Tänään olen palailemassa kotiin Lontoon pikareissultani ja koskapa tämä on ollut varsinainen maratontyöviikko niinkuin työmatkani tuppaavat olemaan - päätin käyttää muutaman hetken kotimatkasta elämäni reflektoimiseen työnteon sijaan. Eilen tein 13h päivän, jossa oli yksi 40minuutin tauko, jonka aikana kiharsin tukan ja soitin kotiin. Niinpä tämä pieni blogipaussi on ansaittu rentoutushetki.
Perjantai-iltana Lontoosta Jyväskylään on varsinainen hattutemppu - minua kiinnostaa nähdä, ehdinkö koneeseeni ja toisaalta lähteekö se ajoissa Heatrow’lta. Lontoon ilmatila on usein niin ruuhkaantunut, että kone lähtee 30min-3h myöhässä… Minä olen menossa huomenna klo 12 kolleegani väitökseen, joten tällä kertaa todellakin haluan ‘illaksi kotiin’. Vaikka se tarkoittaakin ‘aamuksi kotiin’ tässä tapauksessa.
Keskiviikkona sentään käytin matkan Heatrow’lta hotellilleni pysähtymällä keskustaan niin, että ehdin nähdäkin jotain. Ajattelen Lontoota yhtenä kolmesta kotikaupungistani - Xi’anin ja Jyväskylän lisäksi, joten mitä ihminen tekee kun tulee kotiinsa? No tietenkin suunnistaa lempparipaikkoihinsa. Niinpä minä löysin itseni käppäilemästä pienoisessa vesisateessa Sohossa ja Chinatownissa…
Kello alkoi olla jo neljä ja niinpä päätin mennä rakkaaseen Bar Shu -ravintolaan illalliselle. Ajattelin, että what the heck - Kun olen kerran Lontoossa niin tottakai syön ravintolassa, joka minusta tarjoilee fenomenaalista kiinalaista ruokaa. Papuja, kurkkuja ja Dan Dan nuudeliöverit… Olen tammikuun syönyt ja liikkunut aika tarkasti, mutta tämä oli kohta, jossa ‘repsahdin’. Toisaalta ajattelen, että on tärkeää pystyä nauttimaan elämästä työmatkan keskellä.
Toinen ajatukseni oli se, että toisin kuin aikaisemmassa elämässäni, en nyt tiedä milloin seuraavan kerran tulen Lontooseen takaisin - todennäköisesti myöhemmin tänä vuonna, mutta mistäs sen tietää…? Brexit ja niin edelleen… Lapsenikin vierailee isovanhempiensa luona ilman minua, joten pakollista visiittiä puolivuosittain tänne ei enää ole. Tavallaan haikeaa, vaikkakin tiedän, että tulen käymään Lontoossa aika usein.
Tänä keväänä olen pyrkinyt siihen, etten ota enempää kuin yhden reissun per kuukausi maksimissaan. Viime kesä oli sen verran raskas, että tämä on varmasti hyvä tapa huolehtia omasta jaksamisestani.
Minulla on uusia ihania kolleegoita, joiden kanssa jaan vastuuta ja onneksi myös he voivat matkustaa niin, että minun ei tarvitse olla joka reissussa ja saan olla kotonakin. Kevään reissut tulevat näillänäkymin olemaan:
Maaliskuu: Luxembourg&Brysseli
Huhtikuu: Azerit
Toukokuu: Karlstad
Kesäkuu: Wien
Siinäpä niitä sitten onkin… Tottakai reissukalenteri elää vielä, mut tämä on puolivuosisuunnitelma… Kysymys siitä, että lähdenkö Kiinaan kesällä on vielä auki.
J:n kalenteriin on lupailtu pariakin pidempää Kiinan reissua kuvauksiin jälleen tälle vuodelle, joten yritän olla paljon kotona myös siitä syystä, että A tarvitsee minua. Puhumattakaan siitä, että mikäli satun ostamaan remontoitavan asunnon niin sitten kotihommia tulee piisaamaan.
Tämä reissu Lontooseen oli sopiva. Kaksi yötä on sekin aika pitkä aika olla pois kaikkien rakkaiden luota, joten olen iloinen, että pääsen takaisin Suomeen. Toivottavasti vielä tänään! Pitäkää peukkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti