Venetsialaiset

Oltiin lauantaina venetsialaisissa, suomalaisisttain.

 Kyseessä oli kahden rakkaan ystäväni 10-vuotishääpäiväjuhla.

15-vuotiaana tapasin tämän tytön kielikurssilla Hastingissa. Meidän ystävyytemme on siis kestänyt jo 20 vuotta! Aika uskomatonta. Siitä yli puolet olen saanut myös tuntea hänen puolisonsa, josta pian tuli myös ystäväni. Viimeisen kymmenen vuoden aikana heille on syntynyt kolme kaunista tytärtä... 

 Kylläpä aika rientää. Milloin meistä on tullut keski-ikäisiä???

 Venetsialaisia juhlittiin Oittilassa veden äärellä.

 Toinen ystäväpariskuntamme lapsineen oli saapunut Muuratsalosta omalla veneellä. Vähänkö hulppeaa!

 Paikalla oli Mutasen leirikeskuksessa n. 50henkeä juhlimassa, josta ehkä noin puolet oli lapsia.

 Nämä kuvat sisältävät kuitenkin vaan yhden, koska haluan kunnioittaa ystäväpariskuntani toivetta pitää lapsensa poissa internetistä.

 Ei siis uskoisi, minkälainen vilinä näissä kemuissa kävi, kun näitä kuvia katsoo.

 Ystäväni ja minä olemme molemmat juhlien järjestämiseen hurahtaneita. Mikä taisi ainakin minun karonkkaani osallistuneille tulla selväksi. Niinpä venetsialaisissa oli kaikenlaista kivaa ohjelmaa, kuten vaikkapa lyhtypaja, jossa tehtiin iltaa varten lyhtyjä askartelemalla. Autistipojan äitinä minä olin kuitenkin ihan muissa puuhissa koko illan, joten ehdin vaan napata pari kuvaa pajan kauniista sisustuksesta.

Jos haluatte kuulla jotakin pientä näiden juhlien järjestämisestä... Noh, ainakin rekvisiittaa oli ollut kahden auton peräkontillinen ja katto täynnä. Ystäväni mies oli mm. edellisiltana ollut pienimmän tyttären kanssa kolme tuntia etsimässä oikean sävyisiä pihlajanmarjoja, jotta ne sopisivat pöytäkattauksen somisteeksi...

Kenellä on tällainen mies...? Ööh, ei ainakaan mulla... Ja sitten 10-vuotishääpari oli vielä väkertänyt koristeita yömyöhään niin, että mieheltä oli lähtenyt virta klo 03 ja ystävättäreltäni klo 05... Siis kyllähän nämä ovat niin pro-juhlienjärjestäjiä, että omista yöunista ei tarvitse välittää - adrenaliinilla ja kahvilla mennään...

 Autistipoika oli kaikista onnellisin paljussa, jossa hän vietti ainaskin pari tuntia iltapäivällä/illalla. Palju oli kaasulämmitteinen, joten siitä ei noussut käryäkään... Lisäksi hän ehti käydä hieman järvessäkin - eihän oo yhtään liian kylmä uimiseen?

Voitte vaan kuvitella miten suuri hitti on saippuakuplakone 20 lapselle... 

 Pinterest-faninen ystävättäreni oli hommannut kehykset, joiden avulla saatettiin ottaa kuvia vieraista.

 Illalla oli lasten disko, jossa ilmeisimmin hevisaurusta soiteltiin aika kovasti. Disko muuttui aikuisten bileiksi lasten mentyä viimein nukkumaan noin kympin maissa.

 Minä jatkoin paljussa istuskelua ja aikuisten kanssa sosialisoimista sitten vielä.

 Keskusteltiin aurinkopaneeleista, psykologeista, sukulaisista, juhlien järjestämisestä ja niin edelleen.

 Sosiaalinen elämä on se juttu, ainaskin mulle.

 Paikalla olleet äidit hämmästelivät sitä, että minä lähden tällaiseen paikkaan autistin kanssa. Tilanteeseen, jossa on 50+ uutta ihmistä ja kaikki paikat uusia. Koska onhan se haasteellista. Lapsi haluaisi olla ainoastaan vedessä koko ajan. Hän nautti nytkin niin kympillä ja peuhasi siinä muiden muksujen mukana - ei ehkä heidän kanssaan leikkien, mutta vieressä kuitenkin. Päivään mahtui jonkin verran poitsukan ahdistusta. Iltaruoka ei olisi millään maistunut. Sehän oli kanakeittoa. Mutta kahden tunnin uimisen jälkeen alkoivat voimat olla jo niin vähissä, että oli pakko syöttää sitä, mitä tarjolla oli. Miten minä jaksan, kysyi yksikin äiti. Onko voimat vähissä...?

 Välillä on. Se on selvää. Mutta täytyy miettiä, mistä itse saa niitä kicksejä, sitä omaa energiaa. Minulle sellaista on esimerkiksi valokuvaus. Ystäväni oli pyytänyt minua ottamaan kuvia. Otin siitä näkökulmasta, kun poikasen hoidolta pystyin. En ehkä saanut läheskään niitä kaikkia kuvia, joita he olisivat halunneet, mutta sain kuitenkin kauniita kuvia. Se riittää minulle. Sain myös perspektiiviä ja paljon ajatuksia, jutellessani muiden paikallaolleiden kanssa. Monia olin tavannut aikaisemmin mm. alkuperäisissä häissä tai muissa tämän perheen järjestämissä lukuisissa juhlissa: Pikkuleipäkutsuilla, syntymäpäivillä, ristiäisissä jne. On mukavaa, että heidän ystäväpiiristään on tullut osittain myös meidän ystäväpiiri.

  Kannatti aivan ehdottomasti lähteä nähihin juhliin, vaikka tuntuukin, että minun elämäni on hyvin erilaista kuin monen muun paikallaolleen aikuisen elämä. Tällaisiin kemuihin pääsee harvoin. Ja ihanaa oli, ihanien ihmisten kanssa. Rikkautta on se, että tapaa erilaisia ihmisiä, ei ainoastaan pyöri oman kuplansa sisällä ja omalla mukavuusalueella. Ihanaa oli, ihanien ihmisten kanssa.

 Illalla sytytettiin lyhdyt.

 Ja niitä riitti saunalta laiturille.

 Olen itse haaveillut myös venetsialaisten järjestämistestä. Vaikkakin minun fantasiassani ne ovat ns. Marie Antoinette -tyyppiset juhlat, joissa on kauniita barokkihameita, naamioita ja tanssiaisia.

 Suomen oloissa nämä olivat kuitenkin paljon realistisemmat järjestää. Ihanaa, kun on syysjuhlia. Pimenevä, vääjäämättä edessä oleva talvi ei vielä kosketa meitä, kun on aurinkoa ja kaunista väriloistoa. Tällaiset juhlat nostattavat ihmisten syysjaksamista kovasti: On jotakin mukavaa, mitä ajatella ja fiilistellä. Kiitoksia ystävät ja hyvää 10-vuotishääpäivää!

/This Saturday, Topfish and I attended a Venice party in a Finnish style. This means lots of water, sauna and of course tens of little lanterns. This party was the 10year anniversary party of my dear friends - the wife I first met when we were both 15, on a language course in Hastings. 20 years ago! Blimey that time flies. So this Venice party had about 50 of their friends gathered together to a small cabin in the forest by a lake - there was lots of children as they've had three daughters in the last ten years and most of their friends are families of the similar variety... I have not shown any pictures of others in this blog post as I know that the couple is very tight with the policy of which pictures they want of themselves and their daughters online, so out of respect. There was good food, lots of programme, a disco and a 'Palju' which is like a bucket of water on wheels (jaccuzi) that you can rent. I spent maybe 5h in the water, thanks to me being on Tops (and 9 other kids watch) at first for a couple of hours and then later something like 3hours with the adoults after the kids had gone to bed. I feel very washed after this weekend if nothing else. It was a good time to reflect on one's life now, talk on what we have been doing in the last 10 years and where are we now. People have very different hobbies: Some like to throw massive parties to 50 of their closest friends. Some play basket ball. Some are thinking of putting up solar panels to their roofs. It is a luxury to have such extended circle of friends many of which I have gotten to know over the years. Thank you dear friends for such a nice weekend and happy anniversary!