Reissussa rähjääntyy - etenkin rattaat. Niinpä näin kevään tullessa täytyy tehdä ns. kunnostustöitä ja meillä niihin lukeutui ehdottomasti rattaiden putsaus.
Alkutilanne oli aika ankea. Nää kuvat ei kerro ihan koko totuutta, mutta kyllä niistäkin näkee, että mun tunnin mittaisella mäntysuopaharjauksella ja painepesutuksella oli aivan loistava lopputulos!
Ihanaa oli tehdä työtä, jossa näkee kädenjälkensä heti. Hurrah! Kiina todellakin syö rattaita, mutta kuten sanottu, nää on 2nd handina ostetut, joten ei enää mitkään uudet ja siten raskin kyllä mennä näillä ihan missä vaan olosuhteissa. Kyllä on havaittu niin hyväksi ostokseksi, että ai että. Lapsi nukkuu edelleen silloin tällöin päikkäreitä näissä ja Kiinassa nukkui käytännössä joka päivä. Lisäksi rattaat ovat siellä edottomat, koska ne tarvitaan ravintolohin, joissa ei syöttötuoleja löydy. Alun jälkeen tajusin miten kätevää on kun lapsi on sidottuna kiinni, eikä koko ajan tarvii hypätä sen perässä. Tokihan kohta kaksvuotias jo mielummin kävelisi itse monet matkat, mutta sitten on myös sitä, että ei jakseta kävellä. Kiinaa, toisin kuin Suomea, ei kuitenkaan ole suunniteltu rattailla mentäväksi. Kiinassa lapset kävelevät tai sitten mummot kantavat lapset selässään tai sylissään. Esim. Pekingin, Chengdun ja Xi'anin metroissa oli kyllä hissejä (Kaikki linjathan on aivan uuden uutukaisia), mutta hissit olivat AINA poissa käytöstä. Sen lisäksi metroportteja ei ollut tarpeeksi leveitä edes Phil and Tedsille, mikä yleensä menee siitä mistä normaalit rattaat eivät mene.
Rattaat ovat niin kummallinen näky esim. ostoskeskuksissa, että niiden kanssa on vaikea päästä hissiin, ellei tiedä, että kuuluu tunkea todella törkeästi jonkun varpaiden yli sinne ja soitettava suutaan, että pääsee kyytiin. Tämä kuitenkin kuuluu kiinalaisiin tapoihin, joten mitäpä siitä. Kiinassa on tietysti myös se sääntö, että lakeja ja sääntöjä täytyy rikkoa mitä enemmän ehtii. Niinpä en saanut tunnon tuskia siitä, että silloin tällöin käytin liukuportaita rattaiden kanssa. Kukaan ei tosiaankaan uskaltanut tulla urputtamaan asiasta minulle;)
Täytyy vielä sanoa, että minä en ole siivoustyyppiä sitten lainkaan. Sekä äitini että poikani saavat jotain todella ihania kicksejä siitä, että jynssäävät lattioita ja kaappeja ja kaikkea puhtaaksi. Minä siivoan vain äärimmäisessä pakkotilanteessa, joten ymmärrettävästi meillä on hyvin harvoin siistiä. Epäjärjestys ei kuitenkaan häiritse minua. Jos minulla on aikaa niin siivoamista voin harrastaa, mutta yleensä se vaatii ainakin musiikin kuuntelua tai jotain muuta aktiviteettiä sivuun. Viime sunnuntai oli hyvä esimerkki. Minä lähdin vaihtamaan renkaat ja mieheni imuroi. Meillä kotityöt eivät tosiaankaan mene stereotyyppiseen malliin.
Mutta on toinen asia, jos saa otettua ennen ja jälkeen kuvat blogiin - silloin siivouksessa on ihan oma ulottuvuus, siivouksen raportointi. Jos kerran siivoaa niin täytyy siitä nyt ainakin koko Internetille päästä kertomaan!
I washed China off A's pram on Sunday. Blimey it was dirty, but luckily my uncle has a pressure washer and my one hour soaping did its deed. It's very shiny now. I am usually very bad at cleaning as my husband unfortunately knows too well. However, if I can take before and after pictures - the process gets another layer and it means that suddenly I'm in. I understand - people are different. When my mother and son enjoy cleaning, I enjoy blogging. These things skip a generation:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti