Vaeltamaan Lappiin

 Jotta elämä ei menisi ihan työnteoksi niin tänä vuonna suunnittelin miniloman vielä tähän elokuulle. Tämä onkin sitten tyypiltään varsin erilainen kuin roadtrip reissumme Balkanille.

Lähden nimittäin ystävättäreni kanssa vaeltamaan Saariselälle UKK-puistoon. Ylläolevasta kuvasta voi huomata, että ajomatkamme on varsin takapuolta kuluttava 9h 15minuuttia, jonka aikana on tarkoitus tehdä kahden IT-ammattilaisen päivän työt läppäreiltä;)

Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan Venäjän rajalla. Aamulla vitsailtiinkin, että jätän passin kotiin, mitäköhän tapahtuu jos huomataan kävelleemme venäjälle... Inarissa en ole koskaan tietääkseni aiemmin käynyt. Minähän olen käynyt lapissa lähinnä Ylläksellä, jossa vietimme 10 vuoden ajan kaikki hiihtolomat perheen kanssa 2000-luvun alussa. Nyt taitaa edellisestä reissusta olla se 10 vuotta aikaa ja vuodenaikakin on aika paljon vihreämpi kuin edellisillä reissuilla...

Vaellus on minulle suuren unelman toteutuminen. Olen halunnut lähteä jo 15-kesäisestä lähiten, mutta silloin tulin siihen tulokseen, että kerta en ollut aloittanut partioharrastusta aiemmin niin nyt en enää kehtaa... (Ihana se teinitytön mieli...) Sittemmin ei ole oikein ollut vaellusseuraa saatavilla, mutta puoli vuotta sitten uskaltauduin kysymään että josko kokenut vaeltajaystäväni ottaisi minut mukaan lappiin... 

Matkasuunnitelma ei ole vielä täysin lukkoonlyöty. Saatetaan aloitella kiilopäältä taikka jopa Aittajärveltä, nähtäväksi jää, miten mieli ajopäivän aikana kehittyy... Tarkoitus on kävellä maksimissaan noin 20km päivälenkkejä, painavien rinkkojen kanssa tämä on (kuulema) maksimi.

 Vaelluksessa minua kiinnostaa nimenomaan se selviytymiselementti ja tutustuminen itseen olosuhteissa, jotka eivät ole ideaaliset. On helppoa olla hyvällä tuulella kun on levännyt, lämmin, syöty hyvin jne. Säätiedotus näyttää, että tulemme kohtaamaan sadetta ja tuulta eli mielen venymistä tullaan kohtaamaan. Oman kiinnostavan elementin tuo toki luonnossa teltassa yöpyminen, kokkailu, veden etsiminen jne.

Toisaalta matkaan lähtee tietenkin myös kamera... Toivon, ettei kylmyys syö akkua matkalla ja voin sitten postailla teille kauniita erämaakuvia ensi viikolla.

 Kyllä meinasi hermo mennä jo siinä vaiheessa kun eilen illalla pakkasin rinkan - sen säädöt olivat tietysti ihan vinksin vonksin ja 19,8kg tuntui siltä ettei sitä jaksa kantaa keittiöön asti... Onneksi kuitenkin mieli muuttui säätämisen jälkeen...

Mitä otin mukaan? 
- Teltan, makuupussin, makuualustat (2kpl), retkityynyn, retkipyyhkeen
- Ruokaa (lähinnä voileipää ja päälisiä), vettä, termarin kahvia varten, välipaloja jne.
- Kameran, toisen linssin (laajis 16-40mm/4L oli vaan pakko saada mukaan, samoin 50mm/1.8mm, kamerani on siis Canonin 6D),
- Vihko & kynät
- Lääkkeitä (allergialääkkeet, buranaa, kyypakkausta, rasvaa, hyönteismyrkkyä
- Tulentekovälineet, puukko, kompassi
- Merinovillakerrasto, toinen villa/fleecekerrasto, vaellussukkia, Pipoja, hanskat, alusvaatteita
Siinäpä ne suunnilleen oli... J:n rinkassa on keitin, pääruoat, ensiapupakkaus, jne.

Tämä päivitys tulee jo tien päältä. Tänä iltana siis lähdetään erämaahan ja samoin todennäköisesti kännykkäkuuluvuuspimentoon, mikä tarkoittaa sitä, että sunnuntai-iltaan asti voi olla ettei paljoa somet päivity. Yritän kuitenkin keräillä jonkun verran fiiliksiä insta stooreihin, katsotaan onnistuuko lähettää jotakin viestiä kotiinpäin jossain välissä. Tervetuloa tälle reissulle mukaan seurailemaan!

/Today I am off to Lapland for my first ever hike. I am really excited about this as I have wanted to go since I was a teenager, but somehow had many many excuses before this. So today my friend and I are driving over 9h to the north to the national park of Urho Kekkonen in Inari. We will be walking for four days in the complete wilderness. Let's see how it goes! I am excited but also a little scared: Will my mind stay focused even when it rains all day and everything is wet, cold and miserable... Or when I'm hungry and tired. It's a trip to one's own mind more than anything else... Welcome aboard!

Fushimi Inari

 Niille, jotka luulivat, että Japani-aiheiset jutut olisiat jo pulkassa - bad news! Niitä edelleen riittää. Mutta yritän toki kirjoitella välillä ajankohtaisemmistakin aiheista.

 Onko teidän elämä sellaista, että joka päivä tapahtuu niin paljon kiinnostavaa, että vaikka julkaisisi yhden jutun joka päivästä niin on jatkuvasti auttamattomasti jäljessä, kun tarinoita riittää...? Tästäkin paikasta on jo postattu pari kuvaa täällä.

 Fushimi Inari on siis upea temppelialue Kioton lähellä.

 Sinne pääsee helpoiten Naraan menevällä hitaalla junalla, joka pysähtyy about miljoonalla asemalla.

 Niinpä mekin stoppasimme tässä yhdessä Japanin vaikuttavimmista temppeleistä.

 Poikasen mielestä alueella parasta oli pikkukivet. Hän muutenkin viihtyisi pikkukiviä järjestellen vaikka tuntikausia. Siksipä mieheni sanookin hänelle usein: "Topfish, you are an odd child."

 Inari pyhäkkö on hieman eri tavalla rakennettu kuin tyypilliset japanilaiset pyhäköt - Siellä on iso punainen porttikuja, joka johtaa vuorta ylös.

 Portteja löytyy koko pyhäkön matkalta muutenkin todella monta.

Valitettavasti trooppinen myrsky iski juuri silloin kun pääsimme porttikujalle asti:(

 No olihan sinä päivänä jo nähty Narakin, että could be worse.

 Sitten ei kun kantamaan rattaat alas rinnettä.

 Fushimi Inarin pyhimys on kettu, jonka patsaita on alueella paljon.

 Mutta sen päivän päätteeksi JR linja takaisin Kiotoon oli jo paikallaan, koska ilta alkoi sinertää.

 For those people who thought the Japan posts were over - no such luck for you! There's plenty more still to go through. Why is it that so many interesting things happen in my life every day, so I'm bound to be always behind on blog posts? Anyways, on the day we went to Nara, we also went to Fushimi Inari shrine, as it's conveniently on the same slow JR train line. As far as shrines goes, this is a kick-arse one. It's very untypical and I don't wonder why it ends up to the cover of Lonely Planet often. There is various red courtyards on a mountain side and a huge path of toris, the red gates. Unfortunately the tropical storm just caught up with us at this point of the day. Not bad really, having been thought that we might not even see Nara without getting soaked... Anyways, if you are in Kyoto, it's well worth visiting - for a photographer, definitely more awesome than Nara, I might add. 

Pikaterveiset Inarista!

Nyt alkaa olla se vaihe lomaa, jossa univelat ovat niin suuria, että on pakko välillä pitää välipäiviä bloggauksesta ja myös kirjoitella lyhyempiä tekstejä. Taikain kuvia on vielä about kymmeneen postaukseen, mutta vaikka minä olenkin elänyt pelkkää Shorinji Kempo elämää viimeisen kymmenen päivää, niin ymmärrän, ettei koko (saati suurin osa) blogin lukijakunnasta ole siitä kovin kiinnostunut. Joten tänään pari kuvaa tuoreeltaan eiliseltä ja vähän kuulumisia.

 Ollaan nyt jo siis matkattu Osakasta Shikokun kautta takaisin Kiotoon ja tänään oltiin Narassa ja Inarissa, josta nämä kuvat on otettu.

 Inari oli niin huikea pyhättö, etten ymmärrä, miten tämä oli ehkä mun 4. kerta Kiotossa, enkä ole aiemmin käynyt siellä... Noh, joskus jotain jää väliin.

 Japanin reissu on ollut huikea, niin kuin se tuppaa olemaan... Aikaa vaan on liian vähän kaikkeen - nähtävyyksiin, sosialisointiin ja nukkumiseen. 10 päivän aikana olen skipannut kokonaan kahdet yöunet, suurin osa öistä on mennyt 5,5tuntisilla ja yhtenä yönä nukuin 11h... Täytyy sanoa, että jollain tasolla kaipaan kotiin Xi'aniin, johon matkaamme ensi viikolla. Pää on täällä välillä niin pyörällä, että rauhoittuminen tosiaan tekisi terää. On kuitenkin ollut mahtava reissu, you can sleep when you are dead, right?

While I'd like to continue my posts on the Taikai (there is enough pictures for about 10 more posts), I recognise that many of my readers are not kenshis, so today something different: We went to Inari yesterday, an exceptional shrine with many many Toris (the red gates). Somehow on my previous times in Kyoto, I've missed them. Ten+ days in Japan have been truly wonderful, however, there is a sewear lack of sleep thanks to everything being so exciting. I guess I'll sleep next week back home in Xi'an.