Seuraa kuulumispostaus, vihdoin. Ei ole alkuvuosi mennyt ihan putkeen mulla, niinkuin ehkä blogin hitaasta päivittymisestäkin voi arvella. Barcelonasta palattuani ajattelin, että nyt vihdoin pääsen kiinni urheilurytmiin ja niin edelleen. Kattia kanssa! Vuorokausi paluustani sairastuin tappoangiinaan, jossa kuume nousi heti 39,6C ja kurkku turposi umpeen niin, etten voinut syödä enkä puhua... Muutama päivä meni aivan sängyn pohjassa... Nyt alkaa elämä kuitenkin jo voittaa ja ajattelin jopa uskaltautua tänään Kempoon, katsotaan miten käy. Minulla on urheilupostauskin vielä tekemättä, jospa se tulisi pian ulos. Angiinani ei suinkaan ollut minulle ensimmäinen, vaikkakin ehkä toistaiseksi rajuin laatuaan... Lääkärini otti minut kuitenkin todella vakavasti ja antibiootin lisäksi laittoi lähetteen nielurisaleikkaukseen - tämä on tietysti ollut jo vuosikausia tulossa, sillä minulla on isot risat ja ne keräävät pöpöjä helposti. Menen siis helmikuun alussa sellaiseen.
Tammikuu on mennyt siis ohi täysin huomaamatta. Jotain sentään on tapahtunut, vaikka urheilut ovatkin jääneet muutamaan kävelylenkkiin: Ollaan pähkäilty, että mihin kouluun muksu laitetaan syksyllä. Siitäkin vuodatus on tulossa.
Lisäksi sukulaisten kanssa aloitettiin hyvinvointiprojekti, #kuutinkevennys, jossa meitä on haasteessa mukana 2xsetä, serkku, sedän vaimo, veljeni ja minä. Useimpien meistä tavoitteena on n. 8% painon pudotus 'San Franciscoon' mennessä eli ollaan lähdössä heinäkuun lopussa kempoleirille rapakon toiselle puolelle ja siihen mennessä siis kevennys tulisi tapahtua. Oma paino on pudonnut joulun jälkeisestä mukavasti, mutta niinhän tällaisten kamppisten alut aina menevät, että 2-3kg alussa on helppo juttu, sen jälkeiset ovat niitä, joista sitten taistellaan. Kilot eivät minulle ole se juttu ollenkaan vaan se, että olisi hyvä olo ja pitäisin hyvää huolta itsestäni. Olen tässä ollut myös tipattomalla tammikuulla ja aikeissa jatkaa sitä 4.2. asti. Elimistön puhdistaminen alkoholista tuntuu hyvältä. Olen myös yrittänyt mennä nukkumaan selkeästi aikaisemmin, tarkoituksena olla pirteänä läpi päivän töissä.
Kaikesta vuoden vaihteen takkuisuudesta huolimatta olen hyvillä mielin. Vuodelle on suunnitteilla reissuja ja joitakin lentolippuja on jo hankittukin. Kesä lienee aika kiireinen jo nyt, sieltä löytyy Kiinaa, Barceloonaa, San Franciscoa ja Helsinkiä. Keväältä taas pienempiä pyrähdyksiä Euroopassa.
Työn saralla siirrän vähän fokustani tiedekunnan sisällä, kun suuntaudun osa-aikaisesti koulutusteknologiaprojekteihin, jotka eivät ole perinteisesti sijainneet laitoksella, jossa olen töissä. Tämä tarkoittaa käytännössä hieman uusia esimieskuvioita, mutta olen innostunut, koska pääsen tekemään töitä mukavien ja osittain myös entuudestaan tuttujen huipputyyppien kanssa.
Monta asiaa on siis meneillään. Tavallaan tavallista meidän arkea: Eskaria, autismitukea, ystävien näkemistä, liikkumista, töitä, reissuja jne. Tässä kuussa ehkä se kantava teema minulle on kuitenkin ollut pysähtyminen. Kun kroppa sanoo, että nyt et kertakaikkiaan pysty yhtään mihinkään, niin onhan sitä kuunneltava kun ei sängystä ylös pääse. Terveyden tärkeyttä ei voi enempää korostaa - ilman sitä ei ole muutakaan. Onneksi oli raskaan työn raataja aviomieheni, joka hoiti ensin työmatkan aikana poitsukan ja kodin ja sitten vielä sairasteluni läpi saman homman. Enpä voi kylliksi häntä kiitellä.
/Hello from the other side... I have been in a major illness period, unable to get out of bed - unable to eat or talk.. Toncillitis sure is not fun and games. I wished that with the fresh new year, I could have gotten on with my stuff, but the world begged to differ. My husband was the biggest champion of every day life handling our son and home not only through my trip to Barcelona, but also the sick days that followed. I appreciate his support and work in our lives so much.
This week I feel better and I'm hoping that the winds will turn now... There's so many new excitements in the world: I am entering some new projects within my own faculty at work; Tops is applying for school and it is up to us to see where he should go - we have a school visit coming up next week; Also I've been trying to eat more healthy and I've temporarily given up alcohol... Spring and summer trips are also under planning: There's several trips within Europe this Spring and China in June as usual. In July I'm off to a World Taikai in San Francisco with my family and we've all decided to improve our health until then... So many things going on... Not even to mention the toncil removal operation in the start of February. How has your year started?
Lisäksi sukulaisten kanssa aloitettiin hyvinvointiprojekti, #kuutinkevennys, jossa meitä on haasteessa mukana 2xsetä, serkku, sedän vaimo, veljeni ja minä. Useimpien meistä tavoitteena on n. 8% painon pudotus 'San Franciscoon' mennessä eli ollaan lähdössä heinäkuun lopussa kempoleirille rapakon toiselle puolelle ja siihen mennessä siis kevennys tulisi tapahtua. Oma paino on pudonnut joulun jälkeisestä mukavasti, mutta niinhän tällaisten kamppisten alut aina menevät, että 2-3kg alussa on helppo juttu, sen jälkeiset ovat niitä, joista sitten taistellaan. Kilot eivät minulle ole se juttu ollenkaan vaan se, että olisi hyvä olo ja pitäisin hyvää huolta itsestäni. Olen tässä ollut myös tipattomalla tammikuulla ja aikeissa jatkaa sitä 4.2. asti. Elimistön puhdistaminen alkoholista tuntuu hyvältä. Olen myös yrittänyt mennä nukkumaan selkeästi aikaisemmin, tarkoituksena olla pirteänä läpi päivän töissä.
Työn saralla siirrän vähän fokustani tiedekunnan sisällä, kun suuntaudun osa-aikaisesti koulutusteknologiaprojekteihin, jotka eivät ole perinteisesti sijainneet laitoksella, jossa olen töissä. Tämä tarkoittaa käytännössä hieman uusia esimieskuvioita, mutta olen innostunut, koska pääsen tekemään töitä mukavien ja osittain myös entuudestaan tuttujen huipputyyppien kanssa.
Monta asiaa on siis meneillään. Tavallaan tavallista meidän arkea: Eskaria, autismitukea, ystävien näkemistä, liikkumista, töitä, reissuja jne. Tässä kuussa ehkä se kantava teema minulle on kuitenkin ollut pysähtyminen. Kun kroppa sanoo, että nyt et kertakaikkiaan pysty yhtään mihinkään, niin onhan sitä kuunneltava kun ei sängystä ylös pääse. Terveyden tärkeyttä ei voi enempää korostaa - ilman sitä ei ole muutakaan. Onneksi oli raskaan työn raataja aviomieheni, joka hoiti ensin työmatkan aikana poitsukan ja kodin ja sitten vielä sairasteluni läpi saman homman. Enpä voi kylliksi häntä kiitellä.
/Hello from the other side... I have been in a major illness period, unable to get out of bed - unable to eat or talk.. Toncillitis sure is not fun and games. I wished that with the fresh new year, I could have gotten on with my stuff, but the world begged to differ. My husband was the biggest champion of every day life handling our son and home not only through my trip to Barcelona, but also the sick days that followed. I appreciate his support and work in our lives so much.
This week I feel better and I'm hoping that the winds will turn now... There's so many new excitements in the world: I am entering some new projects within my own faculty at work; Tops is applying for school and it is up to us to see where he should go - we have a school visit coming up next week; Also I've been trying to eat more healthy and I've temporarily given up alcohol... Spring and summer trips are also under planning: There's several trips within Europe this Spring and China in June as usual. In July I'm off to a World Taikai in San Francisco with my family and we've all decided to improve our health until then... So many things going on... Not even to mention the toncil removal operation in the start of February. How has your year started?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti