Laskiaissunnuntai

Ootteko laskeneet mäkeä laskiaissunnuntain kunniaksi?

 Me ainakin ulkoiltiin koko rahan edestä tänään. Ja mikä parasta - ulkoiluhan ei maksa mitään!

 Kajaanin keskustaan on rakentumassa lumimiilu - whatever that is...

 Ja me käytiin testailemassa sitä sillä aikaa kun kaupungin kaikki muut lapsiperheet olivat kaupunginlammella talviriehassa.

 Ei tarvinnut jonotella mäenlaskuvuoroa!

 Poikasella oli ihanat lumileikit.

 Puhumattakaan tädin riehumisesta.

 Milloin tästä jätkästä on tullut näin pitkä? Kysynpä vaan.

 Mummilla oli talvimuodissa yli 20v vanha hattu.

 Keskustan jälkeen hurautimme mihinkäs muualle paitsi Paltaniemelle.

Sää oli mitä kaunein.

 Kirpakka -13C.

Oulujärvi talvivaatteissaan

 Kyllä tuli pentuselle kiirus kun huomasi, että hankien keskeltä pilkotti kiipeilytelineitä ja liukumäkiä.

Minä keskityin ihailemaan maisemaa. 

 Tässä on sitä 'Lost in the Blinding Whiteness of the Tundra' meinikiä.

Eihän siellä kauaa tarennut olla, pari kertaa 40minuutin ulkoilulla sain sormet, varpaat ja nenänpään ihan jäähän.

 Mut tässä oli sellaista vanhanaikaista hiihtoloman makua.

 Vähän lyhyeksi jää tää reissu pohjoiseen, jospa tultais pääsiäisenä takaisin, siitä haaveilen.

Lämmitettyäni varpaat ja sormet saunassa livahdin ulos keskenäni. Koska olen jo piitkään haaveillut hiihtämisestä.

 Mutta en ollut tajunnut, kuinka paljon sitä oikeasti kaipaan. Voi ihana murtsikka! 10,5km meni kuin vettä vaan, eikä edes haitannut että iphone pelästyi kylmyyttä ja simahti 4/7 kierroksella... Oikeastaan todella rentouttavaa hiihdellä ihan ilman teknologian avustusta. Oli pakko vaan kuunnella pelkkiä omia ajatuksia ja puoli kierrosta harrastin yhteen ja kertolaskua, jotta tietäisin, kuinka monta kierrosta olisi syytä hiihtää, että tulisin ulos ladulta suunnilleen siinä ajassa kun olin luvannut palata (tunti). Onneksi siinä vaiheessa tiesin jo, että 1,3km lenkkiin minulta menee se tasan 8minuuttia, joten siitä sitten laskeskelin, että jos kierrän seitsemän kertaa niin olen sopivaan aikaan kotona. Jää vielä aikaa kävellä ladulta mummilaan...

Mutta se hiihto! Okei, sanottakoon, että oli varmaan paras mahdollinen keli: Luisti ja piti. Ei liian jäistä, ei liian suojaista. Olin varsin transsissa - siinä missä teini-ikäisenä samaiset ylämäet ahdistivat minua, nyt ne vaan tuntuvat ihanasti reisissä ja takapuolessa. Ja alamäet hujahtavat viimana naamalla. Ihan pakko kaivaa ne sukset kotona esiin ja sassiin, eihän tätä talvea voi jättää hiihtämättä... Sen jälkeen, kun muutimme Ristonmaalle kohta neljä vuotta sitten, en ole Jyväskylässä juurikaan hiihdellyt, koska Aittorinteessä asuessani ladulle pääsi niin nopeasti ja kätevästi. Ihan ku siihen jyväsjärven jääladulle olis jotenkin pitkä matka (vaikka mun töistä tai kotoakin...) tai sinne keljoonkin päin varmaan ehkä max 10min niin latu löytyy. Se on aina sitä seliseli-meininkiä.

Mulla on menossa joku pohjoisen elämän rakastuskausi. Haluaisin ihan hirveästi lähteä käymään Lapissa vielä tänä keväänä. Kaipaan sitä aikaa, kun oltiin joka vuosi Ylläksellä. Mut joo, kaikkea ei voi saada. Onneks voi käydä Kajaanissa ja teeskennellä et on hiihtolomalla:) Eikä auttanut, että törmäsin tällaisen ladyn blogiin. Oon aivan myyty.

 Today it's Sliding Sunday in Finland. This means, you should take your sledge or whatever and go slide downhill on the snow. I'm in Kajaani today with my son and aunt, visiting my mother. This means we've spent the whole day outside in fresh -13C, sliding and of course taking some awesome photos. I'm going through some phase of idealising the Northern life. Maybe because I feel like it's something I've given up. I had not even gone skiing once this year. Before today. And blimey it was fun. I miss it so much. I have gotten a lot faster as well, I guess thanks to other sports I've been doing. My iphone gave up half way and I was left to ski without music - but that was actually very relaxing. Just me and my thoughts. One hour of skiing later, I started to contemplate how I could move my Tuesday meetings and come back one day later. Just so I could go skiing again tomorrow. I know, I am impossible. And of course we cannot do that - there's too many other things happening this week. But theorethically, that would have been what I would like to do. I also solemly swear that I will take my skis out of my shed in Jyväskylä and go skiing this year still. It surely is not that hard to do!