"Mikä päivä tänään on? Ai perjantai... " Mun viikko on taas mennyt nopeempaa kuin ehdin mitään ajatella. Aika vauhdikas viikko. Highlightseja:
(Varoitus, just niitä ylitiöpostiiviivisia asioita... Jos haluat synkistellä niin katso pelkät kuvat)
/Some thoughts about this week's events. Highlights:
Perhe
Lapsukainen: Poika meni takaisin omaan tarhaan ja tutustuin uuteen erityisavustajaan. Oli ihana. Jes! Vaikka meidän (=mun) onkin vaikea sopeutua siihen, että Suvia ei enää oo, niin onneksi on asiantunteva ja jämpi uusi avustaja L. Pojan mielestä oma tarha on ihana. Hän on riemuissaan joka aamu menossa hoitoon. Hyvästi eroahdistukset!
Mies: Kirjoitti vihdoin nimensä soppariin, josta en kuulema saa kertoa, et mikä se on. Sanotaan nyt vaikka niin, että oon samaan aikaan ihan kauhean kateellinen ja ylpeä ja onnellinen, sillä se tarkoittaa sitä, et hän pääsee melkein koko syksyksi meidän koko perheen suosikkipaikkaan elikkäs Kiinaan. Minullehan se toki tarkoittaa ei niin autuasta YH-arkea, mutta oikeasti, kun rakkaallesi tulee vastaan once-in-a-lifetime tilaisuus niin et sä oo silleen, että 'yyh, älä mee.' Tai ainakin minä olen, että tää oli ehkä paras päivä pitkään aikaan, kun saivat vihdoin sen sopimuksen siihen kuosiin, että tämä on varmistunut.
Family: My son is back at his usual day care and he loves it. Also the new special needs person is great. I am relieved. My husband has finally signed his contract! I have never been this happy, proud and jealous at the same time. He gets to spend most of his Autumn in China, the place which this family loves dearly. And I'll get to be a single parent to an autistic child in the dark autumn nights... Yeah, I am envious. But it's a once-in-a-lifetime opportunity and it definitely makes me oh so proud to be married him. Well done sweetheart!
Työt
Pyöräytettiin Henkan kanssa yksi pieni lottorivi... siis hankehakemus. Ihan hyvin voi hankkeen kirjoittaa kahdessa päivässä, eikös? Meni sit lottokuponki (josta ollaan muuten aika ylpeitä aikaan nähden) läpi tai ei niin ainakin oli hyvä fiilis, että brainstormingin kautta päästiin käsittelemään niitä ongelmia, jotka oikeasti olisivat tarpeellisia Keski-Suomen alueella ratkaista. Mitä? Teenkö minä työtä, jolla on merkitys? O-ou. Ehkäpä. Joskus. Ihan silleen vaan silloin tällöin. Ja täytyy sanoa se, että jos oon ens keväänä työtön niin se ei oo ainakaan yrittämisen puutteesta johtuvaa, vaan lähinnä Suomen ja Euroopan surkeasta taloudellisesta ja sen myötä poliittisesta tilanteesta. Viikon highlightseja oli nähdä lomiltaan palailevia kolleegoja taas ja muistuttaa itseään, että miten huippujen tyyppejen kans mä saan tehdä töitä. GLIS-ryhmäkin piti ekan nettipalaverin godknowshowlong, mikä oli sinänsä hienoa. Kiitos Julialle järkkäilystä!
/My work: Henri and I brainstormed and wrote a project proposal out of nothing. It was also quite a toxicating event... I know, I am a person who needs deadlines and then I can focus 150%. I am proud of the proposal regardless of whether it gets funded. Lottery ticket or not, we gave it our time and what we submitted was not bad. Also GLIS had its first online meeting since our professor moved to Germany. Thank you Julia for organising!
Tavoitteellinen urheileminen
Päätin maanantaina, että hitto vie sijoitan Kayla Itsinessin Bikini Body Guideen ja niinpä ostin sen. Kyllä, aloitin sen jo viime viikolla ilmaistreenein, eli tää oli mun kakkosviikko Kaylan treenejä. Kirjoitan niistä oman postauksen, jahka olen tehnyt vähän pidemmälti. Voitte kysyä, että kuka höhlä aloittaa 'Bikinibodyguide' treenit elokuun alussa, kun 'kesä on jo ohi'? No tähän on olemassa ihan looginen vastaus... Nimittäin episodi 7:n ensi-ilta joulukuussa! Minähän en siis koskaan ole toistaiseksi pukeutunut Slave Leiaksi. Huolimatonta, täytyy korjata. Sitä varten sietäis vähentää keskivartalon rasvan määrää, jossa Kayla ystävällisesti minua auttaa.
/Training with a purpose. I actually decided to buy a guide for bikini body in the begninning of August. You can laugh if you feel like it, feel free. But seriously, here comes the rationalisation: Episode 7 is coming to cinemas and I have never dressed up as slave Leia. See how it's needed in December now??? It's like getting a need for a bikinibody with the price of a movie ticket instead of a trip to the Southern hemisphere...Makes sense, right?
Kiinankielen opiskelu
Olen myös herätellyt vanhoja rutiineja arkipäiviin: Jo kahden viikon ajan olen opiskellut 'each one - teach one' -metodilla Kiinaa kolleegani kanssa. Pelkkä vanhojen sanojen ajoittainen herättelykin auttaa. Minä siis opetan hänelle suomea ja hän minulle kiinaa. Minä olen meistä se surkeampi opiskelija. Tuntuu, että hän muistaa kaikki sanat kuin vettä vaan ja minä muistan just ja just 'tai gui le' tai 'wo shi fen lan ren'.
/New-old routines - I started again to learn Chinesese with my colleague Yixin. In return I teach her Finnish.
Shorinji Kempo
Muita arkirutiineja ovat olleet esim. Embutreeneihin setäni kanssa palailu, mikä meni tällä viikolla jo huomattavasti viime viikkoa sujuvammin. Ehkäpä meillä on lokakuussa sellainen embu, et sitä ei tarvii hävetä euroopanmestaruuskisoissa. Tarkemmin ajatellen, miks mun elämä koostuu tällaisista yksi toisiaan oudommista haasteista kuin vaikka nää, että esitä tappelevasi setäsi kanssa kaks minuuttia satojen ihmisten edessä... Täysin normaalia, kaikkien elämäänhän kuuluu tällainen, eiks niin?
/As far as Kempo training goes, Timo and I are still training for Lisbon's Taikai. The embu looks better than yesterday based on the video we shot this morning. Doesn't everyone have weird hobbies like this one? Where you beat your uncle in front of hundreds of people...? Completely normal.
Ystävät ja sukulaiset
Vaikka kuinka kirjoittaisin hankehakemuksia aamusta iltaan, onneksi ystävät pitävät minut järjissäni. Ehdin tällä viikolla onneksi mm. katsella IMDB Top250-listaa Virpin kanssa, treffata erikoislapsen perhettä veturipuistossa poikasen kanssa, setviä äitini ja tätini asuntokuvioita yhdessä ja molempien kanssa erikseen, pitää ainakin viisi kriisipuhelua Terolle (ja yhdet per nenä puolisoilleen), joista pari ekaa meni sitsien analysointiin... Olihan noita sosiaalisia hetkiä toki paljon muitakin, kiitokset teille niistä ystävät.
/Of course my friends are the part of my life that keeps me sane. All those emergency calls for Tero about last week's events. Watching IMDB top250 list (and some photoshoots) with Virpi, a trip to the park with an autistic child's family... There's so many examples. You know who you are, thanks for being in there for me once again this week.
Nyt kun lukaisen tän listan niin en enää ihmettele et miks en mukamas oo ehtinyt kirjoittaa blogiin ku kerran... Ainakin selvää on se, että mulla ei ole mitään valitettavaa. Elämä on parasta just nyt. Miten teidän viikko on mennyt?
/Now when I look at it, I think it's not a surprise that this is my second blog post of this week. How's your week been?
Pictures/Kuvat (c) Virpi Flytkman
(Varoitus, just niitä ylitiöpostiiviivisia asioita... Jos haluat synkistellä niin katso pelkät kuvat)
/Some thoughts about this week's events. Highlights:
Lapsukainen: Poika meni takaisin omaan tarhaan ja tutustuin uuteen erityisavustajaan. Oli ihana. Jes! Vaikka meidän (=mun) onkin vaikea sopeutua siihen, että Suvia ei enää oo, niin onneksi on asiantunteva ja jämpi uusi avustaja L. Pojan mielestä oma tarha on ihana. Hän on riemuissaan joka aamu menossa hoitoon. Hyvästi eroahdistukset!
Mies: Kirjoitti vihdoin nimensä soppariin, josta en kuulema saa kertoa, et mikä se on. Sanotaan nyt vaikka niin, että oon samaan aikaan ihan kauhean kateellinen ja ylpeä ja onnellinen, sillä se tarkoittaa sitä, et hän pääsee melkein koko syksyksi meidän koko perheen suosikkipaikkaan elikkäs Kiinaan. Minullehan se toki tarkoittaa ei niin autuasta YH-arkea, mutta oikeasti, kun rakkaallesi tulee vastaan once-in-a-lifetime tilaisuus niin et sä oo silleen, että 'yyh, älä mee.' Tai ainakin minä olen, että tää oli ehkä paras päivä pitkään aikaan, kun saivat vihdoin sen sopimuksen siihen kuosiin, että tämä on varmistunut.
Family: My son is back at his usual day care and he loves it. Also the new special needs person is great. I am relieved. My husband has finally signed his contract! I have never been this happy, proud and jealous at the same time. He gets to spend most of his Autumn in China, the place which this family loves dearly. And I'll get to be a single parent to an autistic child in the dark autumn nights... Yeah, I am envious. But it's a once-in-a-lifetime opportunity and it definitely makes me oh so proud to be married him. Well done sweetheart!
Työt
Pyöräytettiin Henkan kanssa yksi pieni lottorivi... siis hankehakemus. Ihan hyvin voi hankkeen kirjoittaa kahdessa päivässä, eikös? Meni sit lottokuponki (josta ollaan muuten aika ylpeitä aikaan nähden) läpi tai ei niin ainakin oli hyvä fiilis, että brainstormingin kautta päästiin käsittelemään niitä ongelmia, jotka oikeasti olisivat tarpeellisia Keski-Suomen alueella ratkaista. Mitä? Teenkö minä työtä, jolla on merkitys? O-ou. Ehkäpä. Joskus. Ihan silleen vaan silloin tällöin. Ja täytyy sanoa se, että jos oon ens keväänä työtön niin se ei oo ainakaan yrittämisen puutteesta johtuvaa, vaan lähinnä Suomen ja Euroopan surkeasta taloudellisesta ja sen myötä poliittisesta tilanteesta. Viikon highlightseja oli nähdä lomiltaan palailevia kolleegoja taas ja muistuttaa itseään, että miten huippujen tyyppejen kans mä saan tehdä töitä. GLIS-ryhmäkin piti ekan nettipalaverin godknowshowlong, mikä oli sinänsä hienoa. Kiitos Julialle järkkäilystä!
/My work: Henri and I brainstormed and wrote a project proposal out of nothing. It was also quite a toxicating event... I know, I am a person who needs deadlines and then I can focus 150%. I am proud of the proposal regardless of whether it gets funded. Lottery ticket or not, we gave it our time and what we submitted was not bad. Also GLIS had its first online meeting since our professor moved to Germany. Thank you Julia for organising!
Tavoitteellinen urheileminen
Päätin maanantaina, että hitto vie sijoitan Kayla Itsinessin Bikini Body Guideen ja niinpä ostin sen. Kyllä, aloitin sen jo viime viikolla ilmaistreenein, eli tää oli mun kakkosviikko Kaylan treenejä. Kirjoitan niistä oman postauksen, jahka olen tehnyt vähän pidemmälti. Voitte kysyä, että kuka höhlä aloittaa 'Bikinibodyguide' treenit elokuun alussa, kun 'kesä on jo ohi'? No tähän on olemassa ihan looginen vastaus... Nimittäin episodi 7:n ensi-ilta joulukuussa! Minähän en siis koskaan ole toistaiseksi pukeutunut Slave Leiaksi. Huolimatonta, täytyy korjata. Sitä varten sietäis vähentää keskivartalon rasvan määrää, jossa Kayla ystävällisesti minua auttaa.
/Training with a purpose. I actually decided to buy a guide for bikini body in the begninning of August. You can laugh if you feel like it, feel free. But seriously, here comes the rationalisation: Episode 7 is coming to cinemas and I have never dressed up as slave Leia. See how it's needed in December now??? It's like getting a need for a bikinibody with the price of a movie ticket instead of a trip to the Southern hemisphere...Makes sense, right?
Kiinankielen opiskelu
Olen myös herätellyt vanhoja rutiineja arkipäiviin: Jo kahden viikon ajan olen opiskellut 'each one - teach one' -metodilla Kiinaa kolleegani kanssa. Pelkkä vanhojen sanojen ajoittainen herättelykin auttaa. Minä siis opetan hänelle suomea ja hän minulle kiinaa. Minä olen meistä se surkeampi opiskelija. Tuntuu, että hän muistaa kaikki sanat kuin vettä vaan ja minä muistan just ja just 'tai gui le' tai 'wo shi fen lan ren'.
/New-old routines - I started again to learn Chinesese with my colleague Yixin. In return I teach her Finnish.
Shorinji Kempo
Muita arkirutiineja ovat olleet esim. Embutreeneihin setäni kanssa palailu, mikä meni tällä viikolla jo huomattavasti viime viikkoa sujuvammin. Ehkäpä meillä on lokakuussa sellainen embu, et sitä ei tarvii hävetä euroopanmestaruuskisoissa. Tarkemmin ajatellen, miks mun elämä koostuu tällaisista yksi toisiaan oudommista haasteista kuin vaikka nää, että esitä tappelevasi setäsi kanssa kaks minuuttia satojen ihmisten edessä... Täysin normaalia, kaikkien elämäänhän kuuluu tällainen, eiks niin?
/As far as Kempo training goes, Timo and I are still training for Lisbon's Taikai. The embu looks better than yesterday based on the video we shot this morning. Doesn't everyone have weird hobbies like this one? Where you beat your uncle in front of hundreds of people...? Completely normal.
Ystävät ja sukulaiset
Vaikka kuinka kirjoittaisin hankehakemuksia aamusta iltaan, onneksi ystävät pitävät minut järjissäni. Ehdin tällä viikolla onneksi mm. katsella IMDB Top250-listaa Virpin kanssa, treffata erikoislapsen perhettä veturipuistossa poikasen kanssa, setviä äitini ja tätini asuntokuvioita yhdessä ja molempien kanssa erikseen, pitää ainakin viisi kriisipuhelua Terolle (ja yhdet per nenä puolisoilleen), joista pari ekaa meni sitsien analysointiin... Olihan noita sosiaalisia hetkiä toki paljon muitakin, kiitokset teille niistä ystävät.
/Of course my friends are the part of my life that keeps me sane. All those emergency calls for Tero about last week's events. Watching IMDB top250 list (and some photoshoots) with Virpi, a trip to the park with an autistic child's family... There's so many examples. You know who you are, thanks for being in there for me once again this week.
Nyt kun lukaisen tän listan niin en enää ihmettele et miks en mukamas oo ehtinyt kirjoittaa blogiin ku kerran... Ainakin selvää on se, että mulla ei ole mitään valitettavaa. Elämä on parasta just nyt. Miten teidän viikko on mennyt?
/Now when I look at it, I think it's not a surprise that this is my second blog post of this week. How's your week been?
Pictures/Kuvat (c) Virpi Flytkman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti