Asuntokaupoilla

Tänään on huikea päivä. Myin ensimmäisen omistusasuntoni ja ostin toisen.  Teidän on varmasti vaikea kuvitella, miten suunnaton prosessi meillä on ollut takana. Kuusi kuukautta taistelua byrokratian ja pankkien kanssa siihen meni. Lukijat varmaan ovat perillä siitä, että syksyllä päätimme J:n kanssa erota ja siten muuttaa eri osoitteisiin. Tämän luulisi olevan helpohkoa, mutta kun toinen on ulkomaalainen ja vielä yrittäjä niin yhtälö ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut. Suomessa on kuitenkin pankki, joka antaa ulkomaalaisille lainaa ja on erittäin asiallinen englanninkielelläkin asioidessa. Sen pankin nimi on Nordea.

Minun räystään jääpuikko <3

Meidän asuntokauppaprosessimme on sellainen, mistä en ole kirjoitellut aiemmin sillä tilanne on ollut kesken ja se sisälsi hyvin epätavallisia käänteitä. Prosessi meni jotakuinkin seuraavasti:

1) Päätimme, että jompikumpi meistä jää asumaan tämänhetkiseen asuntoomme, sillä se on poikamme koti ja molemmat pidämme tästä asunnosta muunmuassa sen sijainnin takia (kävelymatka työpaikalleni kestää 12minuuttia järvenrantaa pitkin, Jyväskylän keskustaan kävelee puolessa tunnissa) Päätettiin, että J jää tähän, koska hänen toimistonsa sijaitsee kotonamme. Lisäksi minä päätin miettiä edullisempia asuntovaihtoehtoja

2) Kävimme Juhan kanssa katsomassa yhteensä 33 rivaria/omakotitaloa/kerrostaloa meille mieluisimmilta alueilta. Tällaisia olivat tietysti lasten koulujen sijainnit, toisten kotien sijainnit ja lähialueet. Kriteereissä oli jos jonkinmoista 'must-have' 'nice-to-have' kriteeriä. Ollaan onneksi tarpeeksi samoilla mielin siitä, millaista kotia etsittiin. Tilanteesta kokoamani excelin (kyllä - minä excelöin ihan kaiken, se tuottaa minulle kovasti nautintoa) mukaan kävimme katsomassa keskimäärin 126neliön koteja, joissa oli keskimäärin 3,316 makuuhuonetta ja joiden hintataso oli keskimäärin 186 000euroa. Ne oli keskimäärin rakennettu vuonna 1976 - ja asuinkustannukset (vastike+lämpö+sähkö+vesi+autopaikka) olivat keskimäärin 3,24eur/neliö. Me kaipasimme asuntoa, jossa olisi keittiö+olohuone yhtenäistä tilaa... Kirjoittelin jopa listaa siitä, mihin tarkoitukseen kotini on... ehkä voisin julkaista sen erillisenä postauksena. Tietysti ensiksi on huolehdittava perustarpeista kuten, että kaikilla on tilaa nukkua. Toisella tasolla on sitten unelmat... Meillä yhteisiä haaveita oli mm. tila, jossa voisi reenata kotona. Se palvelisi sekä aikuisia että meidän varsin liikunnallisia muksuja.  

3) Mietin, että hyvät asunnot viedään aina pöydän alta. Jyväskylässä tilanne on sellainen, että valitettavasti sisäilmaongelmat ovat todellisuutta monien asuntojen kanssa ja todella tarkkana saa siis olla. Minulla oli tälläkin kertaa korvaamattomana apuna tätini Ritva, joka herkän nenänsä avulla tunnistaa sisäilmaongelmaiset kohteet nopeasti. Excelin ylivoimaisesti suosituin asunnon "Hylkäämissyy" olikin siis ritva-radar eli tunnistettu ongelma sisäilmassa. Rintamamiestalot esimerkiksi kaikessa söpöydessään olisivat kauniita ja näennäisesti kukkarolle sopivia vaihtoehtoja - valitettavasti vaan järjestään kaikki, joita kävimme katsomassa - omakotitalot, joissa oli kellari - olivat homeessa. Ystäväpiirissäni on kolmekin oikeusjuttua tilanteesta, jossa kaupan purkua vaaditaan, kun on hometta löytynyt - minä en halunnut siihen rumbaan. Tämä tämänhetkisen tilanteen monimutkaisuus oli aivan tarpeeksi. Niinpä tulin ajatelleeksi, että laittaisin viestiä oman talonyhtiöni asukkaille - ehkäpä joku olisi myymässä... Olen ollut talonyhtiöni hallituksessa alusta alkaen ja tiedän, miten hyvin hoidettu tämä yhdeksänkyluvun 14 asunnon rivitaloyhtiö on. Laputukseni poiki kaksi(!) yhteydenottoa... Toinen oli parin asunnon päässä oleva kauttaaltaan remontoitu asunto, jossa oli vinyylilattia ja graniittikeittiön taso... Värit olivat harmahtavat ja ajattelin, että ehkä näiden kanssa pystyisi elämään vaikkei maku vastannutkaan aivan omaa mieltymystä. Kummankaan meidän mieltymystä. Siispä soitin omistajalle ja neuvottelimme hinnasta. Hän antoi hintatoivomuksen, joka oli aikalailla 10t markkinahintaa korkeampi. Se siitä sitten. Ylihintaa en ala maksaa - ei siinä ole mitään järkeä. Jos se on ainoa mahdollisuus niin sitten etsitään muualta. Myyjä reposteli, että laittaa asuntonsa vuokralle ja sillä tavoin koitti saada meitä maksamaan enemmän asunnostaan. Pöh. Pitäköön asuntonsa, ajattelin. Jännä juttu, että 3kk myöhemmin myyjä soitteli perääni - olisi siis ilmeisimmin tullut alas hinnassa... Mutta meillä oli tilanne jo muuttunut.

Sillä vähän ennen joulua tapahtui kummallinen käänne ... Sain yhteydenoton Thaimaasta. Seinänaapurini, jota en juurikaan ollut nähnyt koko seitsemän vuoden asustelun aikana, joutui tunnustamaan minulle, että hänen asuntonsa on ulosotossa. Sinänsä harmillinen tilanne myyjälle - varsinkin kun kyse ei ollut hänen veloistaan - mutta ostajalle varsinainen kultakaivos. Kävin sattumalta joulun jälkeisellä viikolla katsomassa asuntoa. Pskassa kunnossahan se oli. Kuin nelihenkinen perhe olisi lähtenyt kiireellä ja jäljelle jäi vain 10v villakoirat... Seuraavalla viikolla soitin ulosottoon. Saisinko tehdä tarjouksen...? Sieltä sanottiin, että riippuu sen suuruudesta. Perustelin, miksi mielestäni tarjoukseni olisi oikea myyntihinta. Ihmeekseni ulosotto sanoi, että laita sähköpostilla kirjallisena niin aletaan hoitaa asiaa. Tästä on nyt noin 3kk aikaa. Tänään sain avaimen käteen. En ole koskaan aiemmin havahtunut miettimään, miten ulosotto toimii, mutta kokemukseni perusteella, jos tuntee talon rakenteet hyvin (niinkuin 7vuotta talonyhtiön hallituksessa vaikkapa voisi auttaa selvittämään), ulosotosta asuntoa ostettaessa voi tehdä varsinaisia diilejä. Ikinä miljoonaan vuoteen tämän huushollin hinta avoimilla markkinoilla ei olisi ollut tätä luokkaa. Läpi täytyy toki käydä monenlaisia prosesseja kuten valituskierroksia yms - ihan suoraviivaista ei asunnon ostaminen ulosotosta ole... Mutta tästäkin prosessista loppujen lopuksi on vaan hyvää sanottavaa. Pitkä se on ollut, mutta lopulta kiitos seisoi ja uusi koti aukesi.

 Päätin, etten kirjoita aiheesta, ennen kuin minulla on avaimet kädessä ja tänään on vihdoin se päivä <3. 

Niinpä nyt sitten edessä on seuraava koettelemus, eli parisuhteen golgata - aka. Remontti.

 Pinterest on laulanut ja olemme pyytäneet tarjouksia lähes kaikkien pintojen uusinnasta: keittiö, kylppäri, sauna, vessa, lattiat... Työmaata riittää. Mietitään, että mitä voidaan tehdä itse, mihin tarvitaan ammattilaiset.

Remppafirmoilla on omat agendansa tietenkin... Kuitenkin minä teen koulutusteknologioiden hankintapäätöksiä työkseni tällä hetkellä, joten kilpailutus ei ole minulle mikään uusi asia... Ajattelen, että tarjouksia pyytämällä hinta voi tippua huimia summia, joten nyt on aika laittaa jäitä hattuun. Remontille valvoja ja asbestikartoitus työn alle. 

 Sillä niin kiire ei ole, etteikö voitaisi miettiä tarkkaan sitä, että mikä meille on välttämätöntä - mikä extraa.

 Illan tullen muksun nukahtaessa laitettiin itkuhälytin valmiuteen ja hiippailtiin naapuriin. Tuleva koti on vielä tavallaan tyhjä kehikko. Silti se fiilis, kun kävelee sisään ja tietää, ettei kukaan muu tule tänne, koska mää just ostin tän asunnon..  Tästä tulee kevään mittaan meidän uusi koti <3. Ja juu, se sijaitsee seinän takana lapseni toisesta kodista. Ratkaisu, johon monet erot eivät päädy. Meille tilanne oli kuitenkin luonnollinen ja ehdottoman helppo ja oikea valinta sekä muksun kannalta että sijoitusmielessä. Nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen tuntuu utopistiselta - kaikki käy lopulta parhain päin. Ehkä näin oli tarkoitettu.

 /Today was a breakthrough in a six months marathon of our housing situation. I have sold my old apartment to my soon to be ex and bought a new house next door. So next door in fact that we share a wall. Not the decision that most people getting a divorce would use, but this suited us very well. It is great for our kid of course, but also happened to be an excellent investment to me as I had looked at 33 houses, but only heard of this once through informal channels. Sometimes life gives you surprises. Now however could not be happier. It so happens that today I sold one and I bought one in the same house... I did not really want to leave after all... My work here, is not done.

Elämän laatu ja miten haluan asua

Minä olen ollut kohta 12 vuotta töissä tässä ylläolevassa rakennuksessa. Rakennuksen nimi on Agora ja se sijaitsee Jyväsjärven rannalla, Jyväskylän keskustan tuntumassa. Sitä ennen opiskelin samaisessa rakennuksessa 6 vuotta. Olen siis ollut talossa 18 vuotta eli koko tämän rakennuksen eliniän. Se on pitkä aika se. Muistan vielä kuinka vaikuttunut olin uudesta IT-tiedekunnan talosta. Olen edelleen sitä mieltä, että se on yliopistomme sydän ja aikakautensa symboli. 2000-luvun alussa seurustelin teekkarin kanssa ja muistan ne Hervannan yliopiston rakennukset, jotka avasivat minulle erilaisen maailman, suurella kontrastilla Agoraan. Muistan ajatelleeni, että haluan pitää opiskelupaikastani kiinni, koska mieleni lepää olla näissä maisemissa ja Agorassa on kaunis ja puhdas opiskeluilmapiiri. Ajattelen, että se vaikutti myös siihen, etten pyrkinyt vaihtamaan alaa, vaikka opintojen alussa olinkin aika hukassa sen suhteen, että onko tämä nyt varmasti se tie, jolla haluan olla...

Ja kyllä se on ollut ja kannattanut!

 Tänä aamuna oli -23C pakkasta, mutta niin vain työpaikalle tullessani päätin ensitöikseni käydä hiihtämässä tunnin verran upeissa maisemissa järvellä. Pakkanen oli karkottanut kaikki muut hiihtäjät, joten me J:n (miten kaikkien elämäni ihmisten nimet alkaa J:llä..?) kanssa saatiin koko järvi ihan vaan meidän käyttöön... Vähän kirpakkaa oli, mutta hyvillä varusteilla meille tuli lopulta hiki.

Sanoinkin, että minua ei koko 18vuoden aikana ole koskaan kyllästyttänyt Jyväsjärvi tai Agora tai nämä maisemat täällä minun arjessa. Joka ikinen päivä näyttää huikealta... Tavallaan voisi siis sanoa, että olen jämähtänyt, mutta tämän blogin lukijat tietävät hyvin, että vietän paljon aikaa muualla maailmassa kuin täällä. Silti se on minulle tärkeää, että sekä työpaikkani että asuinpaikkani on sellaisella alueella, jossa mieli voi rauhoittua ja on kaunista. Olen kovin visuaalinen ja saan näkymistä paljon energiaa. Samalla tapaa jos on huono sää, voin olla kiukkuisella tuulella...

Minulle elämän laatua on se, ettei tarvitse käyttää aikaa arjessa siirtymiin. Illalla on sillä tavoin mahdollista tehdä montakin juttua, kun oikein aikatauluttaa. Olen asunut viimeiset seitsemän vuotta 12minuutin kävelymatkan päässä työpaikaltani... Tämä on mahdollistanut mm. sen, ettei meillä ole tarvinnut olla kahta autoa vaan tarpeen vaatiessa voin kävellä helposti töihin tai keskustaan.

 Minulle elämän laatua on myös se, että näin talvella voin helposti piipahtaa järvelle hiihtämään tai luistelemaan, niinkuin ilokseni olemme poikaliinin kanssa tehneet monena iltana nyt kun töitteni jälkeen on ollut vielä valoisaa tai kauniit auringonlaskut ja siniset hämärät. Elämän laatua on ehdottomasti äidin ja lapsen yhteinen liikuntaharrastus kauniissa maisemassa <3

Ollaan viimeisen viiden kuukauden ajan etsitty uutta kotia. Jyväskylässä melkein kaikki alueet ovat lähellä jotakin järveä, koska kaupunki on rakennettu kolmen järven risteykseen. Vaikka olen koko 18 vuoden ajan asunut juuri Jyväsjärveä lähellä, on silti minulle kaksi muutakin Jyväskylän järveä kovin rakkaat ja voisin hyvinkin kuvitella muuttavani esimerkiksi Taulumäelle, Mannilaan tai Lohikoskelle, jotka ovat olleet muunmuassa alueita, joilta kotia on katseltu. Nämä asuntokuviot ovat ratkeamaisillaan, mutta en uskalla vielä kertoa niistä sen enempää, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta jos hyvin käy niin tulevan kotini maisemat tulevat olemaan aivan yhtä kauniit kuin edellisenkin. Ainakin tässä kodin etsiskelyprosessissa on minulle käynyt selväksi, etten halua muuttaa kauaksi keskustasta tai työpaikastani. Katselimme pitkään erästä taloa Myllyjärvellä ja täytyy sanoa, että vaikka sieltä ei ollut oleellisesti pidempi matka keskustaan niin silti arvelutti, että onkohan se vähän liian kaukana. Tavallaan minua kiehtoisi asua jopa keskustassakin, kaupunkilaiskodissa, mutta toisaalta pidän pikkupihasta kovasti ja siitä, että voin järjestää puutarhajuhlia.

Voisi kai sitä kysyä, että jos on matkoilla niin paljon kuin minä niin eikö riittäisi yksinkertainen helppohoitoinen koti..? Mutta koska koti tarkoittaa minulle ensisijaisesti paikkaa, jossa voin viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa niin tulee sen minun mielestäni mahdollistaa muutakin kuin nukkuminen ja pyykinpesu... Mutta näistä ajatuksista voitaisiin mennä toiseen postaukseen, tämä lähti nyt vähän asian vierestä...

 Kaukomailla asuminen ja työskenteleminen on saanut minut kovin kiitolliseksi siitä, että saan asua Suomessa ja Jyväskylässä ja työskennellä niin mahtavassa paikassa kuin Agora. On huikeaa, että kesällä voi käydä melkein työpaikan ovelta uimassa, kun taas talvella voi hiihtää tai luistella töihin, kun asuu sopivasti järven poukamassa. Tiedostan, että suurin osa ihmisistä ei koe sitä ihmeellisyyttä, jota minun arkeni on, ehkä koskaan. Tänään lounasaikaan tarkistutin lottokuponkini kaupan kassalla. "Ei voittoa", sanoi minulle myyjä. Kävelin kaupasta ulos hymyissä suin. Suurin lotto on jo voitettu, reilut 37 vuotta sitten, kun synnyin tähän kaupunkiin, tähän maahan.

/ To me, Quality of Life is that there are four seasons in my home country. Quality of life is that I can start my working day by skiing on the lake next to my office in -23C like I did this morning. Quality of life is that I don't have to spend time to transfer from office to sports to home... Quality of life is that extra time that I then have to take my baby boy for some night time skating in the most beautiful February sunsets... I realize that many people in the world do not ever experience the beauty and feelings that are a part of my everyday routines. This makes me feel very blessed. It makes me think that I have won one of the biggest lotteries, which was to be born here in Finland.