Que Sera, Sera

Kohtalokas lumenluontipaikka

Tällä viikolla on ollut vähän raskasta. Aina ei mee putkeen. Maanantai ja 'loman' loppuminen tarkoitti sitä, että heräsin 2:30am enkä tällä kertaa lapsukaisen ongelmiin, vaikka hänkin keräili talviflunssan edellisviikonlopun sukuloinneista, samoin kun molemmat vanhempansa - vaan tällä kertaa minuun sattui niin kovasti, etten voinut nukkua. Hups heijakkaa niin ei ole tapahtunut vähään hetkeen, mutta otettuani sekä Buranaa että Panadolia ilman vaikutusta, totesin neljän maissa et ei kai tässä muu auta kuin lähteä sairaalan yöpäivystykseen. Siellä ystävällinen lääkäri oli sitä mieltä, et kiertäjäkalvosin oli tulehtunut ja muisteltuani tarkemmin asiaa, siihen oli syynä edellisviikon reissu mökin katon lumenpoistossa... Ääh.

Elikkäs kun flunssan päälle laittaa kivun joka on niin voimakas ettei pysty nukkumaan niin siinähän sitä jo on tarpeeksi huutomerkkejä kropalta, että HEI jos et nyt hidasta niin muuten sit et kohta tee yhtään mitään... Tän jutun kuvituksena on tarinaan riippumattomia hiihtolomakuvia loppuviikolta kun kaikki oli vielä jotenkin hallinnassa...

Poikanen hiihtoloman aloituslounaalla "Huangissa" - flunssasta ei tietoakaan

Kun pari viikkoa sitten kertasin seuraavien viikkojen aikataulua sekä eksäni että nyksäni (termi, jonka äitini vast ikään opetti minulle) kanssa - havaitsin kyllä, että tulee olemaan tiukkaa. Että on vaan liikaa kaikkea... Sellaiseen saumaan, kun tietysti tulee sairastelua päälle niin haastava tilanne on taattu. Onneksi lääkäri ymmärsi tilanteeni ja laittoi kipulääkettä piikillä lihakseen. Meneehän tää viikko tälleen kolmiolääkkeinkin...

Töissä on nyt se ruuhkasauma: yksi projekti päättyy ja toinen alkaa ensi viikolla. Minun panokseni sekä review-kokoukseen että kick-offiin tulee olemaan niin keskeinen, että kumpikaan ei pärjää ilman. Brysseliin lennetään maanantaina siis oli fiilis mikä vain. Onneksi minulla on nykyisin projektiryhmäläisiä, jotka kaikki on ihan huippuja tyyppejä!
Onko vähän mahtavaa kun ei tarvii kaikkea tehdä itse vaan voi sanoa et hei en ehdi tätä, olisko sulla aikaa... voitko auttaa... Tää on mulle ihan uudenlainen maailma, jossa pyydän ja saan apua asiantuntevilta ja osaavilta tyypeiltä. Toki mulla on aina ollut tutkimusryhmä, mut siinä aina joku muu on ollut se pääasiallinen työn jakelija ja vastuunkantaja. Esimies on sellainen rooli, jota olen aiemmin sivunnut, mutta nyt nää saappaat on jalassa... Hurjaa.

No mitä muuta on mennyt viime aikoina pieleen liittyy pankkeihin. Saatiin aika käsittämätöntä asiakaspalvelua yhdestä putiikista... Periaatteessa sanottiin, että ääh ei ehditä katsoa tota teidän tilannetta kun se on liian hankala ja pitäis osata englantia ja katsoa brittien nettisivuja ja kaikkea... hohhoijaa että meinasin räjähdellä pariin otteeseen, varsinkin kun ko. virkailija on tiennyt tilanteen jo _kuukausia_ eikä ole vaivautunut selvittämään asioita... Olen kärsimätön, sillä haluaisin asuntotilanteeni jo ratkeavan. Jotenkin tuntuu siltä, että päätökset viipyvät - meitä hoitaneet pankkiirit on just nyt talvilomalla jne. Joskus musta tuntuu, että ollaan elelty tässä välitilalimboelämässä jo ihan toooosi pitkän aikaa.
Eron eteneminen sen sijaan on so far so good. Mitään riitoja ei ole, sen sijaan on toisen tukemista muutostilanteessa. Se on hyvä merkki mielestäni. Toivon, että ensi viikolla olisi parempia uutisia myös asuntoasiassa... Yritän sillä aikaa sanoa itselleni, että asioita joihin en voi juuri nyt vaikuttaa, ei pidä murehtia. Asiat järjestyvät jollakin tavalla, sen näkee sitten.

Ehdittiin pikapistäytyä mummolassa Kainuussa niinkuin kuvista huomaa...

Viikon lopuksi talo pölähtää täyteen ihania rakkaita ihmisiä. Tämä juhlistus kaiken kiireen, stressin ja moskan keskellä tulee tarpeeseen. Ihanaa kun ootte tulossa murut - läheltä ja kaukaa. Olen niin otettu siitä, että vieraita on ilmoittautunut J-kylän ulkopuolelta, ainaskin kuudesta(!) eri kaupungista tänä vuonna... Tällä tapahtumallahan on monta nimeä niinkuin rakkaalla lapsellakin, mutta 'Parhausviikonloppu' kuvastaa hyvin fiiliksiä. Joku toisenlainen persoona olisi tällaisessa tilanteessa stressaantunut juhlien järjestämisestä, mutta minulle tällainen on juuri se tarvittava henkireikä kaiken loskan keskellä. Ja se auttaa suunnattomasti, että 'kalusto' on saapumassa tututtuun tapaan jo perjantaina ja auttelemassa hommissa <3. Tino on luvannut teurastaa ja grillata Banthan... Kiitos että olette kaikki tulossa ja kiitos etukäteen myös auttamisesta. Sosiaalisuus on se, mistä minä imen energiaa ja pelkkä ajatus yhdessä tekemisestä saa sellaisen fiiliksen, että jesh, tästä tulee sittenkin hyvä viikko, vaikka alku olikin varsin kehno. Kyl tää tästä!

Pikkujäbä on alkanut kuunnella kirjojen lukua hänelle... Auttaa jos on lentokoneen kuvia...

/This week has not been the easiest... I found myself in the hospital at Monday morning 4am, getting a pain jab to my arm which got infected as I was dropping the snow from the roof of our summer cottage last week... The pain was so intense that I could not sleep or work or anything, so I absolutely had to get help. Getting help is definitely the theme of the week... I have also been preparing at work for next week when one project (IMAILE) ends and another one begins (LEA)... I play a major role in both, being of course the coordinator of the latter so I absolutely have to be able to travel next week and well... sleep and stand up and so on... The doctor gave me some drugs and it seems nothing is broken, so the situation should sort itself out with some infection killers... But I can see this being a reminder from my body to take it easier... 

I have been trying to delegate and ask for help as the answer to this problem... I am not always so good at it, but this is a good time to learn: I cannot do everything. As a relaxation method, I have invited some people over for the weekend - I drain my energy from social life, so when throwing a party could seem like a cause of stress for some, for me it brings joy, excitement and friends to my life: what could be better? So perhaps this week will not be shit afterall... Let's see. Oh did I mention that my husband and son have also had the cold and we've been sharing the 'non-working' time while A has not been to school... Yeah, those fun times. And on top of that, a Finnish bank showed some poor judgement and has caused me major anxiety thanks to their ludicrous behavior. I am too impatient... Trying to say to myself that there is no point in worrying about things that I cannot change anyways. Que Sera, Sera.