Vuosi sitten tälle viikolle pystytettiin rajapyykki. Eihän sitä silloin
tiennyt - silloin oli vaan perhosia vatsassa. Odotin kohtaamista hyvillä
mielin... oltiin juteltu siitä, onkohan tämä nyt varmasti hyvä ajatus... -
mennä treffeille jonkun semmoisen kaa, jonka oli tuntenut jo yli kymmenen vuotta. Pessimistinä ajattelin, ettei tästä mitään hyvää seuraa. ”Tai
sitten se vois olla ihan todella hyvä ajatus”, sää sanoit. Nyt musta tuntuu hullulta se, et vuosi sitten kumpikaan ei tuntenut toista - oikeastaan juuri ollenkaan.
Vuoden aikana on elämä heittänyt kuperkeikkaa. Olen ollut varsin hiljaa blogissa, koska olen halunnut antaa läheisille ja ystäville aikaa käsitellä asiaa. Monta tällainen elämän muutos mietityttää ja jopa huolestuttaa.
Saako kolme-nelikymppinen rakastua? Saako elämän pistää kokonaan uusiksi? Saako sitä astua ulos mukavuusalueelta kokemaan ihan uusia seikkailuja? Ajattelen niin, et elämän ei tarvii olla ohi missään iässä. Itselleni olen vain sen velkaa, että elän mahdollisimman onnellista elämää täysillä.
Vuoden aikana ollaan menty ja eletty. Sinne on mahtunut yhteisiä reenejä, reppu- ja matkalaukkureissuja, hukkumista vuoristoon, mökkisaunoja, yhdet Tai Chi-kisat, kylpylähotellia - jossa ei päästy ikinä sinne kylpylään asti, muksujen kanssa uimahyppyjä, trivial pursuittia, pitsan leipomista, pulkkamäkeilyä jne; ystävien kanssa illan istujaisia, rokkikeikkaa, ruoanlaittoa, aamuyön naku-uintia kiinan maaseudulla, kuukauden erossaoloa, asuntonäyttöjä, kahvia sänkyyn, karaoke-videoita, joita ei ikinä näytetä kenellekkään koskaan... ja viimeisimmäksi tänään käytiin huolella mun epämukavuusalueella elikkäs katsomassa pinnan alle ekalla laitesukelluksella.
Vuoden aikana mulle kävi selväksi, et mun tie on nyt kävellä sun kanssa. Kiitos kun päästit mut sun elämään - ymmärrän, että sun suojaus oli vähän alhaalla... mutta niin tais olla mullakin. <3
/ A Year ago something unexpected happened. I guess we were both off our guards. Of course we did not really know it back then - it was merely some butterflies in my stomach at first. What good could come out of a date with someone you've know for a long time already...? It turned out, neither of us knew each other very well a year ago, but one date turned into a year of adventures: common trainings and trips, getting lost in mountains, swimming with kids, dinners and parties with friends, late night skinny dipping in the Chinese country side and many more great stories...
Is it okay to fall in love at the age of 36? How about 45? Is it okay to deal one's cards again and see what roads await out there..? I think the only thing I owe to myself, is to live as happy as possible, 100% each day. During the last one year, I discovered that my road is to walk alongside with someone new.
Vuoden aikana on elämä heittänyt kuperkeikkaa. Olen ollut varsin hiljaa blogissa, koska olen halunnut antaa läheisille ja ystäville aikaa käsitellä asiaa. Monta tällainen elämän muutos mietityttää ja jopa huolestuttaa.
Saako kolme-nelikymppinen rakastua? Saako elämän pistää kokonaan uusiksi? Saako sitä astua ulos mukavuusalueelta kokemaan ihan uusia seikkailuja? Ajattelen niin, et elämän ei tarvii olla ohi missään iässä. Itselleni olen vain sen velkaa, että elän mahdollisimman onnellista elämää täysillä.
Vuoden aikana ollaan menty ja eletty. Sinne on mahtunut yhteisiä reenejä, reppu- ja matkalaukkureissuja, hukkumista vuoristoon, mökkisaunoja, yhdet Tai Chi-kisat, kylpylähotellia - jossa ei päästy ikinä sinne kylpylään asti, muksujen kanssa uimahyppyjä, trivial pursuittia, pitsan leipomista, pulkkamäkeilyä jne; ystävien kanssa illan istujaisia, rokkikeikkaa, ruoanlaittoa, aamuyön naku-uintia kiinan maaseudulla, kuukauden erossaoloa, asuntonäyttöjä, kahvia sänkyyn, karaoke-videoita, joita ei ikinä näytetä kenellekkään koskaan... ja viimeisimmäksi tänään käytiin huolella mun epämukavuusalueella elikkäs katsomassa pinnan alle ekalla laitesukelluksella.
Vuoden aikana mulle kävi selväksi, et mun tie on nyt kävellä sun kanssa. Kiitos kun päästit mut sun elämään - ymmärrän, että sun suojaus oli vähän alhaalla... mutta niin tais olla mullakin. <3
/ A Year ago something unexpected happened. I guess we were both off our guards. Of course we did not really know it back then - it was merely some butterflies in my stomach at first. What good could come out of a date with someone you've know for a long time already...? It turned out, neither of us knew each other very well a year ago, but one date turned into a year of adventures: common trainings and trips, getting lost in mountains, swimming with kids, dinners and parties with friends, late night skinny dipping in the Chinese country side and many more great stories...
Is it okay to fall in love at the age of 36? How about 45? Is it okay to deal one's cards again and see what roads await out there..? I think the only thing I owe to myself, is to live as happy as possible, 100% each day. During the last one year, I discovered that my road is to walk alongside with someone new.
Satunnainen lukija tässä hei. En halua tungetella, mutta mulla on tainnut mennä jotain ohi ja kysyisin selvennystä... Olet ilmeisesti eronnut miehestäsi? Ja tästä ei ole ollut juttua blogissa? Muistan, että kesällä kirjoitit teidän 10-vuotis hääpäivästä, mutta seurustelitko jo silloin uuden miehen kanssa?
VastaaPoistaOlen hiukan hämmentynyt, kun blogissa ei tämä ero/uusi suhde asia ole ollut esillä.
Hyvä kun kommentoit - usein sitä on itse niin syvällä omassa kuplassa, että ei ehkä tajua, että mitkä asiat aiheuttavat hämmennystä. Mutta ei hätää eli asiaan on olemassa ysinkertainen selitys, eli minä elän ns. mainstream -ajattelutavan ulkopuolista elämää niin, että monogamia ei ole mun juttu. Näillä asioilla, että eroan ja alan seurustella eli siis ole varsinaista kausaliteettia (toinen johtaa toiseen) -merkitystä vaan minun maailmankuvassani voi ihmisellä olla päällekkäisiä suhteita siinä missä peräkkäisiäkin. Toki mielestäni on tärkeää, että kaikkien osapuolten täytyy hyväksyä tilanne (ja yleensäkin olla siis tietoisia siitä), jotta sellainen toimisi.
PoistaOlen kyllä jutellut erostani blogissa tuossa vuoden vaihteessa useammassa postauksessa - ehkä sinulta on mennyt ne vaan ohi..? Sellaista "Ero!" -postausta en ole toistaiseksi tehnyt. Mietin sitä, mutta vaikka itse olenkin avoin siitä millainen olen ja mitä teen niin läheiseni eivät välttämättä halua heidän asioitaan keskusteltavan avoimessa internetissä, joten oikeastaan kumppaneitteni tilanteet rajaan ulos täältä, jolloin he voivat itse kontrolloida heistä syntyvää keskustelua paremmin. Mutta siis jos se selventää asiaa niin ollaan ex-J:n kanssa päätetty ihan sovussa tuossa ennen joulua muuttaa eri osoitteisiin ja laittaa avioero vireille. Syynä siihen ei ollut tämä uusi suhteeni vaan että avioliitto tuli vaan päätökseensä.
Jospa selventää asiaa?
Vastatakseni vielä kysymykseesi niin Juhan kanssa ollaan seurusteltu se vuosi nyt niinkuin tässä postauksessa juttelen.
PoistaAika uusi juttu taitaa olla tämä monogamia-vastainen ideologia, vai mitä? ;) Et kai muuten olisi juhlistanut 10-vuotishääpäivääsi, ja jopa maininnut siitä blogissasi?
VastaaPoistaTämä ex-J on myös ilmeisesti tahollaan seurustellut jo sen vuoden vai kuinka? Jännä että et sitä myöntänyt vielä viime keväänä, vaan kielsit koko asian: "meillä menee hyvin J:n kanssa". :)
Mielenkiintoinen soppa, ei ihmekään että läheisesi ovat huolissaan.
Tarkennan nyt niin, että en ole monogamiaa vastaan. Se sopii minusta joillekin ihmisille hyvin, mutta minulle se ei sovi. On totta, että en ollut hahmottanut tätä itsessäni, kun menin aikoinaan naimisiin eli avioliittoni kävi läpi tilanteen, jossa suljetusta suhteesta siirryttiin avoimeen. Tästä on kuitenkin jo useita useita vuosia aikaa eli mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Mielestäni avioliitto voi olla onnellinen, vaikka se ei olisi monogamiaan perustuva. Pitäisikö sinun lukea 10-vuotishääpäiväpostaukseni uudestaan, jos sinun mielestäni se on jotenkin harhaanjohtava? Voiko olla niin, että ajattelet “onnellisuus” = “ei ole rinnakkaissuhteita”…? Mielestäni siinä postauksessa mietiskelen, mikä meissä on hyvää pariskuntana ja nämä ajatukset pätevät yhä tänäkin päivänä. Postauksesta voi varmasti lukea läpi myös sen, että pohdin avioliiton kohtaloa.
PoistaBlogien lukijana kannattaa varmaan ottaa huomioon se, että blogaaja itse valitsee aiheet, joita käsittelee. Esim. kauniiden sisustusblogien taustalla voi olla vaikka kauttaaltaan likainen koti tms - Blogien tarkoituksenahan on jakaa valikoituja ajatelmia/kuvia/elämän palasia ja varsinaista velvollisuutta jakaa kaikkea tietoa ei ole. Kuten jo aiemmin mainitsin, ajattelen, että minulla on velvollisuus suojella niitä läheisiäni, jotka eivät halua yksityisasioitaan keskusteltavan verkossa. Niinpä en myöskään kommentoi tulevan entisen mieheni muita suhteita tai niiden kestoa. Toki olisin voinut kirjoittaa näistä aiheista jo vuosia sitten, mutta kuten mainittu, haluan antaa aikaa sukulaisille, joiden maailmankuva ei ole omaani vastaava. Voi olla, että kirjoitan joskus polyamoriasta tai monisuhteisuudesta, katsotaan nyt.
Tämä jälkimmäinen (ilkeä) anonyymi ei sitten ollut sama kuin eka ano. Omassa kysymyksessä ei ollut taustalla muuta kuin hämmennys ja uteliaisuus, mitään pahantahtoista en kommentillani meinannut.
VastaaPoistaT: Anonyymi 13.2.
Kiitos ystävällisestä tarkennuksesta. Varmasti polyamoriaan viittaaminen aiheuttaa 'kiperiä' kommentteja, ne eivät minua sinänsä haittaa, koska meillä asiat on olleet selvinä jo pitkään.
Poista