Macedonia

Viime viikolla matkustimme jälleen Pohjois-Makedoniaan, Skopjeen. 

Olimme Juhan kanssa kahdestaan Skopjessa kolme vuotta sitten kesällä 2019.  

Tällä kertaa meillä oli mukana "pikkuiset" muksut eli L ja A ja heidän lisäksi myös extra-aikuisena Juhan äiti. 

Tällä kertaa loman lisäksi agendassa oli tietystikin rakkaiden Manjan ja Andrejn häät <3.

Kirjoitan makedonialaisista häistä toisen postauksen, tässä fiilistellään nyt vaan reissua... 

Mukana meidän lisäksi oli kollegani ja ystäväni perhe lapsineen ja extra-aikuisineen joten meitä oli jopa kymmenen henkeä yhteensä samasta porukasta...

 Mukaanlukien neljä lasta ja kaksi 'vauvaa'. Vaikkakin meidän 1v 2kk taitaa olla jo taapero eikä niinkään vauva... 

Päätettiinkin Juulin kans ottaa sellainen huoneistohotelli, jonka pihalla lapset voisivat leikkiä ja uiskennella altaassa. Tällainen löytyikin erinomaiselta sijainnilta 1,6km päästä Skopjen keskustan päätorilta. 

Tämä mahdollisti meille lähes joka päiväiset kävelylenkit Skopjen keskustaan syömään, ostoksille ja nähtävyyksiin. 

Lisäksi uima-altaassa tuli uitua ja leikittyä lasten kanssa monta kertaa päivässä. Kuumat n. 

30-40C asteen lämpötilat houkuttelivat aikuisetkin pulahtamaan viileään veteen.

Viikosta tulikin kaikille mieleinen loma, joka myös pitkitti kesää viikolla samaan aikaan kun Suomessa kelit viilenivät lämpimän elokuun jälkeen syksyisiksi.

Makedoniassa sää oli kuuman lisäksi ennalta arvaamaton ja ensimmäisenä iltana jäimmekin jumiin massiiviseen raemyrskyyn...

Isokokoisia rakeita satoi puolisen tuntia kovaa niin että koko Skopjen keskusta tulvi ja hotellin ovenrako muuttui 'jääpalakoneeksi'.Tällainen myrsky on ennenkuulumaton jopa Skopjessa, joka sijaitsee vuorien ympäröimänä ns. kuopassa... Paikallinen täysin uusi ja bränikkä ostarikin jouduttiin sulkemaan moneksi päiväksi kun sen kellarissa oli vettä... 

Me tietysti aluksi mietimme, että tällainen on ihan normaalia, mut kuulema ei ole!

Seuraavana päivänä onneksi päästiin tyttöjen ja vauvojen yhteiselle Brunssille, jossa nämä söpöläiset kohtasivat ekaa kertaa...

Muina päivinä otimme rennosti...

Kävimme paikallisessa vanhassa kaupungissa eli 'Bazaarissa'.

Käppäilyn lisäksi rentouduimme poolilla.

11-vuotias nautti täysin tästä lomailusta.

Viikonloppuna pääsimme Juhan kanssa kahdestaan 185-hengen makedonialaisiin häihin Sopotissa viinitarhalla. 

Komea hääpari johdatti meidät paikallisten häiden tunnelmaan...

Jota voisin kuvailla 'railakkaaksi' suomalaisiin verrattuna. Mutta tosiaan postaan näistä toisen kertomuksen.

Olipas ihanaa! Nyt sitten takas Suomeen ja arkeen, jossa alkaa syksy. Hyvästi kesä 2022, olit hyvä meille!

/Last week we were able to go for one week holiday in North Macedonia. The real reason was of course our dear Manja and Andrej's wedding. Congratulations! And thank you for inviting us into this special, special day in your lives. We had an amazing holiday on top of the great time on the vineyard wedding in Sopot. I will write a separate post on the wedding because otherwise there is too many pictures on this post... 

Albania

 After Kosovo, why not drive past lake Ohrid on Albanian side, we thought - to add one more country to our roadtrip experience.

First thing we noticed when passing the Albanian border - was a man with a donkey on a walk... This was surely going to be a night to remember.

On Macedonian side, the roadside sellers have a spread of fruits out: Grapes, watermelons, peppers. On the Albanian side - there is onions and potatoes. And aquariums with fish... When looking at the landscape, we can see why. The Macedonian hills are covered with beautiful trees, flora and fauna. The Albanian side is much more rough. There is even a man walking by the roadside waving his catch of the day in his hand. I keep on wondering how fast can he sell it before it going off in the beating hot sun.


We spend the night in a roadside ”Kompleksi” which includes Hotel, restaurant and a swimming pool. The Hotel has seen its better days: the bedside tables have only two legs - we keep on wondering what happened to the other ones..? Is there a clan of Albanian tourists stealing bedside table legs..?


The swimming pool’s water does not tempt us to swim. The reception is completely abandoned and the Hotel manager is a large Albanian man sitting in the restaurant with a bowl of keys. He draws over my name in his list, which he has copied from Booking.com where I booked it two hours earlier.

The restaurant is surprisingly full of Albanians and we have to move indoors to get an overworked harrypotter look-a-like waiter to come and talk with us. His English is modest but he gets his message through:
”Let me explain to you some things:
You want meat or fish?
You want fries or salad?
You want half a littre or one littre of wine?”

We fast learn that the Albanians are straightforward and mind their own business. They pay very little attention the the tourists around. And they bring their kids to the restaurant at dinner time at 9pm-11pm just like everywhere in Southern Europe. Finnish kids going to bed at 1900-2000 would be a considered strange. I pay my bill half in Euros and half in Macedonian dinars, that’s all I have and there is no point in taking out LEKs - only 12hours in Albania and we are back off to North Macedonia and Greece.

To be fair, I would need to spend more time in Albania to be able to say anything, but still - it was a cultural experience.


/ Ajelulla Balkanilla päädyimme yöpymään Albanian puolella. Alun perin suunnitelmissa oli ajaa Durresiin, Adrian meren rannalle ja ajella sieltä sitten rantaa pitkin alas. Suunnitelma on huono jos sitä ei voi muuttaa on tämänkin retken motto. Siispä visiittimme Albaniaan jäi lyhykäiseksi. Yövyimme Ohrid-järven länsirannalla hotelliravintolakompleksissa, jossa meininki oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Yöpöydistä oli kadonnut puolet jaloista, respa oli mies ravintolassa kulhollisen avaimia kanssa ja dinnerillä vaihtoehdot olivat suoraviivaisen yksinkertaiset:
- Haluatteko lihaa vai kalaa?
- Ranskalaisia vai salaattia?
- Litra vai puoli litraa viiniä?
Tienpientareella myytiin sipuleita, perunaa ja kalaa (akvaarioissa tai siimassa).

Kulttuurikokemus tämäkin:)

Kosovo

Driving around Balkans, part II for me and Juha. Last year our ”adult trip” took us driving around the Balkans: Croatia, Montenegro and Bosnia & Herzegovina. We enjoyed this trip so much that this year we decided to go back. This time to North Macedonia where my dear friend Manja comes from.

While visiting Macedonia, Juha and I looked at each other and said - well - why not drive around a bit. See other places while we are at it. Indeed I have only visited Serbia and Greece of the neighboring countries...

”Pizzerias and Gas stations”, said Manja’s dad when he heard that we planned to drive to Kosovo first: ”That’s what they started to build when the was was over.” And he was not wrong.

Entering Kosovo from Skopje with a rental car is easy. The border is like 15minute drive away from the city centre. The border controllers are not too bothered of us and we fail to get our passports stamped even though both Kosovo and North Macedonia are not European Union countries.

Last night we have had a fabulous Macedonian family dinner where we learned that even though most Macedonians would have liked to have become an EU country - the biggest problem was the regulation not to make your own Rakija at home. No more home made Booze..? Well, obviously we cant have that.

We drive around the mountains on Kosovo’s countryside to visit a small memorial of 45 civilians that were massacred for the sake that they were Albanian.

This started the war here in Shtime 20 years ago. The dead include children and elderly. They all have their faces carved in stone by the memorial side where we are probably the only visitors today. Maybe even this week or month.

The troubles in this area - like in many cases in the world - revolve around religion. In this case, Muslim and Orthodox. You can see Mosques everywhere. Super Markets in the countryside dont sell beer.

We stop at a restaurant and try to communicate with a confused Kosovian waiter.
”Which money do you use..?”
”...?!?”
”dinar..? Credit card..? Euro..?”
”Oooh! EURO!”

Luckily we have some cash. Our Macedonian prepaid internet cards have stopped working in Kosovo, even though we ”activated” the Balkan package and they should have worked... oh well.

It is our plan just to see Kosovo driving on one day and therefore we do not plan to spend the night here. Sometimes it is rather blissful to drive around without social media bothering.

Kosovo seems similar to Bosnia, or indeed Romania or another country at this part of The World. Lunch is two ham omelettes and a chicken salad. 5€ total... Juha is thinking of  moving here for the food-price ratio.

Green corn fields, Blue mountains, red rooftop villages. Beautiful country. There are storks on the field when we drive out of the country. A sign perhaps?


/ Eilen vierailimme Kosovossa. Viime vuoden Balkanin roadtrip-matkan jälkeen emme malttaneet olla tekemättä toista. Lisäksi ystävättäreni on Macedonialainen ja olen jo pitkän aikaa halunnut käydä täällä hänen kotimaassaan, joten päätimme suunnata tämänkin vuoden kesälomareissun Balkanille. Macedoniasta on lyhyen ajomatkan päässä montakin maata, jossa en ole vielä vieraillut: Kosovo ja Albania. Kreikassa ja Serbiassa olen viettänyt aikaa aiemminkin. Niinpä ensimmäisen päivän visiitti suuntautui Kosovoon. Ajoimme Shtimen kylään, jossa 1999-vuoden sota alkoi. Yli neljäkymmentä siviiliä murhattiin - mukaanlukien vanhuksia ja lapsia. Paikka vetää hiljaiseksi. Laakso on täynnä uudelleen rakennettavia punakattoisia omakotitaloja. Jokaisessa kylässä, jonka ohitamme, on myös moskeija. Paikalliset eivät juurikaan puhu englantia, mutta myyvät pitsaa ja bensaa. Makedonialaiset ystävämme olivatkin kertoneet meille eilen, että sodan jälkeen, alkoi Kosovon puolelle syntyä juurikin näitä: Huoltoasemia ja pitserioita. Mitä ihminen muuta tarvitsee paitsi ruokaa ja päästä liikkumaan...? Kosovosta matkamme jatkui Mavrovon kansallispuistoon takaisin Macedonian puolelle.

Onko sinulla vaikeuksia siirtyä lomalle?

Eka varsinainen lomapäivä. Mitäh? Olen lomalla... Aivot eivät osaa käsitellä asiaa. En muista montako vuotta olisi siihen, että olisin viettänyt kesälomaa Suomessa, kotona. Toki kesälomalle jääminen ei ole niin helppo juttu. Viimeiset kaksi yötä olen nähnyt mitä mielikuvituksellisempia painajaisunia. Ensin palattuani toimistolle olivat siirtäneet minut vanhaan jaettuun toimistooni jonkun tuntemattoman tyypin kaveriksi ilman että olivat kertoneet minulle asiasta. Ihmettelin, että miten tapaan opiskelijoita, nauhoitan webinaareja tai kestitsen vierailevia yrityksiä tästä lähtien... Samaisessa unessa mietin, että jos tämä todellakin on elämäni vaikein asia niin minulla ei taida olla oikeita ongelmia... Noh, sitten viime yönä olin jälleen Agoralla. Tällä kertaa minun tehtävänäni oli kuljettaa ryhmä vierailevia kolleegoja korkeiden puujalkojen(!?!?) varassa Agoran edessä olevien pylväiden välissä ilman, että pudotan heidät maahan... Eli noin yhteenvetona voisin sanoa, että jonkinlainen työstressin purkautumisprosessi on alitajunnassa meneillään selkeästi. Asiaa ei auta se, että minun hommastani ei voi koskaan olla 'täysin' lomalla eli toki vastailen lyhyesti opiskelijoille ja kolleegoille kun heillä on jotain kysyttävää, mutta en ala tekemään siis mitään raportteja, arvointeja, artikkeleja, hankehakemuksia yms muuta 'kunnon työtä' nyt tässä seuraavan parin viikon aikana. Nyt aion viettää aikaa pikkumuruni kanssa biitsillä ja mökillä. Ja nähdä ystäviä ja sukulaisia. Ja sit aion catch upata vähän blogipostejani, joita en oo saanut reissun päältä aikaiseksi.

Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt Espanjassa, Italiassa, Sloveniassa, Ruotsissa, Kiinassa ja Georgiassa. Ei siis ihme, että on pää vähän pyörällä. Reissut on olleet ihania, vaikkakin raskaita. Monessa hetkessä on ollut päälimmäisenä on kuitenkin kiitollisuuden tunne. Se, että tämä on mun elämää. Että saan nähdä maita ja tavata ihmisiä, joista tulee mun ystäviä. Yhteydet erilaisiin ihmisiin on kyllä elämän suola ja sokeri <3

Onks teillä vaikeuksia siirtyä lomailemaan?

/This is my first actual holiday day. And I have severe problems in 'being on holiday'. I keep having nightmares about my workplace and office... Like that I have to 'carry on colleagues' through dangerous high ground places... or that they move me into new offices without telling me and then complain that they have sent me a message through 'Telegram' which I have never received... Clearly information systems can cause holiday anxiety!!! 

I am planning of two weeks of beach and summer cottage time with my little man. And of course seeing friends, family and relatives. I have had quite a ride over the last month, visiting six different countries... The trips were full of amazing moments, but they were also tiring. That's the other side of travels. Now I plan to just relax, swim in the lake, maybe sit back and catch up with some blog posts that I have not yet gotten around writing in the beginning of this year.

Is it easy for you to get onto holiday mode?

Lasten kanssa lomalla Espanjassa

Vuoden alussa päätin miettiä tarkkaan, mitä elämässä tavoittelen ja haluan. Yksi iso haave oli toteuttaa uuden perheemme yhteinen loma, jossa muksut saisivat mukavia kokemuksia, joita voisi muistella isonakin. Omassa lapsuudessani pääsin mm. vanhempieni kanssa Madeiralle n. 10-vuotiaana. Muistan tarkalleen edelleen sen, miltä tuntui pitää isää kädestä kun kävelimme yöllä rantaa pitkin kotiin ravintolasta. Tällaiset ovat elämän huippuhetkiä, joita voi säilöä sydämessään aina. Vuoden alussa mietittyäni asiaa totesin, että täytyy olla joku syy siihen, miksi teen kovasti töitä. Ehdottomasti parhaita asioita maailmassa on nähdä lasten aito riemu ja ihmetys siitä, millaista maailma voi olla heille entuudestaan tuntemattomassa paikassa.

 Meidän perheessähän on nykyisin kolme lasta 8-, 9- ja 11-vuotiaat A, V ja S. A näistä on kokenein matkailija - ollaanhan hänen kanssaan käyty lukemattomia kertoja Kiinassa ja Englannissa sekä myöskin Japanissa ja Ruotsissa… Hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut ns. oikealla rantalomalla - osittain siksi ettemme ole sellaista aurinkolomailijatyyppiä… Lapseni rakkaus veteen ja uimiseen on toki ollut kaikkien näiden vuosien ajan suuri ja siispä minulla on pidemmän aikaa ollut ajatuksissa viedä hänet rantalomailemaan. Ehkä lähimpänä rantalomaa on ollut Hainanin saarella 2013 - jolloin taifuuni iski… 

 

Isommat ovat päässeet nauttimaan Mustan meren rannasta Romaniassa, mutta hekään eivät ole olleet aiemmin Espanjassa. 

Päädyimme Costa Blancalle tänne hinta-laatusuhteen vuoksi. Paljon kivaa tekemistä lapsille ja lisäksi upeat maisemat. Muksut ovat sen verran isoja että heidän kanssaan voi jo katsastaa linnoja ja luolia ja muitakin myös aikuisia kiinnostavia nähtävyyksiä. 

Ajattelen myös niin, että nämä kolme ovat tämänikäisiä vain hetkisen - nyt jo alkaa näkymään osviittaa tulevasta teini-iästä ja muutaman vuoden päästä alkavat ovet paukkumaan eikä vanhempien tai sisarusten seura nappaa enää lainkaan. On siis suuri etuoikeus saada viettää heidän kanssaan aikaa juuri nyt ja tässä iässä. Ihan parhaita juttuja toistaiseksi ovat olleet sellaiset, joissa kaikki viisi osallistuvat… 

Esimerkiksi Alicantesta satunnaisesti löytynyt palmupuisto kätki sisäänsä kaikenlaisia aikuisillekin soveltuvia kiipeilytelineitä ja kuntolaitteita. Ei meinattu lähteä millään kun oli niin mukavaa yhdessä. Toinen upea kokemus oli Juhan pongaama ‘Kynttilä-luolasto’ eli Canelobre Caves (Busotissa), jossa kävimme ihailemassa huikeaa luolastoa, joka näytti lähinnä meren muodostelmilta vuoren sisässä. Pienelle pomppivalle kiipeilijä-Autistille laitettiin vyö vierailun ajaksi ja hyvin meni. Helpompaa toki olisi ollut jättää kokemus väliin, mutta edelleenkään en usko mantraan, jonka sanoma on, että elämän tulisi olla mahdollisimman helppoa.  

Lapset toki tarvitsevat edelleenkin paljon huolehtimista vaikka monet asiat sujuvatkin jo itsenäisesti. Etelän reissulla on muistettava juoda vettä, laittaa aurinkorasvaa ja muistettava välillä käydä lämpimässä suihkussa allaspulahdusten välillä. Tämä on toistaiseksi ollut ihana ja etenkin vanhemmuudesta opettava loma. Joka päivä tulee haastaneeksi itseään ja joka päivä tulee oppineeksi jotakin, mitä itse pitää itsestäänselvyytenä. Kuten esimerkiksi se, että kaikissa maissa ei ole käsitettä ‘pussilakana’ ja että se voi olla todellinen kulttuurikokemus kun vastaan tulee pelkkä lakana ja huopa sen päällä. Ihan mahtavaa nähdä näitä juttuja uusien silmien läpi… 

Onko teillä koskaan sellaista tunnetta, että on hankala kokea aitoa riemua tai iloa - tuntuuko se samanlaiselta kuin lapsena, jolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä…? En tiedä, montako kertaa olen ollut Espanjassa. Sen tiedän, että se ei koskaan ole tuntunut näin paljon elämän laadulta kuin tämä viikko täällä Calpessa. 

/ This week we have travelled to the Costa Blanca in Spain for a family holiday. Our kids are 8,9 and 11, which means they are passed the younger years but soon going into puberty. This is the GOOD TIME... And it will never come again. I feel very privileged to be able to share this experience with them. I remember when I was this age and my parents took me to Madeira. I still remember how it felt to hold my father's hand on the beach walking home after dinner. These moments last for a lifetime... At the beginning of this year I thought to myself - if I can't do these things, what the hell do I work for... The amazing looks of these little people being amazed at everything they come across. Yes I've been to Spain many times in my life. I would not select this as a holiday destination to myself, but with kids its specifically perfect: Great beaches, stunning mountains, places to explore... Playgrounds everywhere... The quality of life is simply difficult to beat. Sure, even at this age the three need looking after. The new climate demands you to eat, drink and sun cream not quite like home. And of course they will slightly burn however much sun cream they've got on... Still - I would not change this experience for anything in the world.

What is a sun holiday without Gelato!?!

Very excited to see our own pool for 5 nights...