakaa. Onks se itsestään selvää 13vuoden jälkeen? Ei minusta..

Toki voi olla et mun eiliseen kiukutteluun vaikutti fyysiset ongelmat kuten nälkä, väsy tai lihassärky - mut illalla ku oltiin ensin puistoiltu ylläriystävän kaa tyttärineen, menin peiton alle päikkäreille ja mietin et jaksanko yleensäkään lähtee illalla ulos niinkuin oli tarkotus. Sit vaan jotenkin revin itsestäni sen et lähden. Jos olis ollut vähemmän rakkaiden ihmisten takasintuliaiset niin olis voinu jäädä väliin. Mut nää kaks on sellaisia, tiedättekö Core-ystäviä. Jotka on ihan lähellä vaikka asuu kaukana ja joihin voisin luottaa hädässä. Aivan ehdottomasti. Ja olipas ihan kamalan hauskaa lopulta. Tosi erilaiset bileet ku keskimääräset, näissä mm. Pelattiin tommonen 3,5h magic the gatheringia jonka vuoks olin vain 3h mun arvioidusta kotiintuloa-ajasta kotona... Mut onneks on myös paras lapsenvahti, jolla synkkaa hyvin mun poitsun kanssa niin ei ollut mikään hätä.

Sunnuntai meni sukulaismerkeissä. Laitoin heille vähän lounasta ja käytiin sit illemmalla möksällä laittelemassa sitä talvikuntoon. Saunottiin ja aurinko paistoi ja oli kovin kesäistä. Tykkäsin. Kesän vikoja rippeitä tässä nyt nautitaan ja ihanaa se on. Aurinko ja ruska <3

Mut onhan tää YH-arki sellaista tasapainottelua työn, harrastusten, lapsen yms vastuiden kanssa. Välillä tuntuu, et oon niin väsyksissä ja juoksemassa paikasta toiseen et ehdin ainoastaan tehdä absoluuttisen pakollisia asioita. Enkä tarpeeksi vaan istumaan ja ihailmaan lapseni kehittymistä. Sillä todentotta, hän on alkanut sanoa monenlaisia juttuja. Tänä aamuna esimerkiksi hän heräsi ja sanoi:


"Morning" kahdesti.

Viimepäivinä kuultuja on myöskin:
"Inkeri tuli" (Inkeri on tarhakaveri)
"En jaksa" (työntää ruoan syrjään)
"Housut"
"Istu"
"Isi"
"Because... This is it"
"Piste"
"Pissi"(Kun on pissihätä yöllä ->menee itse vessaan eikä tee vaippaan)

Lisäksi tapahtui sellainen ihan uskomaton juttu maanantaiaamuna kun menin tarhaan. Vanhemmat olivat lukeneet heille kirjoittamani kirjeen ja autismista oli keskusteltu. Eteisessä vastaantulleet äidit kiittelivät hyvää kirjettä ja kaksi tyttöä tuli juttelemaan A:lle. He silittivät A:n selkää ja juttelivat hänelle sanoen: "Hei A! Mää tiedän, että sää tykkäät autoista ja omenoista ja pandoista ja kaloista..."

No mää liikutuin siitä sitten niin, että oli pakko itkeskellä autossa varmaan viisi minuuttia putkeen. Siinä itkin omaa koulukiusaamistani ja sitä, miten silloin ajattelin, etteivät aikuiset mitenkään pysty puuttumaan asiaan. Ja miten selvästi tällaisella toimenpiteellä oli todellinen vaikutus. Yksi kirje. Mikä ero ilmapiirissä. Miten uskomaton voima voi olla tiedonvälityksellä. Kun asioista kertoo ihmisille ja he alkavatkin ymmärtää, miksi joku käyttäytyy eritavalla kuin muut. Ei levitellä käsiä koulukiusaamisen suhteen, eihän? Siihen täytyy puuttua heti. Keskustelemalla kiusaajien kanssa ja antamalla heille positiivista palautetta heidän positiivisesta käyttäytymisestään. Näin mää ajattelen.

Ehkä musta usein tuntuu et oon paska äiti. Kun en aamuisin saa lasta tarhaan ajoissa tai et sillä on melkein jokapäivä eriparisukat jalassa. Mut jotain asioita määkin näköjään osaan. 

/So my husband left for China on Saturday and we've been in a transition period of adjusting to the single parenting life. Topfish has been sleeping restlessly, since dad is gone and he misses him very much. We talk on skype every day and he's clearly very happy to see 'Isi' or daddy. J is in China to film the third season of Route Awakening, for most of this Autumn. In October he comes back to Europe, but mainly to visit Scotland Loves Anime, which is the film festival, where he's a presenter for like I don't know, 5th year in a row. So there's very little family time for us until the end of the year actually. At least this year I don't have a PhD to finish! 

I have quite a lot of work to do though. I'm in charge of mentoring 4 Chinese this Autumn and I'm a teacher in two lecture series. Plus supervision of candidate and master thesises etc. And the project work... So most days seem to have meetings and meetings and meetings. 

Topfish has been developing a lot of words lately. In Finnish and in English, but mostly in Finnish. He's said small sentences like "En jaksa" (I don't want anymore) when he doesn't want more porridge. He's been repeating after people saying "Housut" (Pants) or "Inkeri tulee" (Girl called Inkeri comes). It is promising, but we don't dare to hope he'd start using language more. We just do our best to help him and motivate him to use the words that he clearly knows how to say. 

My letter to the parents last week caused quite a change in the daycare athmosphere. On monday morning, the parents started to thank me on writing to them. The kids came to talk with Tops. There was two girls that came to him and said: "Hello A! (stroking his back so that he'd notice that they are talking to him) We know you like apples and cars and pandas and fish..." I was so moved that I cried for five minutes in the car afterwards. 

When I was a kid - I was bullied at school and I felt so powerless on the school bullying. IT was remarkable the difference that pure knowledge had made for the kids and parents... I mean, wow. Why are we not more open and discuss these issues? It's clear to me now that lots of cases regarding school bullying is about lack of communication and understanding. If the kids that bully, would get positive re-enforcement on acting in a good matter - perhaps they would stop the bad behavior. And if they would know why people are different, and understand that there is no need to be afraid of special kids - then perhaps there suddenly would not be any more reasons to bully. 

We are not powerless. Let's remember that. Sometimes all you need is a little bit of knowledge. Adults - have courage to say things out loud and talk about it!

Kadonneiden rutiinien jäljillä

Eka viikko (tai reilu) Suomessa on mennyt mukavasti ja mieli on virkistynyt niin, että enää ei tunnu siltä, että haluaisin takaisin Kiinaan. Haasteellista on ollut se että kun on kaks kuukautta poissa riveistä niin tuntuu että haluais nähdä kaikkia ihmisiä kauheesti koko ajan.  Mut sit kaikki rutiinit on vielä aivan hukassa ja on vaikea muistaa, että miten tätä suomielämää eletään.

Hukassa on, että milloin mää mukamas kirjoitan tätä blogia... Mistä aiheista? Jostain syystä mun kotielämä tuntuu niin epäeksoottiselta. Vaikka tiedän, että se on kaikkea muuta. Täällä Suomessa on myös opeteltava uudelleen syömään - ei enää ravintolaillallisia joka ilta... Ja jääkaapissa on tavaraa, muutakin kuin munia ja Dragon fruitteja... Tää aika on tosi ihanaa, kun on tuoretta kaikkea: Marjoja ja vihanneksia... Mutta mulla on hukassa et miten niitä laitetaankin... Miten mää harrastan liikuntaa ja milloin... Päästä kiinni taas niihin rutiineihin...

Kyllähän nää asiat tietysti palailee... Mutta huomaan, että mun perussuomirutiineissa on ollut puutteita viime vuoden aikana. Väikkärin vaikututkset näkyvät edelleen. Se on jännä, että jos puoleksi vuodeksi niinsanotusti siivoaa elämästään 'ylimääräisiä' asioita ja tekee vain ja ainoastaan niitä, mitkä ovat jollakintapaa välttämättömiä, niin sitten huomaa, ettei enää osaakaan tehdä niitä juttuja, mitä osasi aiemmin. Tai nille ei löydy aikaa vaan millään. Toisaalta jotkut asiat ovat sellaisia, joille minä en ole oikein löytänyt aikaa koskaan, mikä sekin on erittäin huono juttu.

 Niinkuin nyt vaikka se siivoaminen tai tavaran laittaminen pois kotoa. Tiedän Kiinassa olostamme, että tulemme toimeen niin paljon vähemmälläkin ja jos vaan kaavittaisiin täältä pois kaikki sellainen,  mikä on ylimääräistä ja lajiteltaisiin erilaisiin laatikkoihin tai säilytysjutskiin ne tavarat jotka tässä huushollissa ovat - olisi meillä siistinpää ja se taas vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin. Jokaisella ihmisellä on erilainen toleranssi sotkuisuutta kohtaan. Minulla se toleranssi on todella korkea, eli pystyn elämään vaikka minkälaisen sotkun keskellä. Englantilaiset sen sijaan pystyvät elämään enemmän lian keskellä kuin suomalaiset keskimäärin, mitä olen ainakin havainnut - mutta kaikenkaikkiaan tiedän, että minä olen se meidän perheen sotkuinen. Toki A jättää lelujaan ympäri taloa jne. Mutta jos niillä olisi paikat, hän osaisi kerätä ne kasaan iltaisin rutiinin omaisesti. Autisti osaa siivota ja järjestellä, paljon äitiään paremmin.
Huomaako yhtään, että olen viettänyt aikaani oman äitini kanssa, kun minulla on tällaisia ajatuksia...? Mut tottahan ne ovat. Pitäisi vaan miettiä, että miten pienin askelin saadaan ne kadonneet rutiinit takaisin ja aletaan taas saada aikaan, sen sijaan, että aina vaan mietitään et toikin pitäis tehdä tai hoitaa... 
Mut onhan tää Suomen kesä kuitenkin ihan parasta. Ollaan ehditty vähän mökkeillä ja mää oon ehtinyt pyörähtää kaksillakin festareilla ulkoiluttamassa mun buutseja ja korsetteja.  Ollaan hengailtu poikasen kanssa puistoissa ja olen jopa ehtinyt hieman tekemään töitä ja pikkuisen jumppailemaankin... Ollaan vihdytetty vieraita meidän ihanalla terassilla. Josko nää rutiinit pikkuhiljaa tästä. Loppuvuonna haluaisin ainakin ehtiä:

1. Pottailukouluttamaan poikaa (hyvässä vauhdissa on just nyt)
2. Järkevöittää huushollin tavaran paljoutta ja siivota säännöllisemmin
3. Palata normaaliin urheilurutiiniin (n. 5kertaa viikossa)
4. Karsia ruokavaliota järkevämpään suuntaan (lähinnä vähentää juuston, leivän ja alkoholin käyttöä)
5. Kirjoittaa blogia säännöllisesti
6. Viettää laadukasta (läsnäolevaa) aikaa perheen kanssa

Oliskohan noista tavoitteiksi...

So the routines. Why does 1,5 months in China take away all the 10,5 months of routines...? I feel like I don't remember what is good to eat, how to clean, how to progress in work etc. I've now managed to get to the point where being back feels great. The weather has gotten slightly warmer and we can entertain people on our terrace. I've sneaked two visits to different festivals over the last one week and we've been to the summer cottage even. Yes it is great to be back and see all the people. The only downside is that the time is still very limited and I feel as if there's not really enough of it - not for cleaning the house, not for seeing friends, not for working - it is never enough. So the only way is to get back on the routines which bit by bit make things happen. During the rest of the year I would still like to: 
1. Help my son to potty train himself off nappies (he's well on the way and has had 6 wees into the toilet only today!)
2. I'd like to organise and clean our home so that it wouldn't be such a mess all the time
3. I'd like to get back on the sports routine of 5 times per week
4. I'd like to make my diet be healthier, mainly less cheese, bread and alcohol
5. Write this blog regularly
6. Spend quality time with the family

Let's see how it goes. Happy Sunday to all folks!

Autistin hoitamisen sovittaminen työskentelemiseen Kiinassa

Tänään meillä on läpsystä vaihto -päivä. Mieheni palaa Anyangista, missä on ollut väsäämässä Oracle Bones & Chariots dokkaria viimeiset pari päivää. Jännitämme, että onko hänen Gautier eli luotijunansa ajoissa, koska jos aikataulut pitävät, hän saapuu tänne Xi'aniin kahdelta, kun taas minun on tarkoitus pitää luento kolmelta... Jos juna olisi jostain syystä myöhässä, voipi olla, että vierailuluennon pitäminen niin, että Topfish on avustamassa... Noh, ainakin siinä on ekstrahauskuutta sitten.

Onneksi kiinalaiset suhtautuvat Topsuun rennosti ja olen noin kerran viikossa käynyt töissä hänen kanssaan about tunnin verran niin, et saan kolleegojen kanssa juteltua jostain aiheesta, mistä olen edellisyönä tehnyt kirjallisuuskatsausta. Lapsen ja työnteon yhteensovittaminen...

Ei olla haluttu antaa häntä täällä hoitoon monestakin syystä. Mutta suurin on toki se, että kiinalaiset eivät ymmärrä autismia emmekä me voisi taata hänen turvallisuuttaan, jos jättäisimme hänet jollekin tuntemattomalle. Koska siinä ei saa toista mahdollisuutta, jos lapsi juoksee auton alle, hyppää 15. Kerroksen ikkunasta, syö myrkyllisiä asioita tai muuta vastaavaa. Vaikka olen itse aika relax-vanhempi enkä stressaa hänen henkeään uhkaavista asioista, onhan niitä ympärillämme jokapuolella ja viisivuotias nimenomaan kokeilee rajojaan ja on tärkeää sanoa hänelle "ei", silloin kun hänen on pakko totella. Minä en puutu pieniin asioihin niinkuin pöydillä kiipeilyihin, sängyllä hyppimisiin tao muihin. Minua ei ahdista jos poika vähän kirkuu tai pitää ääntä ravintolassa. Mutta jos hän yrittää juoda vettä hanasta täällä, pidän hänelle ankaran puhuttelun. Koska siihen kuolee.

Onneksi tutkijan työaika on sellainen, että kun tulee ilta ja painelemme ulos leikkikentälle pariksi tunniksi, voin hyvin hoitaa päivän telekonferenssit Skypessä samalla katsoen et poika ei keksi mitään henkeään uhkaavaa.(mitä viisivuotias toki keksii monta kertaa päivässä...)

Meillä on siis enää kaks iltaa jäljellä täällä: yksi menee hyvästien jättöillalliseen ja toinen palkkaamiseen... Tavallaan haikeaa, mutta mietin et jos joku sanois et pitäis nyt olla tähän päälle vielä puol vuotta niin se oli tiukkaa jo. Omia kotirakkaita on jo kova ikävä <3

/ two nights left in China. Topfish and I have been hanging out just the two of us in the last three days in Xi'an, as Mr. C has been in Anyang, filming a documentary on Oracle Bones and Chariots. He comes back today and We exchange the childcare Within an hour's notice before i have a lecture to give. Let's hope his train is in time. Tops and i have been swimming, playing and going to the Office with relative success - often my working hours are around midnight (that's also when chinese internet does work because the Chinese have gone to bed) and then I've been Dragging Tops to the Office for an hour here and there, to discuss the literature Reviews and surveys We plan to do with the business challenge students next week. Im sure there's easier ways of working, even though Tops at the age of five is probably more tolerant than most kids. He likes to watch is own videos and play on the playgrounds. Thanks to smart phones, that means i can still get work done when he's around occasionally. When he is not trying to kill himself, which for a five year old is still several times per day...

So, goodbyes and then going back to Europe. Time goes by fast. I'm very pleased of my work, tops's nappy training (he recognises when he has to go and tries to communicate about it), our family unity and all. I Think China is very good for us. But if someone would say to me now, you have to stay another half a year - i Think that would be stretching it. Im missing loved ones back home now. Time to come back.

Työpäivä Kiinassa

Täällä Kiinassa työpäivä alkaa klo 9. Siitä sitten työskennellään puolille päivin ja sitten on lounas ja nukkumistauko.  12-15.

Minä käytän tämän tauon yleensä jumppaan ja lounaaseen, sillä illalla en enää jaksa harrastaa liikuntaa. Teen 15minuutin HIIT/AMRAPin viisi kertaa viikossa orjallisesti. Torstaisin ja sunnuntaisin on sulkapallo/uintivuoro, joten silloin pidän taukoa jumpasta.

Iltapäivällä menen takaisin töihin n. 14-15 ja työskentelen yleensä klo 17-18asti.

Joskus meillä on vielä iltakokous, joka kestää 19-22:30. Kiinalaiset käyttävät päivänsä tunnit tarkkaan. Viikonloput ja lomat ovat aivan yhtä hyviä päiviä tehdä töitä kuin mikä tahansa muukin päivä.

Työnkuvaani täällä Kiinassa kuuluu paljon opiskelijoiden ohjausta, vierailuluentoja, raporttien ja artikkelien kirjoittamista, tutkimuksien suunnittelua jne. Eli aika samaa kuin kotonakin. Kerran viikossa yritän lukea meilit ja kirjoittaa Things todo-listani ajankohtaiseksi. Töissäni kaikista eniten vihaan matkalaskujen tekemistä. Se on niin vastenmielistä. Minusta ei olisi kirjanpitäjäksi ikinä.



Onneksi on poika. Jos minulla ja miehelläni ei olisi lasta, olisimme työnarkomaaneja, jotka painaisivat läpi iltojen ja viikonlopun. Lapsi pakottaa tekemään muutakin, hengailemaan ulkona ja nauttimaan elämästä työn ulkopuolella. Silti kestopuheenaiheitamme ovat molempien työt.

/My Working day in China begins at 9am and that's the morning session, until 12noon. Then there is a Gap for lunch and sleeping. The Chinese have a siesta just like Southern Europe. I don’t really sleep during the day, but I use this time for sports and lunch. I usually come back to work about 14:00. Then the afternoon sift lasts until 17-18. Sometimes there is even the night meeting, which means 19:00-22:30. The Chinese do know how to spend the hours of their days efficiently. I think if I didn’t have my child, I would be a workaholic. However he does allow an opportunity to think something entirely different during the nights and weekends. My working tasks here include student supervision, visiting lectures, planning and writing research articles etc. So pretty much the same job as I do in Finland. The only thing I hate in my job is making the travel claims. I could never ever be an accountant. I think I would kill myself.