Pride is in Helsinki

Puhutaanpa Pridesta! Satun olemaan tänään Helsingissä. Ystäväni kutsui minut aamulla yrityksensä Accenturen Pride Talk -tapahtumaan. Sen tarkoituksena on tuoda LGBT+ teemoja suomalaisen työelämän keskusteluun. Minussakin heräsi ajatuksia. Olen kokenut vahvasti oman roolini Pridessa olla ystävieni tukena. Tänään kuitenkin tuon tähän postaukseen Priden henkilökohtaisemmalle tasolle.

Maailmalla liikkuessani minusta on tuntunut, että Suomessa ollaan monimuotoisuuden inkluusiossa pitkällä, mutta jäin kuitenkin miettimään - onko havaintoni ollut väärä? Toki omassa kuplassani ihminen saa olla juuri se joka on. Sukupuoleltaan ja seksuaali-identiteetiltään juuri se joka on. Saa olla vammainen. Saa olla erilainen. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että turvallista tilaa tai keskustelua olisi kaikkialla Suomessa.

Omassa perheessäni, ystäväpiirissäni, harrastuksissani, työelämässäni - turvallinen keskustelu toteutuu. Työpaikkani kahvihuoneessa voin puhua avoimesti. Toista on kuitenkin somessa. Vihapuhe on lisääntynyt anonyymin kommentoimisen myötä ja se varmasti on ainakin henkilökohtaisesti minulle vaikuttanut siihen, etten tuo somessa erityisesti esiin seksuaalisuuteni moninaisuutta. Se sai minut ajattelemaan, että tietojärjestelmien kehittäjinä, me voimme valita - sallimmeko anonyymin vihapuheen vai puutummeko siihen.

Aamun sessiossa aloin lisäks pohtia omia kaappejani. Miksi minä en aina suoraan kerro vaikka työelämän tilanteissa omasta monimuotoisuudestani? Ajattelen niin, että kerron mikäli tulee puheeksi, mutta minun ei tarvitse alleviivata seksuaalisuuttani. En valehtele, jos kysytään, mutta en myöskään aloita keskustelua aiheesta. Mietin, että palvelenko tällä yhteisöjäni vai en? Olisiko aika tulla ulos kaapeista ja toimia roolimallina.  

Ajat ovat muuttuneet - 15 vuotta sitten kun aloitin työelämässä, ei minulle olisi tullut mieleenkään vaikkapa ottaa samansukupuolista avecia firman juhliin, saatikka pussailla avoimesti hänen kanssaan esimiehen nähden. Nykyisessä tilanteessa huomaan, että omassa organisaatiossani näin voi tehdä. Kukaan ei korvaansakaan lotkauta. En ole kuullut puhetta jälkikäteen aiheesta, eikä kukaan ole itseasiassa edes kiinnittänyt mitään huomiota asiaan. Näin sen kuuluisikin olla.

Blogissa olen ottanut saman linjan - en ole alleviivannut sitä että kuulun seksuaalivähemmistöön.
Pride on näkyväksi tulemista. Pride on kamppailua. Lupasin aamulla Pride Talk -tapahtumassa tulla kaapista somessa ja olkoon se konkreettinen teko monimuotoisuudesta puhumisen edistämiseksi:

Hei, nimeni on Kati ja olen polyamorinen bi-seksuaali. Jos sinulla on kysymyksiä liittyen näihin teemoihin, vastaan mielelläni esimerkikisi kommenttiboksissa tai muissakin somekanavissani.

Onko sinulla kaappeja, joista et ole tullut ulos?

 

/Pride is in Helsinki this week and I happened to be visiting some gay friends of mine. This was by chance but it did take me to a morning Pride Talk session with Accenture - discussing diversity in the workplace in Finland. Overall I think Finns are doing it well - at least it looks like that in my personal bubble. But then again, am I correct... It made me thinking. I have not come 'out' in my blog? Why? Because social media is not a safe place for diversity discussion. Anonymity gives room for hate talk. It also got me thinking: What can we do as information systems developers to stop hate talk and promote diversity in our workplaces as well as our personal lives. There is still work to do for inclusion and acceptance. The excellent talkers today were discussing that the world of tomorrow should be one where none of these themes have to be promoted. I agree - That's the way it is in University of Jyväskylä. I believe the discussion is discreet but open. No one will be fired or denied promotion for having a same sex wife or husband. Personally I made a promise this morning to speak openly in the social media. So therefore this is what I've got to say: Hello, my name is Kati and I am a polyamorous bisexual. If you have any questions on what that means or how to greet and mingle with similar persons to mine, I'm happy to answer in the comment box or any other social media that you might find. Let's all celebrate this week - of being who we are - the most!

Perussuomalaiset ryyppyjuhlat - Sitsit 2017

Tänään olis luvassa sitsit.

Disclaimer: If I have published a picture of you that you do not want offline - contact me and I will take it off! Instant message in facebook is the quickest way.

 Niinpä on erinomainen syy kaivella kuva-arkistoa ja kurkistaa viime vuoden elikkäs 2016 kemuihin.

 Ensiksi on ehkä syytä selventää, mitä sitsit tarkoittavat. Kyseessähän on siis akateeminen traditio. Naah lukekaa wikipediasta. Summasummarum rakas ystäväni Tino on järjestänyt konseptiaan 'Tinon sitsit' also known as 'Ilmoittautumiset yksityisviestillä' jo vuodesta 2006. Tinon sitsit ovat ainutlaatuiset vuotuiset teemabileet vaihtuvalla teemalla. Lisää aiheesta Finnworldissä voit lukea esim.

 Vuoden 2015 Paremman väen sitseiltä 
Vuoden 2013 Maailmanlopun jälkeisiltä sitseiltä

Vuonna 2017 vuorossa olivat Perussuomalaiset ryyppyjuhlat.

 Illan isäntä odotti vieraitaan sammuneena tutun Otaniemen sitsipaikan edustalla.

 Sitsaajat olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Minulla asuinnovaationa oli Mestarin herkun suomilipullinen muovipussitoppi.

Tino valmistelee kattauksen joka vuonna vimpan päälle.

 Sitsien suola ja sokeri on tietystikin rakkaiden ystävien tapaaminen.

Siltikään minkään 'yhden porukan' juhla tämä ei ole vaan n. 50 hengen sitsikunta koostuu niistä, jotka ensiksi ilmoittautvat (yksityisviestillä). Paikalla on näiden kaikkien vuosien jälkeen joka kerta ns. sitsi-impyeitä ja paljonkin porukkaa, jotka ovat sinulle uusia (mahdollisesti myös siksi, että muistikuvat edellissitseistä ovat hämärät).

Tietty sit on nää <3 tyypit

Sitsitradition keskiössä on laulumoniste.

Alkupuheiden jälkeen päästään sitten siihen elikkäs laulamiseen.

 Tino ei tietystikään pysty järjestämään sitsejä yksin vaan keittiöhenkilökunta on ihanaa vapaaehtoistyövoimaa, jotka pääsevät sitsaamaan mukaan ilman kustannuksia.

 Illan säännöt kerrataan alussa - pienimmästäkin rikkomuksesta seuraa nimittäin rangaistus. Tärkeää on esim se ettei kukaan poistu pöydästä ennen kuin pääruoka on tarjoiltu.

Jokavälissä lauletaan.

 Ja rankaistaan.

 Ja...? Ööh? virittäydytään tunnelmaan.

Sanktiot suoritetaan tuolilla seisten

 Ja haluamansa juoman nauttien.

Sitseillä on kamalan tylsää ja ihmiset kärsivät.

Minulla oli mukana paljon kärsinyt kesto-avecini,  sitsi-immyt P. Ei ollut ensimmäinen kerta kun P suostuu lähtemään avecikseni tiukkaan tilanteeseen. Ensimmäinen kerta taisi olla jos joskus 2000-luvun alupuolella. Avecina hän on mainio - viihdyttää itsensä ja seuralaisensa:) 

Tämä ystäväporukka on niin niin <3 minulle. Pelkkää parhautta.

 Perussuomalaisilla ryyppyjuhlilla tarjoiltiin pääruoaksi nakkimuki.

 Koristukset olivat myös monikäyttöisiä ja inspiroivat sitsikansaa innovaatioihin.

 B demonstroi.

 Täytyy sanoa, että myös lippikset toivat tunnelmaan sitä jotakin. Tino on juhlien järjestäjänä vertaansa vailla...

 Jälkkäriksi syötiin hillotolppaa.

Ja sit syö ja laula ja juo ja laula...

 Sitsit muuttuvat jälkiruoan ja kahvi&punssin jälkeen "tavallisiksi bileiksi".

 Eli tanssilattialla koreasti sen jälkeen.

Olipahan juhlat! Ja tänään sitten uusiksi, sillä vuosi on vierähtänyt ja tänään vietetään Huuhaa-sitsejä. Ihana ilta tulossa. Kuka lähtee mukaan? Keskustelu Tinon kanssa tulevasta facessa kesäkuussa:

Minä: Ilmoittautuisin sitseille. Yksin.
Tino: Kaikenlaista perverssiä olen vuosien varrelta sinulta tottunut näkemään, mutta tämä on ennenkuulumatonta! Yksin!?!

Yksisarvisena on hyvä sitseille mennä:)

/So... This weekend I am attending a special traditional Finnish party called 'Sitsit'. My friend has been organising these since 2006. These pictures are from last year. Yeah, Finns are a peculiar kind. But we have fun.

Kääntymässä kotimaassa

 Finnworld pistäytyi kotimaassa pienellä visiitillä menneellä viikolla. Tänään oli sit aika lähteä uusiin seikkailuihin. Suuntana on tälläKin kertaa Barcelona, jossa olen teknisesti ottaen ehtinyt käydä jo tänä vuonna kerran... tosin silloin Barcan visiittiin jäi pari kolme tuntia ja muuten hengailin Viladecansissa, joka on Barcelonan esikaupunki.

 Tälläkin kertaa olen työasioilla. Edulearn pärähtää huomenna käyntiin ja minulla on siellä IMAILE:n esitys. Loppuviikosta vierailen Amigon toimistolla katsastamassa miten espanjalainen yritys tekee hommia meille.

Näiden lisäksi aion ehtiä vähän myös nautiskella elämästä hyvien ystävien kanssa. Tänään tapaan suomalaisen ystäväni, joka asuu Barcelonassa illalliselle ja loppuviikosta minulla onkin turistiseuraa myöskin suomalaisista ystävistäni.

Viisi päivää Suomessa menivät nopeasti. Tälle viikolle nimittäin sattui kolmenkin minulle läheisen ihmisen synttäripäivät. Tai no, Timo-sedän oli siis jo edellisellä, mut juhlintaa jatkettiin nyt vielä kempolaisten kanssa... Kirsin kaa reenattiin embua hartaasti ja mielestäni se on huomattavasti parantunut Ruotsista. Sietää ollakin, koska h-hetkeen alkaa olla alta kuukausi.

 Ottaen huomioon et olin Suomessa vain tiistaista sunnuntaihin, ehdin yllättävän paljon: halia rakkaita; tehdä töitä (ne deadlinet); kirjoittaa 2,5vuoden sopparin(!); käydä rannalla topsukan, mummin ja Ritvan kanssa, illallistaa ja aamiaista tyttöjen kanssa; vaihtaa kuulumisia työkavereiden kanssa ja niin edelleen...

Mikä on erilaista viime vuoteen? Kaipaan Kiinaa, mutta vähemmän kuin viimeksi. Tiedän, että se palaa vielä elämääni. Pikemmin kuin osaan kuvitella.

/ This week i spent 5 full days in Finland... embutraining. Birthday celebrations. Work. Friends. Summer. Finland. What A luxurious week there. The weather was cold at the beginning of the week, but It was getting better by the end of the week - uncle Timo's kempobd weather could not have Been Any better! Now I am back on the road: Barcelona is a city For friends and work For me... It used to be my Dream to go and but now think this is my 4th time... time flies. I am seeing my Finnish colleague living in BCN today for dinner and then I get some company from friends on holiday later in the week. Back on Friday:) see you! Have A great week!

Much ado about Chinese visas

 Olin maanantaina Helsingissä kahdesta syystä. Toinen oli se, että yritin hakea meille Kiinan viisumeita. Lähtöhän olisi jo ensi viikon keskiviikkona... Emme ole voineet hakea näitä aiemmin monestakin syystä, yksi on ollut se, että A:n passi piti uusia, kun hän tuli viiden vuoden ikään... Sitten on ollut reissuja ja silleen. Meillä ei IKINÄ ole ollut mitään vaikeuksia saada Kiinan viisumia. Toisin tällä kertaa.

Olin konsulaatissa bang on time kello minuuttia vaille yhdeksän aamulla. Oli maanantai, joten jonossa oli mukava määrä porukkaa jo siinä vaiheessa. Kun lopulta pääsin tunnin odottamisen jälkeen luukulle, konsulaatin nainen oli sitä mieltä, että paperit eivät ole tarvittavia. Siis ANTEEKS?

Olen ollut viimeksi kolme kuukautta sitten Kiinassa ja silloin kyllä sain viisumin. Mutta kun Kiinan Policyt ovat muuttuneet... Ahaa, okei. Onko niistä tiedotettu konsulaatin verkkosivuilla? Ei. Siis mitenkään ei voi tietää, että jos menen maahan statuksella 'Foreign expert', tarvitsen Invitation Letterin paikallisilta authoritiseiltä. Soitin ystävälleni Zhilinille Kiinassa, joka onneksi vastasi puheluuni. Konsulaatin nainen selitti hänelle, mitä tarvitaan...

Konsulaatti ei myöskään suostunut käsittelemään mieheni ja poikani viisumeita, koska ne ovat samassa invitation letterissä, joka ei siis kelpaa edes turistiviisumiin... ARGH että näin punaista siinä vaiheessa... Siis että olen käynyt Kiinassa viimeisen viiden vuoden aikana viisi kertaa... Ja nyt sitten ovat sitä mieltä, että samaiset paperit, jotka ovat joka ainoa kerta toimineet, eivät käy.

Ja ei kun sitten aloitetaan juoksu aikaa vastaan. Jos kontaktini Kiinassa saavat jotenkin tämän paperin hommattua niin, että saan sen seuraavaan aamuun mennessä, voimme lentää ensi viikon keskiviikkona Kiinaan. Ja pääsen viikonloppuna ystäväni häihin Saksaan... Mutta tavallisesti tämän paperin saaminen kestää 7vrk... Ja siihen tarvitaan liitteeksi resumeeta, passien kopioita, viisumeita ja muita härpäkkeitä, joita hoitelen samalla, kun kävelen Opetus- ja kulttuuriministeriöön, johon olen menossa palaveriin... Onneksi on älypuhelin, jolla voi ottaa kuvia dokumenteista Helsingin kaduilla...

Loppujen lopuksi saan tarvittavat paperit valmiiksi minuuttia vaille palaverini alkua. Kiinassa kello on 17 silloin. Virastoaika päättyy klo 18... Zhilin ja Liang Ni tekevät kaikkensa, että paperit menevät eteenpäin ja kirje saataisiin... Saan viestin, että käsittelyä jatketaan aamulla.  Minun pitää päättää, miten saan passit ja hakemukset konsulaattiin seuraavana aamuna JOS uusi kirje saadaan. Päätän, että lähden kuitenkin illaksi kotiin ja jätän passit ammattilaisille eli Visumservicen toimistoon. He kertovat, että Kiinan konsulaattiin on tullut pilkkua viilaava nainen maaliskuussa ja että heillä on usein ongelmia nykyään:( Tämä on huojentava tieto - Vika ei ole minussa... Muillakin on vastaavia ongelmia.

Onneksi Kiinan aika on ennen Suomen aikaa, joten kun tiistaiaamuna herään, he ovat jo saaneet paperin tehtyä. Mutta onko se riittävä paperi. Visum servicen tyypit vievät passit konsulaattiin ja nyt jännitetään tulosta. Tulevatko hakemukset huomenna taas takaisin... Jos näin käy, en pääse saksaan, sillä minulla ei ole henkilökorttia, jolla voisin matkustaa passin ollessa konsulaatissa. Miksi minulla ei ole henkilökorttia...? En ole sitä koskaan tarvinnut. Nyt ymmärrän, mihin sitä tarvitaan ja päätän hakea sitä heti Poliisilta. Tokihan sen myöntäminen kestää kaksi viikkoa eli ei tähän hätään ehdi.
Verenpaineeni maanantaina iltapäivällä siinä vaiheessa, kun kävelin ulos visum servicen toimistolta, oli varmaaan aika huipussa. Jos käyttäisin tupakkaa niin olisin kyllä vetäissyt sauhut ystäväni sikarista. Mutta sitten sanoin itselleni, että mitä hittoa mää stressaan? Tää asia ei ole nyt minun käsissäni. Olen yrittänyt parhaani ja jos se ei riitä, sitten mukaudutaan siihen tilanteeseen. Maailma ei lopu siihen, jos emme pääse Kiinaan ensi viikolla. Istuin alas nurmikolle, katselin kaunista kesäistä Helsinkiä - kauniita ihmisiä ja sitä onnellisuutta, että sain siinä olla.

Elän elämää, joka on täynnä epävarmuuksia. Pieniä ja suuria vastoinkäymisiä. Kuitenkaan niiden takia ei kannata menettää yöunia. "What must be, shall be", niin kuin Shakespeare asian ilmaisi. Turhasta stressaamisesta ei muuta kuin lamaannuttaa itsensä. Stressi on ihmisen luontainen reaktio epävarmuuksiin niin kuin nyt vaikka, että missä elän seuraavan kuukauden verran elämääni. Kohtaan päivittäin tilanteita, joissa elämäni ei mene juuri niin kuin olin ajatellut. Muutokset eivät ahdista minua. Käsittelen pettymyksiäni, niissäkään tunteissa ei ole mitään vikaa, kunhan ei jää niihin vellomaan jumiin, lamaannu. Asioista,

Nyt on torstai-iltapäivä ja viisumit ovat olleet käsittelyssä tiistaiaamusta lähtien. Saamme siis ne ajoissa huomenna aamulla - haen ne Helsingistä, matkalla Saksaan, johon lennän huomisiltana ystäväni häihin. Tulen takaisin sunnuntaina. Vähiin käyvät päivät ennen kuin loppuvat. Viimeisen viikon fiiliksiä kuvaa hyvin pirstaloituminen - riittämättömyyden tunteet. En millään ehdi viettää laatuaikaa kaikkien rakkaitteni kanssa. Välillä tuntuu, että edes lyhyen what's up viestin laittamiseen ei ole tarpeeksi aikaa. 

 So in the beginning of this week, I had a bit of an adventure with getting our Chinese visas... The embassy had changed regulations and had not bothered to tell anyone... So the exact same papers that have gotten us Chinese visas the last FIVE times that we've been to China, were suddenly not alright. It's all very well but I was supposed to leave on Friday to Germany for my friend's wedding, so I really wanted to get my passport back on Friday. My Chinese colleagues Zhilin and Liang Ni worked their arses off trying to get me this new invitation letter and it now seems their efforts were not in vain and I can pick the passports up from Helsinki on my way to Frankfurt. A little extra stress for a week that already I didn't have enough time to do anything... Great. But all is well that ends well and we can fly to China next week on Wednesday as planned.