Myönnän, että viikonloppuna pimahdin hieman.
Tiedättekö, että joskus kun on joku visio...
Ja se näyttää kauniilta mun päässä...
Niin siitä on sit pidettävä kiinni.
Viime lauantaina vietimme rapukekkereitä perinteiseen tapaan sukulaisten kanssa.
Olin jo antanut periksi siinä, että juhlat olisivat kaupungissa, eivät mökillä niin kuin niiden kuuluisi ehdottomasti olla.
Sitten ulkona oli se +10C ja mukavuudenhaluinen serkkuni oli sitä mieltä, että hänhän ei ulkona terassilla kylmässä istu.
Siihen meinasivat kaatua minun haaveeni kauniista terassikattauksesta... Joo. Saatan olla hieman yksinkertainen, mutta kattauksesta on tullut minulle hirveän tärkeä juttu. On tärkeää, että pöytä näyttää kauniilta. Se on melkein yhtä tärkeää, että ruoka maistuu hyvältä. Mut oikeesti - jos ei saa toteuttaa tällaisia elämän pieniä haaveita, niin sitten se arki todella on sitä kurjuutta ja ankeutta. Minulle se pöytä on niin kuin taideteos - sitä suunnittelen mielessäni öisin kun lapsi ei nuku, enkä muutakaan voi kuin pyöritellä kuvia päässäni.
Lopulta päädyimme kompromissiin. Syötiin alkuruoka ulkona ja minä sain laitella en vaan yhdet mutta kahdet kattaukset samalle illalle... Joo olen hieman outo, että saan tällaisesta kicksejä, mutta mikä nautinto... Ja ihan oikeasti mä ymmärrän, että ulkona on kylmä. Ja että mökille on hieman hankala raahautua... Mut joo, kun syksy tulee, mun silmissä vilahtaa rapujuhlat. Ens vuonna mä järjetän nää bileet muuten meillä. Niin että voin kontrolloida kaikkia elementtejä... Yhtään en ole juhlienjärjestäjänatsi...
Caesar-salaatti on sellainen, että se uppoaa mun sukulaisiin aina ihan kokonaan. Helppoa ja hyvää. Tarvitset:
1 kerä jäävuorisalaattia
3 lorausta Caesar-kastiketta (feelix)
1 pussi krutonkeja (parempi tulee jos paistat itse oliiviöljyssä vanhoja leipäpaloja tietystikin)
Reilusti parmesan-lastuja
Sekoita ainekset 5minuuttia ennen nauttimista. Jos aiemmin niin salaatti mössääntyy.
Rapujen lisäksi meillä oli pöydässä runsaasti katkarapuja ja jokirapuja. Nam nam.
Last Saturday I turned into a decorating nazi when our annual Grey fish party was on. My cousin wanted to eat inside the house (it was +10C) because of the cold, but I had the vision of white table clothes against the green surroundings, with some lights and of course cloth napkins. Yeah, I've turned into my mother-in-law, right? It's interesting how something as small as this can be as big to me... The vision of a table set - is something that I run in my head in the autumn when my child i yet again not sleeping during the night and I've exhausted all the stress and worries. We ended up in a compromise, eating the appetiser soup outside, so I got to make two settings of tables!!! How odd am I when I get kicks out of things like these... I am a firm believer that grey everyday life would be a lot more depressing, if there wasn't little details like beautiful tables to set. Thanks for letting me do my table setting art pieces, my family - I know perhaps you will never understand. It's alright. Everyone's got to have their own hobbies...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti