Miten korona vaikutti elämääni?

Tämä teksti on kirjoitettu kesäkuussa 2020: 

 

Minulle käy usein nykyisin niin, että kirjoitan pitkän blogipostauksen valmiiksi mutta joku siitä jää puuttumaan ja se jää drafteihin... Onkohan tämäkin 'unability to closure' sellainen koronaefekti...? Päätin kuitenkin kaivella tämän tekstin tänään julkaisuun. Blogeissa on pyörinyt tekstejä tästä aiheesta ja niinpä päätin kirjoittaa oman vastineeni. Nämä otsikot ovat mukaillen täältä.

Miten korona vaikutti työtilanteeseeni?

Olen vuoden vaihteesta siirtynyt vakituiseen työsuhteeseen 15 vuoden pätkätöiden jälkeen. Minun työni on ollut vuosikaudet jo paikkariippumatonta ja olen tehnyt sitä milloin mistäkin käsin. Etätyöt eivät siis olleet uusi asia. Sen sijaan en ollut tottunut tekemään töitä yhden tai välillä jopa kolmen kotikoululaisen läsnäollessa. Tällaisissa tiukoissa tilanteissa menen selviytymismoodiin ja yritän vaan pärjätä. En halunnut laittaa pikkuautistiani kouluun,  vaikka hän kovasti haikaili tuttuja rutiinejaan. A oli välillä vihainen ja turhautunut. Bussi ei tullutkaan hakemaan häntä koululle joka aamu niinkuin normaalisti. Hänellä olisi toki erityisoppilaana ollut oikeus mennä kouluun. Jossain vaiheessa ystävät ja sukulaiset kyselivät vähän tähän tapaan: 'Pitäisikö sinun laittaa A kuitenkin kouluun, jos sinulla on noin vaikeaa?' ja sekös oli erityisen ärsyttävää.

Työni jatkuivat siis aikalailla entiseen malliin, joskin kotoa käsin. Olen käynyt työpaikalla kahdesti 14.3. jälkeen - yhden kerran hakemassa matkalaskun kuitteja ja toisen kerran kuvaamassa studiossa videoita verkkokurssillemme. Suurin ero on tietenkin se, että matkustuspäiviä ei ole kertynyt yhtäkään. Konferenssit, palaverit yms ovat siirtyneet verkkoalustoille. Webinaareja on pidetty ahkerasti. Emme ole luonnollisesti myöskään voineet tehdä tutkimuksia kouluolosuhteissa. 

Azerbajzanilaisen yliopiston seminaarissa

Kotikoulu

A:n kotikouluaika toimi siten, että kävimme hakemassa koululta muovikassillisen tehtäviä kerran viikossa ja palautimme samalla tehdyt tehtävät. Hän on innokas tehtävien tekijä ja kehittynyt kovasti esim. värejen tunnistamisessa ja laskemisessa. Ulkoilimme kaksi kertaa päivässä kävelylenkkeillen ja leikkipuistoillen. A tekee normaalisti noin 1-2h koulutehtäviä koulupäivänäänkin - sen lisäksi opiskellaan omatoimisuustaitoja kuten ruoan laittoa, kotitöitä tms. A sai myös tänä keväänä luokkastipendin! ahkerasta opiskelusta. Kieltämättä äidille tuli itku. Rankka kevät, mutta reipas ihana rakas.

Isommat muksut olivat meillä korona-aikaan muutamia kotikoulupäiviä ja se oli minulle työni kannalta mielenkiintoista. Tutkin nimittäin opettajien teknologian omaksumista osana työtäni ja oli mielenkiintoista nähdä se vanhemman näkökulmasta. Alussa opettajat olivat pulassa ja osasivat lähettää vain Wilma-viestein tehtäviä oppilaille. Myöhemmin etäopetus kehittyi MS TEAMs palavereihin. Mielenkiintoista oli myös se, että pienet palveluntarjoajat kuten Peda.net kaatuivat ja hidastuivat lähes täysin käyttökelvottomiksi kun oppilaita oli liikaa linjoilla yhtäaikaa. Työssäni tutkimme näitä asioita euroopan laajuisesti ja puhuimme mm. UNESCOn konferenssissa aiheesta. Kirjoitimme aiheesta julkaisun, joka meni läpi EdMedia-konferenssiinkin - esitys on ensi viikolla. Otsikko oli "Schools went online over one weekend - Opportunities and challenges of organising teaching during the Covid-19 crisis".

Kaikenkaikkiaan muuntautuminen työntekijästä 'opetuksen valvojaksi' oli minusta vaativa tehtävä vanhemmille tänä keväänä. Hyvää siinä oli se, että tuli nähtyä lasten koulunkäyntiä ja kehitystä läheltä. Nyt on paljon selkeämpi kuva lasten vahvuuksista ja haasteista - siitä mihin asioihin kunkin lapsen kohdalla voisi vielä kotiarjessakin panostaa. Meillä kaikilta kolmelta lapselta vaaditaan kotitöiden tekemistä päivittäin ja kunkin vastuualueet sujuvat hyvin. Isommat saavat viikkorahaa liittyen esim. imurointiin ja astianpesukoneen tyhjennykseen. A kuorii kaikki meidän porkkanat ja lajittelee aterimet.

Mitä korona elämässäni peruutti ja viivästytti?

Minulla ei ole ollut mitään sellaisia tavoitteita elämässäni, joita en olisi voinut koronan takia edistää. Toki matkoja on peruuntunut. Tänä keväänä olisi työmatka ollut ainakin hollantiin, jossa en ole edellenkään käynyt. Lisäksi minun piti viedä 12 opiskelijaa Kiinaan toukokuussa... Lähes koko toukokuun olisin viettänyt Kiinassa siis. Tässä tapauksessa nyt toivon, että pääsen Kiinaan loppuvuonna tai ensi vuonna. Ikävä sinne on kovin. Toisaalta kun eilen analysoin työtuottavuuttani, totesin, että olen saanut todella paljon aikaan.

Elämässä ei ollut mitään ihmeitä suunnitteilla tälle keväälle. Töitä oli tarkoitus vääntää intensiivisesti, mutta oikeastaan en ole matkojen lisäksi lykännyt tai peruuttanut mitään koronan takia.

Miten korona muutti matkustussuunnitelmiani?

Meillä oli suunnitteilla Juhan kanssa lähteä kesälomalla transsiberian expressillä Venäjän ja Mongolian halki Kiinaan. Joku toinen vuosi sitten. Ehkäpä ajelemme Via Baltikaa elokuussa, jos siinä vaiheessa sellainen on turvallista. Myöskin jokakesäinen perinnevaellusreissumme ei tänäkään vuonna kohdistu Norjaan, johon olemme toisen J:n kanssa suunnitelleet jo useamman vuoden menevämme. Onneksi vaelluksia voi hienosti tehdä myös kotimaan upeissa maisemissa niinkuin viime vuonna Kolilla. Tarkoitus onkin lähteä pienelle kansallispuistojen kiertokävelylle Kainuun suuntaan ensi viikolla. Jo ennen koronaa Juhan tytär S ilmoitti, että hän haluaisi kesälomareissulle telttailemaan, joten ehkäpä sekin nähdään vielä.

Toisaalta kotona oleminen ei ole haitannut minua. Tuntuu, että viime kesänä olin poissa kotoa niin paljon, ettei pää pysynyt mukana. Olen saanut matkailla elämässäni paljon. Koronassa parasta on ollut enemmän aikaa perheen kanssa puuhaillessa. Aluksi koti tuntui vankilalta tällaiselle maailmanmatkaajalle, mutta nyt kun rajoituksia on hieman höllennetty, ei tunnu enää niin pahalta. On aikaa jutella lasten asioista - pelata palloa ja juoda aamukahveja omalla terassilla rakkaiden kanssa. 

Muuttiko poikkeustila arvoja?

Korona on ehdottomasti muistuttanut elämässä tärkeistä asioista. Monta kertaa olen tämän kevään aikana miettinyt sitä, miten hyvä minulla on olla. Elämä on todella yltäkylläistä. On ihanaa, kun ei ole tarvinnut olla karanteenissa yksin. Olen tuntenut syvää kiitollisuutta siitä, että A:n elämässä on kaksi vanhempaa 'sisarusta' - etenkin silloin kun kouluun ei päässyt ja muita lapsia ei oikein saanut tavata. En koe, että korona olisi muuttanut arvojani. Perhe, turvallisuus, vapaus, terveys - nämä ovat olleet minulle tärkeitä arvoja jo ennen tätä kriisiä. 

Koronasynttärit äidilleni Zoomissa

Mikä oli pahinta tässä poikkeustilanteessa? Entä parasta?

Välillä on ahdistanut ihan kunnolla. Tunnistan sen kyllä. Erityisesti silloin kun en ole saanut tarpeeksi töitä tehtyä. Välillä on ollut todella hankalaa motivoida itseään aloittamaan töiden tekemistä. Ei uskoisi kun miettii kuinka monta valmista gradu- ja kandiohjausta, projektihakemusta, konferenssipaperi ja niin edelleen. Loukkasin lisäksi polveni lapsille ostamallani trampoliinilla - se oli varmastikin koko koronan low-point minulle. Sivuristisiteen pieni repeämä parani kuitenkin kolmen viikon polvituen ansiosta.

Korona-tilanteessa koin, että minun ei ollut niinkään vaikea sopeutua hallituksen linjaamiin ohjeisiin kuin siihen, että kaikki läheiset ja some muuttuivat yhtäkkiä korona-asiantuntijoiksi ja alkoivat neuvomaan muita. En voi sietää sitä, että kytätään mitä toinen tekee jatkuvasti ja sitten soitellaan perään, että hei näin muuten että olit alta 1m etäisyydellä siitä ja siitä. Se on todella rasittavaa - varmasti jokainen meistä osaa lukea uutisia ja toimia säännösten mukaan. Ja jos joku ei toimi niin en koe, että minun tulisi ohjeistaa siitä (toki lapsia ohjeistan). Besservisseröinti saa minussa aikaan kovaa ärsytystä - varmasti siksi, että tunnistan itsekin tekeväni sitä. 

Toki on ollut paljon hyvääkin niinkuin olen tässä jo kertonut. Juhan kanssa olemme hitsaantuneet syvemmälle yhteiseen perhe-elämään. Kotona oleminen on toki nostattanut keskusteluun asioita, jotka toisen käytöksessä ärsyttävät (esim. missä paistinpannua säilytetään ja mihin suuntaan kahva tulee laittaa).  Kuitenkin asioista sovitaan ja keskustellaan. Juha on alkanut laittaa ruokaa lähes joka ilta ja olemmekin nauttineet mexicolaisesta, thaimaalaisesta, intialaisesta yms herkkuruoista läpi koronan. Ravintoloiden kiinniolo ei haittaa yhtään kun on tiedossa, että kotona saa paljon J-kylän ravintolaruokia parempaa settiä. Meille tämä kevät on ollut siinäkin suhteessa poikkeuksellinen, että olemme olleet lähes koko ajan yhdessä. Ajattelen niin, että myös meidän parisuhde on hyötynyt koronasta kun olemme voineet viettää paljon aikaa yhdessä.

Perheen kanssa puuhailu on muutenkin ollut mukavaa. Kohtuullisen aurinkoinen ja hyvä sää (lumisateista huolimatta) on mahdollistanut pitkiä metsälenkkejä myös riskiryhmiin kuuluvien sukulaisten kanssa ulkoillen.

Ne ovat olleet kohokohtia. Nyt kesän alussa mökkeily on ollut myös mukavaa. Instastoorejeni seurailijat tietävätkin, että meillä on meneillään mökin purkuprojekti.

On ollut voimaannuttavaa repiä seinälautoja irti. Siinä näkee heti oman käden jäljen. Jos korona jatkuu - seuraavaksi varmaan alan rakentaa mökkiä:) 

Lenkkeily on ollut mieluista ja samoin podcastien ja äänikirjojen kuuntelu. Nämä ovat minua rentouttavia asioita. Tykkään myöskin tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia ja uudelleen ohjelmoida aivojani. Suosikkimentori, jota seuraan somessa on Brandon Turner - Bigger Pockets podcastin host, joka puhuu asuntosijoittamisen lomassa myös itsensä kehittämisestä ja mindsetin muutoksesta.

Mitä aiot tehdä poikkeustilan jälkeen?

Tänä kesänä teen pääasiallisesti töitä, jatkan mökin purkua ja ehkä tehdään noita muutamia kesäreissuja joita yllä mainitsin. Huomaan, että aivot ovat niin sopeutuneet jo tämän hetken tilanteeseen, että oleminen ei mitenkään erityisesti ole muutoksessa. Tänään lähdetään mökeille viettämään juhannusta sukulaisten ja lasten kanssa.

Millaiset fiilikset tällä hetkellä yleisesti?

Juuri nyt on hyvä olla. On juhannusaatto ja olemme heränneet hitaasti. Olen juonut kahvia terassilla. Kohta alkaa tehosiivous ja iltapäivällä suunnataan kohti hirvaskangasta. La vita e bella.

 Miten sinulla menee? Onko koronatilanne muuttanut sinun elämän reaaliteetteja?

/This text only in Finnish, sorry!