Syksy Berliinissä

Kun lähtee syyslomalle Keski-Eurooppaan niin eihän se kovin glamöröösiltä voi näyttää, vai mitä?

 Pääasialliset värit ovat harmaa ja keltainen.

 Minä olen käynyt Berliinissä monta monituista kertaa.

 Niissä kerroissa on kuitenkin aina ollut sama teema: En oikeastaan ehdi nähdä kaupungista yhtään mitään.

 Tällä kertaa päätin yrittää korjata asiaa.

 Ja onhan Berliini kovin kaunis lokakuussa.

 Vaikka pilvessäkin.

 Asusteltiin Alexander platzilla. Siellä ihanaa on se katuelämä, jota on jokapuolella kuin muurahaiset jos katsoo 22.kerroksen ikkunasta.

 Berliini on tavallaan hyvin ristiriitainen kaupunki. Toisaalta siellä voi tehdä ihan mitä vaan.

 Toisaalta se on täynnä huikeaa historiaa.

Ja näin syksyisin keskustan suuri puisto on myös upea.

 Arvaatte kyllä, että minulle tuli mieleen...

 Nykin Central Park.

 Jossa vierailin marraskuun alussa 7 vuotta sitten.

 Tämän puiston laidalla sijaitsee monumentti, joka on kivi. Se on erotettu Holokaust-monumentista tiellä. Se on ikäänkuin suojassa katseilta ja sen löytää vaan jos käy katsomassa, mikä tuo kivi oikeastaan on. Käveltiin sen lähelle ja se oli jännittävää. Sisällä kivessä kaksi miestä suutelivat. Miksi minua kosketti eniten se tie näiden kivien välillä...? Oliko sen tarkoitus muistuttaa ettei Berliinissä joskus saanut rakastaa, ketä haluaa? Vai että tänäpäivänäkin suudelmasta voi päästä hengiltään? Ei ehkä täällä, mutta kuinka monen kilometrin päässä? Kuka keksii säännöt sille, miten pitää elää?

Tien toisella puolella on holocaust.

 

Valokuvaajana, minä olisin voinut käyttää loputtoman määrän aikaa tämän nähtävyyden luona. Se lienee selvää. 

Se oli nerokkaasti tehty kaikin puolin taiteen mestariteos. Turistina pystyt kokemaan ahdinkoa, yksinäisyyttä ja miettimään maailmaa nähtävyydessä, jossa samaan aikaan voi olla satoja muita ihmisiä. He eivät häiritse kokemustasi. Ja valo tulee käytäville niin kauniisti ja samalla ankeasti. Voi että mikä paikka.

Yleensä syysmatkoiltani minä olen ottanut lähinnä muutaman hassun kuvan magic hourin sinertävästä hetkestä.

 Berliinissäkin se oli juuri sitä, mikä tekee harmaasta kaupungista kauniin.

 Kun on kylmä, muttei vielä jäätävää. Voi kulkea koko päivän ohuissa sukkiksissa eikä kinttuja palele ollenkaan.

Kyllä, reissu Berliiniin oli pelkkää parhautta. 

/This Autumn, I visited Berlin once again. Of course my main reason was to go to the Shorinji Kempo Gasshuku, but this time I thought that I'd actually do some sightseeing. Weird, right? I mean I've been to Berlin what, at least four times, but there's just always so many friends to see, so much kicking to be done etc, that I rarely actually end up anywhere. Autumn of course is not really the best of holiday times, or maybe it is exactly the right time... The city goes yellow and the magic hour turns things into blue. Not bad times for a photographer with a lens that can handle low light. Things that I thought about while in Berlin, was of course how much the second world war is still the narrative that shows everywhere. You can tell which streets have been bombed and which haven't, because all the new buildings vs. the old ones. It occasionally looks like Paris, when the old buildings have remained in tact. Much like Shanghai is dominated by the 20's history and the Opium war... Berlin still shows much the face of WWII. I don't like this kind of profiles, when there is so so much more of course. On the other hand, Berlin seems to be a place where you can do anything. It feels free somehow, like an escape from reality. Certainly was that for me.