Suede in Dublin, October 2018

Sunnuntaina vaihdoimme maisemaa Belfastista pohjois-Irlannista etelään, Dubiniin, tasavallan puolelle. Sillä syy, miksi tulimme Irlantiin yleensäkään oli sunnuntai-iltana Dublinissa esiintyvä brittibändi Suede. 

 Matka oli varsin idyllistä brittein saarten maalaismaisemaa:)

 Joskus pitäisi kyllä päästä Irlantiin autoilemaan katsomaan rannikkoa.

 Sellaiseen meillä ei valitettavasti ollut aikaa:( tällä kertaa.

 Saavuimme Dubliniin bussilla, koska junia sunnuntaina menee harvemmin, emmekä olleet mitenkään erityisesti katselleet aikatauluja vaan siirryimme rennosti, kun siltä tuntui.

 Dublin on huomattavasti vetovoimaisempi ja iloisempi paikka kuin Belfast...

 Mut sen olimme arvanneetkin.

 Mitään nähtävyyksiä emme kuitenkaan ehtineet nähdä, vaan suuntasimme pubipäivällisen (Fish'n'chips!) jälkeen majoituspaikan kautta Bord Gais teatterille, jossa matka tulisi viimein kohokohtaansa.

Ilmeet, kun havaittiin, et kappas meidän paikat on eturivin keskellä. Juha oli ostanut liput keväällä ihan vaan 'mistä vielä sai', koska Sueden Euroopan kiertue myytiin useimmissa maissa loppuun todella nopeasti...

 Lämppärinä oli "Jealous of the Birds"...

 Mietimme, menikö heidän biisinsä vähän tekotaiteellisuuden puolelle, mutta totesimme, että molemmat pidimme tästä tuntemattomuudesta...

Mitä mieltä te olette? Katsastakaa you tubesta.

 

Mut sit se kontrasti siihen, kun illan varsinainen esiintyjä saapui lavalle... oli mieletön.

 

Ekana biisinä he vetivät kunnon mahtipontisen "As one", 

jonka keskeiset lyriikat menevät, että "Here I am!" 

 Teatterin ekat 'kolme' riviä oli poistettu eli yleisöä mahtui kunnolla eteen hyppimään ja hillumaan.

Vaikka olen monenlaisessa konsertissa ollut elämäni aikana niin tämä oli lähtökohtaisesti aivan eri luokkaa hysterialtaan ja fiilikseltään kuin mikään aiemmin.

 Brett Andersonin lavakarisma...

 Ei tarvittu mitään gimmikoita. Toki valot ja pari riepua... Mutta kun 51-vuotias vetelee menemään niinkuin kakskymppinen heilutellen mikrofoonin johtoa - on siinä jotakin autenttista rokkitunnelmaa...

 Yleisö oli aivan messissä koko keikan jaloillaan.

Minusta tuntui hieman kuin varkaalta...

 Suede ei ole minulle ollut se 'the' uskonnollinen musiikkikokemus, mutta aikalailla kaikille ympärilläni se on varmasti yhdeksänkytluvulla (ja edelleen) se juttu.

 Neli-viis-kuuskymppinen bilekansa kurotteli koskettaakseen edes hitusen Andersonin hikistä kroppaa.

 Tämä mies antaa lavalla ihan kaiken.

 Suede selvästikin 'on' Brett Anderson. Muu bändi todellakin jää hänen varjoonsa.

 Mutta mikäs siinä...

 Kun yhdellä energiaa piisaa.

 Onhan tämän tason rock-konsertti inspiroiva kokemus.

 Vaikkei osaiskaan kaikkien biisien sanoja:)

 Mietin, miltä musta tuntuis, jos tää olis ollut Queen. Helppo ymmärtää, miltä näistä tyypeistä ympärillä tuntuu:)

 Olen kuitenkin onnellinen siitä, että sain osallistua muruni uskonnolliseen kokemukseen. Olihan se ihan mieletön tällaiselle sivullisellekin:)

Kiitos kun otit mut mukaan, rakas <3.

 

/Last weekend, we were attending the European tour of Suede, a British Rock band who is still playing after almost 30 years of history. Yes they have had a break there, but anyways. Suede is a very religious experience for Juha and therefore he got the tickets already in March, when the tour fast sold out... I felt like cheating a little because so many of my friends have been bigger Suede fans than me and I got to experience something that many others dream about... It certainly was stunning! Brett Anderson's charisma is so vivid that the band needs no gimmicks - old school act of playing and singing and him making the audience jump, sing and dance. What a hysteria! What an amazing experience! Thanks for bringing me with you <3.