Eilen Jyväskylässä vieteltiin
tutkijoiden yötä.
Minulle se tarkoitti 'tuplatyöpäivää' eli ensin oltiin iltapäivästä
STIMEY-projektin festareilla esittelemässä koululuokille robotteja ja sitten illalla oli aika tuoda muksut kokeilemaan juttuja mun työpaikalle elikkäs Agoralle.
"Fyysinen ohjelmointi"han on uuden
COTA-projektini teema, joten tänä vuonna nää aiheet todellakin puhuttaa.
Ajatuksena on siis se, että fyysisten ja tietokoneeseen liitettyjen aktiviteettien kautta oppilaat oppivat selkeämmin teknologioiden toiminnasta, ohjelmoinnista jne. Ja vitsit että tämä todellakin toimii! Stimey festivaaleilla meillä oli kasiluokkalaisia todellakin haasteellisessa iässä olevia muksuja, joita lähinnä ensin kiinnosti hölinä ja häiriköinti. Mutta sillä hetkellä kun saivat konkreettista tekemistä käsillä niin ääni muuttui kellossa täysin. Keskittyminen, innostus ja motivaatio ymmärtää ilmiötä heräsi. Ihan mieletön muutos siis. Illalla sain todistaa tätä samaa ilmiötä kutosluokkalaisen bonuslapseni kautta, joka sanoi että "Mä vihaan ohjelmointia" ja sitten 30min minecraftilla ohjelmoituaan ei olisi suostunut lopettamaan... Et silleen.
Kaksi isompaa suorittivat 'robottiajokortit' ja jopa autistini osasi aivan hienosti ajaa robotteja tabletilla... No problem!
Jyväskylässä on tällä viikolla myöskin toinen vuosittainen koko perheen tapahtuma eli
Valonkaupunki.
Se tarkoittaa sitä, että kaupunki on täynnä erilaisia valotaideteoksia ja valaistuksia. Osa Jyväskylän valotaideteoksista on aikaisemmilta vuosilta jäänyt pysyviksi - osa taas on vaan tämän yhden viikonlopun ajan nähtävillä.
Tämän vuoden selkeästi keskeisin vetonaula on australialaisen taiteilija Amanda Parerin 12 metriä korkea MAN-teos.
Somessa hänestä pyörii kaikenlaisia hauskoja meemejä. Työkaverini oli mm. käsitellyt asiaa miettimällä, että miksi Man on niin mietteissään. Sieltä löytyi esim. "Olipa rankka viikonloppu, ottaisko vielä yhen kaljan."
Olipa mukava ilta! Muksut olivat ihan täpinöissään ja tekemistä, näkemistä ja kokemista riitti.
Ritva-tätini saapui apuun katsemaan kolmikon nuorinta ja illemmalla tapasimme vielä kollegani Naomin, joka asustaa Manin naapurissa elikkäs Lutakossa. Lasten riemua on niin ihana seurata <3. Oon onnekas kun saan näiden tyyppien kans kokee kaikkee tällaista kivaa.
 |
| (c) Naomi Woods |
Lopulta kun käppäiltiin takas satamasta agoralle oli rantaraitilla niin paljon väkeä, ettei siellä kyennyt pyörällä etenemään. Huomautinkin, että Jyväskylässä oli tänä iltana samanlaista kuin Kiinassa on jokailta! Eli väenpaljoutta ulkona ja värivaloja... Harvinaista meille suomalaisille tosiaan, mutta tämä tapahtuma saa lähes jokaisen jyväskyläläisen liikkeelle:)
/Yesterday it was the 'Researchers' night in Jyväskylä. For me, this meant robots from morning to night. First as part of my job, I attended a robots workshop for 8th graders. It is remarkable how physical activities can get even the most learn-resistant teenage grumpies to burst into motivation... It was such joy to witness the change in them when my colleagues from STIMEY project took out the physical activities of explaining how to gather water - It was a small plastic model that they needed to put together... Luckily our new COTA project will follow up so there will be plenty of this later...
Then in the evening I took 'my' kids including the bonus ones to play with robots in my workplace of Agora. They could do the 'robot driving licence' and that was an instant hit. Even Juha's daughter who complained that she HATES programming - was programming minecraft for more than half an hour and would not leave. Small autist learned how to reverse a lego robot and was so excited that he was mainly jumping up and down.
After the research part we also went to see the City of Light event in Lutakko. This is an annual event in Jyväskylä where light art comes to town. I would say that there was more people outside than on New year's eve... I actually said that for this weekend, Jyväskylä looks more like China every day. Lights in the darkness outside with people all around. There was so many people on rantaraitti that you could not cycle there... Rare occasion in Finland certainly.
Watching the joy of this kids experiencing the world - I feel very lucky to have these kinds of nights in my life <3
 |
| (c) Naomi Woods |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti