Suede in Dublin, October 2018

Sunnuntaina vaihdoimme maisemaa Belfastista pohjois-Irlannista etelään, Dubiniin, tasavallan puolelle. Sillä syy, miksi tulimme Irlantiin yleensäkään oli sunnuntai-iltana Dublinissa esiintyvä brittibändi Suede. 

 Matka oli varsin idyllistä brittein saarten maalaismaisemaa:)

 Joskus pitäisi kyllä päästä Irlantiin autoilemaan katsomaan rannikkoa.

 Sellaiseen meillä ei valitettavasti ollut aikaa:( tällä kertaa.

 Saavuimme Dubliniin bussilla, koska junia sunnuntaina menee harvemmin, emmekä olleet mitenkään erityisesti katselleet aikatauluja vaan siirryimme rennosti, kun siltä tuntui.

 Dublin on huomattavasti vetovoimaisempi ja iloisempi paikka kuin Belfast...

 Mut sen olimme arvanneetkin.

 Mitään nähtävyyksiä emme kuitenkaan ehtineet nähdä, vaan suuntasimme pubipäivällisen (Fish'n'chips!) jälkeen majoituspaikan kautta Bord Gais teatterille, jossa matka tulisi viimein kohokohtaansa.

Ilmeet, kun havaittiin, et kappas meidän paikat on eturivin keskellä. Juha oli ostanut liput keväällä ihan vaan 'mistä vielä sai', koska Sueden Euroopan kiertue myytiin useimmissa maissa loppuun todella nopeasti...

 Lämppärinä oli "Jealous of the Birds"...

 Mietimme, menikö heidän biisinsä vähän tekotaiteellisuuden puolelle, mutta totesimme, että molemmat pidimme tästä tuntemattomuudesta...

Mitä mieltä te olette? Katsastakaa you tubesta.

 

Mut sit se kontrasti siihen, kun illan varsinainen esiintyjä saapui lavalle... oli mieletön.

 

Ekana biisinä he vetivät kunnon mahtipontisen "As one", 

jonka keskeiset lyriikat menevät, että "Here I am!" 

 Teatterin ekat 'kolme' riviä oli poistettu eli yleisöä mahtui kunnolla eteen hyppimään ja hillumaan.

Vaikka olen monenlaisessa konsertissa ollut elämäni aikana niin tämä oli lähtökohtaisesti aivan eri luokkaa hysterialtaan ja fiilikseltään kuin mikään aiemmin.

 Brett Andersonin lavakarisma...

 Ei tarvittu mitään gimmikoita. Toki valot ja pari riepua... Mutta kun 51-vuotias vetelee menemään niinkuin kakskymppinen heilutellen mikrofoonin johtoa - on siinä jotakin autenttista rokkitunnelmaa...

 Yleisö oli aivan messissä koko keikan jaloillaan.

Minusta tuntui hieman kuin varkaalta...

 Suede ei ole minulle ollut se 'the' uskonnollinen musiikkikokemus, mutta aikalailla kaikille ympärilläni se on varmasti yhdeksänkytluvulla (ja edelleen) se juttu.

 Neli-viis-kuuskymppinen bilekansa kurotteli koskettaakseen edes hitusen Andersonin hikistä kroppaa.

 Tämä mies antaa lavalla ihan kaiken.

 Suede selvästikin 'on' Brett Anderson. Muu bändi todellakin jää hänen varjoonsa.

 Mutta mikäs siinä...

 Kun yhdellä energiaa piisaa.

 Onhan tämän tason rock-konsertti inspiroiva kokemus.

 Vaikkei osaiskaan kaikkien biisien sanoja:)

 Mietin, miltä musta tuntuis, jos tää olis ollut Queen. Helppo ymmärtää, miltä näistä tyypeistä ympärillä tuntuu:)

 Olen kuitenkin onnellinen siitä, että sain osallistua muruni uskonnolliseen kokemukseen. Olihan se ihan mieletön tällaiselle sivullisellekin:)

Kiitos kun otit mut mukaan, rakas <3.

 

/Last weekend, we were attending the European tour of Suede, a British Rock band who is still playing after almost 30 years of history. Yes they have had a break there, but anyways. Suede is a very religious experience for Juha and therefore he got the tickets already in March, when the tour fast sold out... I felt like cheating a little because so many of my friends have been bigger Suede fans than me and I got to experience something that many others dream about... It certainly was stunning! Brett Anderson's charisma is so vivid that the band needs no gimmicks - old school act of playing and singing and him making the audience jump, sing and dance. What a hysteria! What an amazing experience! Thanks for bringing me with you <3. 

Rokkihäät

 Viime viikolla juhlittiin näiden kahden kyyhkyliinin häitä.

 Rokkimorsiammen mekko oli huikea.

 Jennillä on silmää Suomalaiselle huippumuodille. Mekko oli Jaana Varkki-Terhon käsialaa Muotikuusta.

 Kengät olivat Minna Parikkan.

 Sulhasen upea asu oli vuokrattu.

 Oon vuosien varrella kuvannut tätä pariskuntaa paljon ja olemme todenneet, että jos he poseeraavat tässä asennossa että Jenni laittaa käden Henkan korvan taa niin tulee kaikista onnistunein kuva:)

 Mutta nämä häät olivat niin rakkautta tihkuvat, että eihän täältä huonoja kuvia ole ollenkaan.

 Ihana pikkuinen L pääsi haaveilemaan omasta päivästään prinsessana jossain kaukaisessa tulevaisuudessa...

 "No voishan tollanen musta mekko olla aika kaunis..."

 Ja kun sulhanen on hevarirumpali niin lienee selvää, että musiikilla oli näissä häissä iso osa.

 Oli myös ihana nähdä koko tutkimusryhmääni puolisoineen, koska hehän ovat kaikki nyt lentäneet maailmalle ja jättäneet mut ainokaisena enää Jyväskylän Yliopistolle töihin.

 Jan on proffana Saksassa. Henkka proffana Tampereella ja Philipp paineli 'oikeisiin töihin' Wärtsilälle Vaasaan.

 Että olipas ihana jälleennäkeminen.

 Mää olin itse ajatellut käydä myös shoppaamassa mekkoa Muotikuusta näihin kemuihin, mutta lopulta en yksinkertaisesti ehtinyt - Joten pikaostoksena päälläni oli Guessin mekko Kensingtonin puolentunnin shoppailun löydöksenä. Jalassa oli Dorothy Slipperit elikkäs Dorothy Perkinsin Pumpsit. On muuten kauhean mukavat jalassa.

 Ihan helposti pystyi tanssimaan sellaset viis ja puol tuntia putkeen, kun tää aivan mahtava henkan erinäisistä bändikavereista koostunut hääyhtye veti klo kahdeksasta puoli kahteen yöllä! Mikä suoritus pojilta!

 Ulkona satoi, mutta sehän häihin tuottaa vaan onnea.

 Paikka oli Jyväskylän Vesilinna harjulla.

 Ja bileet todella olivat hirmuisen hyvät ihan pikkutunneille asti.

 Jalalla koreasti...

 Soittolista oli kauhean hyvä. Tosin ehkä vaan mun mielestä...? Varsinkin niinkuin ekassa setissä oli pelkkää suomirokkia ja -poppia silleen et oli vaan pakko tanssia niinkuin kaikki kappaleet. Ei saanu yhtään taukoa.

 Henkka kertoi että se oli morsiammen soittolista. Jenni sulla on hyvä maku!

 Jätkät veti siis kolme settiä yhteensä.

 Jossain vaiheessa biisit loppuivat heidän setissään. Mut soittaminen ei loppunut. Sitten vedettiin päästä ja hihasta. Aivan fantastinen ilta kaikenkaikkiaan! Kiitokset vielä, että sain olla mukana ja paljon onnea hääparille!

 Last weekend, we celebrated the wedding of Henri and Jenni. These two people are so deeply in love that I think all the guests of the event could feel it. After 10 years of being together: Congratulations to both of you! The groom is my ex-colleague and a hardcore drummer, so they celebrated in a rockin' style with amazing Finnish design black wedding dress and matching male suit. What a gorgeous couple like Henri's mom pointed out to me:) This was also a reunion of all my ex-colleagues who have now left me to be the sole survivor of University of Jyväskylä employee from our GLIS research group. It was great to see all of you as well as your families. We danced for like 6 hours I think, since the band had an awsome gig of 3 sets... I think at midnight their songs ended but they just kept on playing. Like Henri said: "You can always throw anothe Bon Jovi song in" Thank you everyone, I had a great time! And Congratulations!