Taivaan portti

 Kun Juha sanoi minulle, että sitten olisi vielä sellainen 'Tian men' eli taivaan portti, johon hän haluaisi mennä - vastasin, että joo oonhan mää siellä taivaallisen rauhan aukiolla käynyt usein...

Mutta kyseessä ei ollutkaan tämä Tian men vaan taivaan portti taivaallisen portin vuorella, Zhangjiajiessa.

Meille tämä oli vika päivä reissunpäällä. Saavuttiin Zhangjiajien keskustan Mini Inniin noin klo 14, niin, että henkilökunta vähän nikotteli, et saadaankohan lippuja vuorelle - tai ainakaan köysiradalle.

Me ei jaksettu murehtia - toki aasian pisin köysirata olis ollut hieno juttu, mut se olis tarvinnut buukata jo aikaa sitten, joten meidän matka vuorelle taittui serpentiiniteitä pitkin bussilla.

Korkeanpaikan kammoisille tämä reissu olisi ollut hieman rankka... Jonkun mieshenkilön rystyset olivat valkoisena vieressäni - kuulema on joku ongelma, jos itse ei oo koko aikaa kontrollissa... ööh, en oo IKINÄKOSKAAN törmännyt tällaiseen ilmiöön. Minä tosin en korkeita paikkoja kavahda, jos on hyvä päivä kuolla niin sit se on siinä.

Kun Tianmen shanille pääsee, siellä on 999 askelta taivaan portin luolaan, joka on siis reikä vuoressa. Just sellainen reissu, minkä tommoinen lonkkavikainen kilipää haluaa KÄVELLÄ...

Mut olihan se kokemus.

Kiinalaiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa...

Huipulla oli tungosta.

Ja suoraan sanottuna siellä oli sellainen Rivendell -Lord of the Rings- fiilis.

Ei ollenkaan kaduttanut tulla.

Maisemat olivat huikeita.

Jokapuolella lillui usvaa.

Luolan sisältä ei todellakaan nähnyt alas asti...

...hyvä, että näki yhtään mitään.

Ajattelen kuitenkin, että useimmat ihmiset pääsevät tällaisiin paikkoihin vain unissaan.

Se että oltiin siellä, käveltiin omilla jaloilla, tuntuu edelleen vähän epäuskottavalta.

Sinänsä aika tuuri, että oli tämänkin verran näkyvyyttä.

Tässä näkyy 999 portaan kiipeilymatka.

999 porrasta ylös ja alas myöhemmin.

 Tianmen shanilla jäi paaaljon vielä näkemättä.

Zhangjiajie on ehdottomasti sellainen paikka, johon on tultava takaisin.

Me olimme illalla niin kuitteja, että bussimatkan päätteeksi emme voineet edes puhua toisillemme ennen kuin saatiin ruokaa. Sitten alkoi taas elämä voittaa. Tämä lienee viimeinen päivitykseni Kiinan syksynreissulta 2017... Huikeita hetkiä.

/So when my travel companion said to me: There's also this one place called 'Tianmen shan', I was like 'Tianmen', in Beijing, right? Been there many times. But what he meant was something different. This is a huge cave in the mountain Tianmen, the gate of heaven, and 999 stairs lead to that. Of course it's unadvisable to climb it if a) you've already climbed AND got lost in Wudangshan, or b) have a hip issue which should really be cut open... So of course we did it... And yes, it was worth it. We were in luck, as the mountain had been in a cloud-fog for days, but now it peaked for short clearness and sunlight just upon our arrival by bus (as we had not booked the longest cable car in Asia - which obviously is something to cover for next time)... Up in the heaven's gate cave, there was this misty feeling of Lord of the Rings or Rivendell - quite special, and definitely worth the climb... Afterwards we were so beaten that couldn't even talk to each other before getting some food into the system. But blimey. This was a special place, on our last day on the road in Hunan province.