Loma kotimaisemissa

Olettekos te lomalla? Minä päätin järjestellä itselleni reilun viikon 'pakkoloman', eli otin lapsukaisen pois vertistä (joka on siis autistien kesä-'kerho') tällä viikolla, jotta minä en voi tehdä töitä. Nooh, vähän on töitä tehty, mutta suunnilleen olen ollut tän viikon lomalla. Tuntuu ihanalta!

Ja parasta on, että vaikkei vielä ole päästy edes möksälle asti (jonne ilmeisimmin kohta suuntaamme) - lomafiilikset ovat olleet ihan kuin paremmallakin etelän lomalla auringossa - ei huolta huomisesta -tyyliin. Jaksamisasiat ovat itse kullakin olleet varmasti viime aikoina pinnalla ja ne ovat todella ajankohtaisia lomaa ennen ja sen aikana: Pystynkö keskittymään lomaani vai pyörivätkö tekemättömät työt päässä... Se on hyvä kysymys se.

 Ollaan oltu paljon meidän lähirannalla. Siihen on noin kymmenen minuutin kävelymatka ja se on minun työmatkani varrella.

 Ollaan oltu meidän uudella terassilla! Rakastan meidän pikkuterassia kovasti, ei vähiten siksi, että sen teki ihana mies lapsineen. Rakkautta on terassi.

 Poitsukka on alkanut opetella pyörällä ajelemista. Tätä taitoa opetellaan apurattain ja äidin pitämän kahvan kanssa.

Paras on yhdistää sekä pyöräilytreeni että uintikeikka - ranta on just sopivalla etäisyydellä ja harvoin ollaan jorpakossa...

Mun lomaan on kuulunut myös visiitti ystävieni 20-vuotis hääpäivän kunniaksi järjestettyyn Coniin! Paikkana niin tuttu - Piikkiö. Tämän ystäväporukan inklusiivisuus on jotain niin käsittämätöntä, että herkistyn joka kerta, kun siitä puhun. En varmasti missään muualla ole kokenut vastaavaa hyväksyntää minulle sellaisena kuin olen. Upeaa nähdä teitä ystävät! 

Olipa muuten mukavat kekkerit! Minua tapani mukaan väsytti jo menomatkalla, mutta onneksi molempiin suuntiin oli kyytiläisiä viihdyttämässä. Voisin yrittää kirjoitella itse juhlista enemmän toiseen otteeseen, mikäli onnistun löytämään julkaisukelpoisia kuvia/lupaa niitä laittaa kaiken kansan esille.

Poikaliinin kans palailtiin rantameinikeihin sitten täällä J-kylässä.

Pikkuinen rantaleijona on alkanut ottaa kontaktia söpöihin tytsyköihin myös järvessä.

Lutakon rannalla hän bongasi pari kaunokaista, vanhempaa tietenkin, ja sitten teki tuttavuutta...

Valitettavasti se on hankalaa, kun ei osaa puhua, mutta uinnin kielellä pääsee välillä yhteisiin sukelteluhetkiin sentään.

Manjalla oli synttärit ja niinpä oltiin sit piknikillä kun sää salli.

Naomi oli tehnyt aivan mielettömän kakun. Se oli myös hyvän makuinen. Voin kertoa, et englantilaiset tekee kyl parempia kakkuja kuin suomalaisten perinteisillä resepteillä tehdyt... Mää en todellakaan ole mikään kakkuihminen, mut tää oli niiiiin hyvää. Vietiin loput työpaikan jääkaappiin, koska muuten se olis mennyt yöpalaksi kyllä...

Pidän ajatuksesta, että lomailla voi ihan kotona. Ettei ole pakko mennä mihinkään. Aamulahvit hitaasti kiikkupaikalla - vähän terassilla istumista - ystäviä ja aurinkoa. Onpahan huikea ollut Suomen kesä tänä vuonna. Ja nautittukin siitä on. Nyt suunnataan möksälle...

Jos meidän ihan arkiset jutut kiinnostaa niin niitä on helpoin seurailla instassa, olen nimittäin alkanut tekemään Instagram storyjä nimellä finn_world. Teen niitä useimmiten englanniksi, koska minulla on niin paljon kv-ystäviä, et se tuntuu kaikille sopivalta kieleltä. Et sieltä vaan seuraileen. Siellä tulee jaettua myös vähän sellaisia aiheita, joita blogiin ei koskaan päädy - esim. kun joku homma ärsyttää ja tuntuu et tarvii purkaa... Mun elämä on välillä melkomoista vuoristorataa, joten mukava on se, et on joku kanava, jossa voi vähän avautua, kun siltä tuntuu. Ootteko kokeilleet IG storyjä? Niihin jää nopeasti koukkuun...

/This weeek I'm on holiday. Yes! You heard right - not working (mostly). Tops is out of daycare/school and before he heads out to England to see the grandparents next week - I decided to take him out of school to spend some relax time. We have so far mainly been in the beach. What a summer we have in Finland! Can you believe it...? Just sitting on our own terrace or picnic at the lake while small man runs in and out of the water. Pretty calming, no stress. Are you on holiday yet? To be honest, I will sneak to the office next week for about a week and then holiday vol2 will be adult trip style. Good combination:) 

In case you are interested in our completely normal everyday life captions - I have started to do regular Instagram stories, which you can find from finn_world. 

Timber!

 Meidän uudella takapihalla on ollut hieman villiintynyt tuija... Tämä komeus on jätetty oman onnensa nojaan tontille kasvamaan, varmaan ihan talon alkuvuosilta eli 1992 vuodesta lähtien.

Se on ollut myös varsinainen turma kaikelle muulle lähelläolevalle... Niinpä meille on ollut aina selvää, että tuija lähtee hyvinkin nopeasti. Tänään sit tuli se päivä, et sen oli aika kaatua.

Kyllä muuten tuli takapihalle tilaa yhtäkkiä... Ja valoisuutta!

Naapurikin oli mielissään, koska onhan se heitäkin varjostanut...
Topsinkainen seurasi puun kaatoa peltorit korvissa niinkuin kuuluukin.

Voi mitä jännitystä! Ei jätetty kiipeilypuuksi yhtään kuudesta versoneesta rungosta. Good riddens!

Kiitos M:lle metsuroinnista, eipä siinä nokka tuhissut...

Muutenkin raksalla oli hyvä päivä. Maalattiin aikalailla loput seinät ja katot ja paklailtiinkin sen verran, et kohta alkaa maalaushommat olla tältä erää purkissa. Se onkin hyvä juttu, koska ollaan poikasen ja sukulaisten kans lähdössä perinteiselle helatorstaikemporeissulle Karlstadiin tuossa keskiviikkona. Odotan et viikon aikana edistyttäisiin niin et meillä alkais olla jo kohta laattoja kylppäreissä ja sit myös lattioita muuallakin kuin parissa makkarissa.

Hommaa tällä työmaalla riittää vielä useaksi kuukaudeksi tietystikin, mut mukava nähdä kehitystä. Kiitos äidille ja Seijalle jotka oli tänäänkin taas hommissa!

/One thing we have been very certain when the house was bought: the gigantic wild tree must go. Today was its time... Other wise the building project has also taken leaps forwards - almost all painting has been done and we Are soon at floors, bathrooms and finally at kitchen stage... one thing which is certain is that the project will go on for many months still. Indoors and outdoors. But hopefully by the end Of May we have at least a livable home to move in.

Pesän rapsutusta

On siis kevät ja pääskysetkin tekee pesää...? Apua kun nää viikot menee nopeesti, nyt ollaan jo huhtikuun lopussa.

 Meidän elämä on tässä kuussa ollut lähinnä tätä... elikkäs pesän rapsutusta.

 Ostamani asunto nimittäin oli todella kattavan remontin tarpeessa - uusiksi menee aivan kaikki pinnat paitsi osa katoista saa jäädä.

 Ekalla viikolla jätin rakkaani purkuhommiin, kun painelin itse Hämeenlinnaan työkeikalle.

Sittemmin mukaan on otettu toki urakoitsija ja kaikki talkooväkikin, jossa on ollut ystäviä ja sukulaisia hommailemassa.

Ja tietty lapsityövoimaa!

 Tämä muksu tekis ihan hirmumielellään kaikkee hommaa...

 Meillä oli ajatuksena, että avataan alakerta siten, että sinne tulee sellainen 'loft' henkinen fiilis... Tai no, niin paljon kun sellaista tuollaiseen rivitaloalakertaan nyt voi tuoda. Siksi poistetettiin keittiön ja olohuoneen välinen seinä.

 Olen toistaiseksi tehtyihin muutoksiin aivan supertyytyväinen <3

 Kylppärissä ja vessassa oli muovimatot seinissä ja lattioissa... Ne saivat mennä...

 Ja sauna avattiin ja uudelleen paneloitiin myös.

 Nyt ollaan vaiheessa, jossa meillä alkaa olla valmiita seiniä ja pari lattiaakin...

 Kävinpä pikkureissulla ikeaankin...

 Materiaali-inspiraatioo...

 Valintoja on täytynyt tehdä päivittäin monia, niinkuin tällaisessa projektissa tietysti täytyykin...

 Välillä hirvittää, että tuleekohan ihan hulluja juttuja...

 Mut toistaiseksi oon kyllä tyytyväinen. Mukavahan se on, kun saa itselle tehdä ja oman näköistä.

 Mää teen sit sellaisen ennen-jälkeen postauksen erikseen kunhan paikat alkaa olla valmiita. Vielä on ainaskin pari kolme viikkoa edessä. Takarajana meillä on toukokuun vika viikko, jolloin pitäis päästä muuttamaan ihan kaikki minun ja A:nkin tavarat.

 

Tietysti tällainen iso proggis on eräänlainen koitos omalle päälle, jaksamiselle, parisuhteelle ja tukiverkostoillekin. Ajattelen, että remonttiin ja talonrakentamiseen liittyy paljon painetta: Kuka tekee mitä ja miten paljon? Miten asiat tehdään oikein ja oikeassa järjestyksessä? Miten saadaan remontoijien mieli pysymään korkealla... Turhautumisia ja tuskastumisia tulee varmasti vastaan.  Annan muuten vihjeen tuohon viimeiseen: Wolt! - ruokahuolto pelaa vaikket itse ehtisi kokkailemaan tai hakemaan sapuskaa...

Tällä viikolla kun olen ollut joka ilta maalaamassa tuolla 'raksalla' niin olen pelkästään nauttinut. Pidän käsitöistä, joissa heti näkee oman tekemisensä jäljen. Ihanaa tehdä tästä meidän koti. Enhän minä osaa juuri mitään tehdä ja vaikka kaikki maalipinnatkin joudun tekemään moneen kertaan, mut mitäs sitten. Omilla käsillä tekeminen on terapeuttista. Elämän muutoksessa pintojen uudelleen suunnittelu ja tekeminen auttavat myös ajatuksia siirtymään eteenpäin. Se on sellaista puhdistumista. Monella tapaa usko itseensä ja omiin taitoihinsa vahvistuu: Minä pystyn purkamaan muovimaton tai että minä pystyn maalaamaan seinän. Olen jotenkin ollut sellaisessa ajatusjumissa... On ihanaa käydä itse rautakaupassa ja ottaa asioista selvää, kun ei vielä osaa. Remontoiminen on hirveän mielenkiintoista ja koko ajan oppii.

Kaikenkaikkiaan ollaan pärjätty tosi hyvin, näin mää aattelen. Remontti on aikataulussa ja samoin muutot. Sukulaiset ja ystävät ovat auttaneet ihan hirmuisesti! Kiitos! Olette korvaamattomia!

 Ja se on tasan varmaa, että kenelläkään ei muuten oo samanlaista olkkarin seinää ku meillä...

/This Spring, we have been renovating the new apartment. All the surface must go: Floors, walls, some ceilings. It is somehow therapeutic to be able to do things with one's own hands. I enjoy it, even though I am really bad at it! Not going to leave my daytime job yet! My family and friends have been really supported and helped. Three more weeks left of this we think... Let's see. Can't move in before we have a toilet!

Asuntokaupoilla

Tänään on huikea päivä. Myin ensimmäisen omistusasuntoni ja ostin toisen.  Teidän on varmasti vaikea kuvitella, miten suunnaton prosessi meillä on ollut takana. Kuusi kuukautta taistelua byrokratian ja pankkien kanssa siihen meni. Lukijat varmaan ovat perillä siitä, että syksyllä päätimme J:n kanssa erota ja siten muuttaa eri osoitteisiin. Tämän luulisi olevan helpohkoa, mutta kun toinen on ulkomaalainen ja vielä yrittäjä niin yhtälö ei ollut ollenkaan niin yksinkertainen kuin olin kuvitellut. Suomessa on kuitenkin pankki, joka antaa ulkomaalaisille lainaa ja on erittäin asiallinen englanninkielelläkin asioidessa. Sen pankin nimi on Nordea.

Minun räystään jääpuikko <3

Meidän asuntokauppaprosessimme on sellainen, mistä en ole kirjoitellut aiemmin sillä tilanne on ollut kesken ja se sisälsi hyvin epätavallisia käänteitä. Prosessi meni jotakuinkin seuraavasti:

1) Päätimme, että jompikumpi meistä jää asumaan tämänhetkiseen asuntoomme, sillä se on poikamme koti ja molemmat pidämme tästä asunnosta muunmuassa sen sijainnin takia (kävelymatka työpaikalleni kestää 12minuuttia järvenrantaa pitkin, Jyväskylän keskustaan kävelee puolessa tunnissa) Päätettiin, että J jää tähän, koska hänen toimistonsa sijaitsee kotonamme. Lisäksi minä päätin miettiä edullisempia asuntovaihtoehtoja

2) Kävimme Juhan kanssa katsomassa yhteensä 33 rivaria/omakotitaloa/kerrostaloa meille mieluisimmilta alueilta. Tällaisia olivat tietysti lasten koulujen sijainnit, toisten kotien sijainnit ja lähialueet. Kriteereissä oli jos jonkinmoista 'must-have' 'nice-to-have' kriteeriä. Ollaan onneksi tarpeeksi samoilla mielin siitä, millaista kotia etsittiin. Tilanteesta kokoamani excelin (kyllä - minä excelöin ihan kaiken, se tuottaa minulle kovasti nautintoa) mukaan kävimme katsomassa keskimäärin 126neliön koteja, joissa oli keskimäärin 3,316 makuuhuonetta ja joiden hintataso oli keskimäärin 186 000euroa. Ne oli keskimäärin rakennettu vuonna 1976 - ja asuinkustannukset (vastike+lämpö+sähkö+vesi+autopaikka) olivat keskimäärin 3,24eur/neliö. Me kaipasimme asuntoa, jossa olisi keittiö+olohuone yhtenäistä tilaa... Kirjoittelin jopa listaa siitä, mihin tarkoitukseen kotini on... ehkä voisin julkaista sen erillisenä postauksena. Tietysti ensiksi on huolehdittava perustarpeista kuten, että kaikilla on tilaa nukkua. Toisella tasolla on sitten unelmat... Meillä yhteisiä haaveita oli mm. tila, jossa voisi reenata kotona. Se palvelisi sekä aikuisia että meidän varsin liikunnallisia muksuja.  

3) Mietin, että hyvät asunnot viedään aina pöydän alta. Jyväskylässä tilanne on sellainen, että valitettavasti sisäilmaongelmat ovat todellisuutta monien asuntojen kanssa ja todella tarkkana saa siis olla. Minulla oli tälläkin kertaa korvaamattomana apuna tätini Ritva, joka herkän nenänsä avulla tunnistaa sisäilmaongelmaiset kohteet nopeasti. Excelin ylivoimaisesti suosituin asunnon "Hylkäämissyy" olikin siis ritva-radar eli tunnistettu ongelma sisäilmassa. Rintamamiestalot esimerkiksi kaikessa söpöydessään olisivat kauniita ja näennäisesti kukkarolle sopivia vaihtoehtoja - valitettavasti vaan järjestään kaikki, joita kävimme katsomassa - omakotitalot, joissa oli kellari - olivat homeessa. Ystäväpiirissäni on kolmekin oikeusjuttua tilanteesta, jossa kaupan purkua vaaditaan, kun on hometta löytynyt - minä en halunnut siihen rumbaan. Tämä tämänhetkisen tilanteen monimutkaisuus oli aivan tarpeeksi. Niinpä tulin ajatelleeksi, että laittaisin viestiä oman talonyhtiöni asukkaille - ehkäpä joku olisi myymässä... Olen ollut talonyhtiöni hallituksessa alusta alkaen ja tiedän, miten hyvin hoidettu tämä yhdeksänkyluvun 14 asunnon rivitaloyhtiö on. Laputukseni poiki kaksi(!) yhteydenottoa... Toinen oli parin asunnon päässä oleva kauttaaltaan remontoitu asunto, jossa oli vinyylilattia ja graniittikeittiön taso... Värit olivat harmahtavat ja ajattelin, että ehkä näiden kanssa pystyisi elämään vaikkei maku vastannutkaan aivan omaa mieltymystä. Kummankaan meidän mieltymystä. Siispä soitin omistajalle ja neuvottelimme hinnasta. Hän antoi hintatoivomuksen, joka oli aikalailla 10t markkinahintaa korkeampi. Se siitä sitten. Ylihintaa en ala maksaa - ei siinä ole mitään järkeä. Jos se on ainoa mahdollisuus niin sitten etsitään muualta. Myyjä reposteli, että laittaa asuntonsa vuokralle ja sillä tavoin koitti saada meitä maksamaan enemmän asunnostaan. Pöh. Pitäköön asuntonsa, ajattelin. Jännä juttu, että 3kk myöhemmin myyjä soitteli perääni - olisi siis ilmeisimmin tullut alas hinnassa... Mutta meillä oli tilanne jo muuttunut.

Sillä vähän ennen joulua tapahtui kummallinen käänne ... Sain yhteydenoton Thaimaasta. Seinänaapurini, jota en juurikaan ollut nähnyt koko seitsemän vuoden asustelun aikana, joutui tunnustamaan minulle, että hänen asuntonsa on ulosotossa. Sinänsä harmillinen tilanne myyjälle - varsinkin kun kyse ei ollut hänen veloistaan - mutta ostajalle varsinainen kultakaivos. Kävin sattumalta joulun jälkeisellä viikolla katsomassa asuntoa. Pskassa kunnossahan se oli. Kuin nelihenkinen perhe olisi lähtenyt kiireellä ja jäljelle jäi vain 10v villakoirat... Seuraavalla viikolla soitin ulosottoon. Saisinko tehdä tarjouksen...? Sieltä sanottiin, että riippuu sen suuruudesta. Perustelin, miksi mielestäni tarjoukseni olisi oikea myyntihinta. Ihmeekseni ulosotto sanoi, että laita sähköpostilla kirjallisena niin aletaan hoitaa asiaa. Tästä on nyt noin 3kk aikaa. Tänään sain avaimen käteen. En ole koskaan aiemmin havahtunut miettimään, miten ulosotto toimii, mutta kokemukseni perusteella, jos tuntee talon rakenteet hyvin (niinkuin 7vuotta talonyhtiön hallituksessa vaikkapa voisi auttaa selvittämään), ulosotosta asuntoa ostettaessa voi tehdä varsinaisia diilejä. Ikinä miljoonaan vuoteen tämän huushollin hinta avoimilla markkinoilla ei olisi ollut tätä luokkaa. Läpi täytyy toki käydä monenlaisia prosesseja kuten valituskierroksia yms - ihan suoraviivaista ei asunnon ostaminen ulosotosta ole... Mutta tästäkin prosessista loppujen lopuksi on vaan hyvää sanottavaa. Pitkä se on ollut, mutta lopulta kiitos seisoi ja uusi koti aukesi.

 Päätin, etten kirjoita aiheesta, ennen kuin minulla on avaimet kädessä ja tänään on vihdoin se päivä <3. 

Niinpä nyt sitten edessä on seuraava koettelemus, eli parisuhteen golgata - aka. Remontti.

 Pinterest on laulanut ja olemme pyytäneet tarjouksia lähes kaikkien pintojen uusinnasta: keittiö, kylppäri, sauna, vessa, lattiat... Työmaata riittää. Mietitään, että mitä voidaan tehdä itse, mihin tarvitaan ammattilaiset.

Remppafirmoilla on omat agendansa tietenkin... Kuitenkin minä teen koulutusteknologioiden hankintapäätöksiä työkseni tällä hetkellä, joten kilpailutus ei ole minulle mikään uusi asia... Ajattelen, että tarjouksia pyytämällä hinta voi tippua huimia summia, joten nyt on aika laittaa jäitä hattuun. Remontille valvoja ja asbestikartoitus työn alle. 

 Sillä niin kiire ei ole, etteikö voitaisi miettiä tarkkaan sitä, että mikä meille on välttämätöntä - mikä extraa.

 Illan tullen muksun nukahtaessa laitettiin itkuhälytin valmiuteen ja hiippailtiin naapuriin. Tuleva koti on vielä tavallaan tyhjä kehikko. Silti se fiilis, kun kävelee sisään ja tietää, ettei kukaan muu tule tänne, koska mää just ostin tän asunnon..  Tästä tulee kevään mittaan meidän uusi koti <3. Ja juu, se sijaitsee seinän takana lapseni toisesta kodista. Ratkaisu, johon monet erot eivät päädy. Meille tilanne oli kuitenkin luonnollinen ja ehdottoman helppo ja oikea valinta sekä muksun kannalta että sijoitusmielessä. Nyt kaikkien näiden kuukausien jälkeen tuntuu utopistiselta - kaikki käy lopulta parhain päin. Ehkä näin oli tarkoitettu.

 /Today was a breakthrough in a six months marathon of our housing situation. I have sold my old apartment to my soon to be ex and bought a new house next door. So next door in fact that we share a wall. Not the decision that most people getting a divorce would use, but this suited us very well. It is great for our kid of course, but also happened to be an excellent investment to me as I had looked at 33 houses, but only heard of this once through informal channels. Sometimes life gives you surprises. Now however could not be happier. It so happens that today I sold one and I bought one in the same house... I did not really want to leave after all... My work here, is not done.