Pesän rapsutusta

On siis kevät ja pääskysetkin tekee pesää...? Apua kun nää viikot menee nopeesti, nyt ollaan jo huhtikuun lopussa.

 Meidän elämä on tässä kuussa ollut lähinnä tätä... elikkäs pesän rapsutusta.

 Ostamani asunto nimittäin oli todella kattavan remontin tarpeessa - uusiksi menee aivan kaikki pinnat paitsi osa katoista saa jäädä.

 Ekalla viikolla jätin rakkaani purkuhommiin, kun painelin itse Hämeenlinnaan työkeikalle.

Sittemmin mukaan on otettu toki urakoitsija ja kaikki talkooväkikin, jossa on ollut ystäviä ja sukulaisia hommailemassa.

Ja tietty lapsityövoimaa!

 Tämä muksu tekis ihan hirmumielellään kaikkee hommaa...

 Meillä oli ajatuksena, että avataan alakerta siten, että sinne tulee sellainen 'loft' henkinen fiilis... Tai no, niin paljon kun sellaista tuollaiseen rivitaloalakertaan nyt voi tuoda. Siksi poistetettiin keittiön ja olohuoneen välinen seinä.

 Olen toistaiseksi tehtyihin muutoksiin aivan supertyytyväinen <3

 Kylppärissä ja vessassa oli muovimatot seinissä ja lattioissa... Ne saivat mennä...

 Ja sauna avattiin ja uudelleen paneloitiin myös.

 Nyt ollaan vaiheessa, jossa meillä alkaa olla valmiita seiniä ja pari lattiaakin...

 Kävinpä pikkureissulla ikeaankin...

 Materiaali-inspiraatioo...

 Valintoja on täytynyt tehdä päivittäin monia, niinkuin tällaisessa projektissa tietysti täytyykin...

 Välillä hirvittää, että tuleekohan ihan hulluja juttuja...

 Mut toistaiseksi oon kyllä tyytyväinen. Mukavahan se on, kun saa itselle tehdä ja oman näköistä.

 Mää teen sit sellaisen ennen-jälkeen postauksen erikseen kunhan paikat alkaa olla valmiita. Vielä on ainaskin pari kolme viikkoa edessä. Takarajana meillä on toukokuun vika viikko, jolloin pitäis päästä muuttamaan ihan kaikki minun ja A:nkin tavarat.

 

Tietysti tällainen iso proggis on eräänlainen koitos omalle päälle, jaksamiselle, parisuhteelle ja tukiverkostoillekin. Ajattelen, että remonttiin ja talonrakentamiseen liittyy paljon painetta: Kuka tekee mitä ja miten paljon? Miten asiat tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä? Miten saadaan remontoijien mieli pysymään korkealla... Turhautumisia ja tuskastumisia tulee varmasti vastaan.  Annan muuten vihjeen tuohon viimeiseen: Wolt! - ruokahuolto pelaa vaikket itse ehtisi kokkailemaan tai hakemaan sapuskaa...

Tällä viikolla kun olen ollut joka ilta maalaamassa tuolla 'raksalla' niin olen pelkästään nauttinut. Pidän käsitöistä, joissa heti näkee oman tekemisensä jäljen. Ihanaa tehdä tästä meidän koti. Enhän minä osaa juuri mitään tehdä ja vaikka kaikki maalipinnatkin joudun tekemään moneen kertaan, mut mitäs sitten. Omilla käsillä tekeminen on terapeuttista. Elämän muutoksessa pintojen uudelleen suunnittelu ja tekeminen auttavat myös ajatuksia siirtymään eteenpäin. Se on sellaista puhdistumista. Monella tapaa usko itseensä ja omiin taitoihinsa vahvistuu: Minä pystyn purkamaan muovimaton tai että minä pystyn maalaamaan seinän. Olen jotenkin ollut sellaisessa ajatusjumissa... On ihanaa käydä itse rautakaupassa ja ottaa asioista selvää, kun ei vielä osaa. Remontoiminen on hirveän mielenkiintoista ja koko ajan oppii.

Kaikenkaikkiaan ollaan pärjätty tosi hyvin, näin mää aattelen. Remontti on aikataulussa ja samoin muutot. Sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet ihan hirmuisesti! Kiitos! Olette korvaamattomia!

 Ja se on tasan varmaa, että kenelläkään ei muuten oo samanlaista olkkarin seinää ku meillä...

/This Spring, we have been renovating the new apartment. All the surface must go: Floors, walls, some ceilings. It is somehow therapeutic to be able to do things with one's own hands. I enjoy it, even though I am really bad at it! Not going to leave my daytime job yet! My family and friends have been really supported and helped. Three more weeks left of this we think... Let's see. Can't move in before we have a toilet!

Reissusta toiseen

Tämä kevät on taas kadonnut johonkin. Miten voi olla jo toukokuun puoliväli? 8 päivää siihen, että lähdemme Kiinaan kuukaudeksi. Tänään olen Berliinissä, loppuviikosta Tukholmassa. Välissä ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa kassia. Sunnuntaina heräsin Helsingistä Euroviisujen jälkeen Teron sängystä… Tero sen sijaan oli Berliinissä - kiitos sängyn lainasta! Onko tarpeeksi vauhdikasta ja monimutkaista…? Kyllähän minusta välillä tuntuu siltä, että tarviiko tunkea kaikkea aina samalle päivälle, viikolle, kuukaudelle… Mutta kun maailmassa on niin paljon koettavaa, niin paljon nähtävää, niin paljon ihania ihmisiä, joiden kanssa on niin mukavaa viettää aikaa.

Viimeiset kaksi viikonloppua ovat olleet taasen pelkkää parhautta. Käytiin ensinnäkin ihanalla minilomalla Tampereella pyörähtämässä. Shamppanjaa, vaahtokarkkeja ja mansikoita, kilseiset ällötysöverit siis.

Sit viime viikonloppuna tosiaan kävin reenailemassa Kirsin kaa embua Helsingissä ihanimman valmentajamme Teemun johdolla…
Teemuun tää viha-rakkaussuhde on nyt taas niinku rakkausvaiheessa, kun hän päätti et tällä kertaa ei muuteta enää yhtään pätkää!

Hallelujah! Meidän kalifornian embu alkaa olla nyt siis hiontavaiheessa. Ei siinä muuta paitsi et mää en osaa 4.danin tekniikaa läheskään niin hyvin, kun mun pitäis ja kaikki heitot on enemmän tai vähemmän hukassa.

 Lauantai-ilta kului Tinon kanssa 1:1 laatuajalla, jossa ensin parannettiin maailma ja sitten katseltiin viisut. Tino oli laittanut myös mieletöntä Nizzan(miten tää kirjoitetaan) salaattia meille jälkkäreineen. Vähän proceccoa ja avot! Kyllä oli taas parhaus sellaisella tasolla, että huh huh.

Alkuviikosta lentelin Berliiniin, jossa vuorossa on työmatka IMAILE-projektille. Maanantai-iltana ehdin reeneihin heittelemään Sveniä. 30 Minuutissa hän oppi koko meidän embun… Aika taito.
Reenien jälkeen piipahdettiin parilla huippuseurassa.

(c) Daniela Kozian

Sit paiskin töitä tiistain 9h putkeen…

Illemmalla ystävättäreni Michiganista oli käymässä Saksassa ja päätti lentää mua katsomaan. Käytiin sit syömässä vähän tapaksia, juomassa Sangriaa ja tanssahtelemassa Berliinin yöelämässä.

 Parhaita tällaiset matkat, joissa voi yhdistää työn, kempon ja sosiaalisen elämän. Mut Berliinin yöelämästä sen verran, että en vielä koskaan oo päätynyt sille klubille, jonne olen ollut menossa… Joskus ne on kiinni. Joskus seuralainen on ollut liian humaltunut. Joskus ei vaan olla jaksettu lähteä. Mut tälläkin kertaa kävelymatka klubilta takas hotellille Berliinin läpi oli huomattavasti kiinnostavampi kuin itse tanssipaikka.

Loppuviikosta kempoleirille Tukholmaan ja sit tosiaan koko perheellä Xi’aniin. Tällä kertaa Kiinassa ollessamme ollaan ajateltu käydä Hangzhoussa, Suzhoussa ja Shanghaissa myös. Takas kesäkuun lopussa. Sit olis Barcelona ja heinäkuun lopussa San Francisco. Hengästyttää kirjoittaakin tätä. Jospa elokuussa pysyttelisin vaikka ihan kotimaassa…

/So the summer/spring has kind of creeped up on me. I have been flying around Europe and travelling inside Finland also. Helsinki, Tampere, Konnevesi, Berlin, Stockholm... In one week we fly to China for a month again. What's been up..? Well, kid is going to school in the autumn and he was visiting it. We've also applied for more therapy for him this spring. I have been working and training embu with Kirsi... This weekend we will compete in the Swedish championships in Stockholm. Busy times.

Along the Northern Line

Ehdin sitten minibreikkilomallani piipahtaa myös Lontoossa.

 Olen huomannut, että suurinosa minulle rakkaista paikoista Lontoossa on Northern linen varrella...

Niinkuin nyt vaikkatää superrakas Camden town.

 Aina riittää nähtävää.

Camdenissä tykkään katujen energiasta ja siitä, miten sinne voi eksyä koko päiväksi katselemaan ihmisiä ja krääsää.

Matkaseuralaiseni kärsi hippi-iltapäivänsä mukisematta, vaikka hippeily ei nyt silleen ihan just oo mieleen.

Ja kevät oli vähän erilaisessa vaiheessa kuin täällä harmaassa pohjolassa...

Kun näitä kuvia katsoo niin joo, mää voisin nyt lähteä takaisin kiitos.

Chinatownissa oli menossa festarit, kuinkas muutenkaan.

Minulle on aina vähän hazardia suunnistaa Gerrard streetiltä suosikkiravintolaani...

Mutta jotenkin se tälläkin kertaa onnistui. Ja Bar Shu:n ruoka on aina niin worth it.

Dan Dan Noodles...

Pääsiäisen korvilla syötiin Schetzhuanilaista lammasta. Oli muuten hyvää:)

Sitten kun todettiin, et ei ikinä enää koskaan tarvii syödä niinku yhtään mitään, niin kelpasi kävellä Lontoon halki Northernlinea etelään... Mietin, että miksi nää paikat: Camden, Tottenhamn Court Road, Chinatown, Leister Square, Embankment - kaikki on just niitä paikkoja, joita Lontoossa palavasti rakastan... Johtuuko se siitä, että kun J:llä oli asunto Etelä-Lontoossa, lähin metroasema oli Ballham, Northern linella. Että tämä on selvästi se 'minun' metrolinjani...?

Kaikkia tuttuja maisemia moikaten.

Piccadilly Circuksen screenit on paketoitu pahvilla:(

Aurinkokin ehti siinä sitten laskea.

Onhan tämä yksi kotikaupungeistani niin kovin kaunis.

Paljon kaikkea kuvattavaa.

Paljon kaikenlaisia kuvia, joita on tietokoneeni kovalevyt jo täynnä...

Mut eihän näitä voi olla koskaan liikaa...?

Pakko napata, kun vastaan tulee purppurataivas. Sellaisia maisemia Lontoosta tällä kertaa.

/Last weekend I had some time to walk around London once again. Over the years I've realised that many of the places of London, where I keep going back in, are on the Northern line. I think this must rise from the years that J had a flat in South London, where the nearrest tube station was Balham. That's the Northern Line as well. 

So on Friday: Camden - Chinatown - Leister Square - Southbank, were all on the walking tour list. Lots of pictures from places that I have taken zillion pictures before... But cannot help it, when the sky is purple and it all looks magical. London <3.