Eka YH-viikko

 

 Nyt mä oikeesti saan hän postauksen valmiiks, prrkle.

Mitä meille kuuluu? No viikon loppua kohden parempaa. YH-viikko alkoi lauantaina Hämeenlinassa siis niin, että iskä paineli kuukaudeksi Kiinaan ilman meitä. Sanotaan nyt niin, että sellainen työkeikka, että sinäkään et jättäisi väliin - olen hänen puolestaan onnellinen. Mutta kyllähän se meillä on tarkoittanut varsinaista venymistä. Ihan eka päivä YH-äitinä:

- Lapsi söi hiekkaa (4-vuotias! taisi olla nälkä)
- Lapsi karkasi minulta (yhden jalkapallokentän verran juoksi)
- Lapsi tönäisi uimakyvyttömän kolmevuotiaan tytsyn laiturilta järveen.

Hämeenlinnassa lounaalla sukulaisten kanssa kiinalaisessa ravintolassa.

Että sellaista. Kyllä tuli isiä ikävä.
Tänä viikoloppuna on oltu kesämökillä, teeskentelemässä et vielä on tarpeeks lämmintä, ottaa arskaa laiturilla, meloa surffilaudalla järvellä, saunoa sydämen kyllyydestä. Totuus on et kylmenee ja istuin laiturilla villasukat jalassa. Kyllä tää kesä vetelee nyt viimeisiään. Suomalaisen elämä on sitä ainaista kesän odotusta. Tästä lähtee taas pitkä vuosi.

Miten viikko on mennyt? No ekoissa päivistä kun selvittiin, sen jälkeen paremmin. Viikon highlightseja:
- aamutreenit. Pelkkää parhautta, joka aamu.
- vikat hetket tuomiojärven rannalla ma ja ti, olipa vielä niin lämmintä ja ihanaa. No toki ollaan oltu vielä nytkin rannalla. Poika on niin kova vesipeto, että otetaan kaikki irti lyhyemmästäkin kesästä nyt.
- tapasin suvun uusimman jäsenen reilun viikon iässä, söpöys!

Menossa kuvaamaan uutta tulokasta

- istuttiin ystävien kanssa tiistaina meidän terassilla, tulipa tarpeeseen
- ohjaajani pudotti pommin, että voisin saada unelmaopponenttin, mutta se tarkoittaisi sitä, että väittelen joulukuun tokalla viikolla ja väikkärin on oltava esitarkastuksessa syyskuun lopussa. A-P-U-A.. Sittenpä sitä olen väsännyt, välillä kaikki väliajatkin
- päiväkodin kanssa on alettu rajoittaa A:n päikkäreitä puoleen tuntiin ja iltaisin olen pitänyt häntä hereillä myöhään, jotta nukkuisi yöt. Ollaan nukuttu vähintään 7h joka yö! Amen että tää on ihana asia. Toki tarkoittaa sitä et illalla ennen nukkumaan menoa en voi väitöstä tehdä, mut parempi sekin kuin et valvon öitä.

- Hetket mökillä, laiturilla ja saunassa. Se on kyllä sellainen ihmisen paratiisi se kesämökki. Niin rakas.

Eli loppua kohden on mennyt ihan hyvin. En ole pariin päivään purskahtanut spontaanisti itkuun, enkä ole enää napsahdellut työkavereille. Kiitoksia kestämisestä alkuviikosta kun otti koville. Kiitoksia myös kaikille niille, jotka ovat jo auttaneet tässä elämämme vaiheessa. Pienetkin asiat auttavat, esim T joka spontaanisti viikkasi lakanani... Puhumattakaan isoista asioista niin kuin siitä, että tätini on ollut valmis asustamaan meillä viihdyttämässä poikaa... Ja setäni vaimo on luvannut vahtia häntä, jotta välillä pääsen omiin menoihini.

Tehostan äiti tän sun foam rollerin toimintaa nyt

Tällä viikolla elämässä on selkiytynyt tiettyjä asioita:
1) on luksusta saada olla omaa lastaan lähellä. Se on niin ihanaa. Hän tykkää tulla syliin ja pusutella joka päivä, todella paljon. Ihminen tarvitsee syliä ja pusuttelua, niin se vain on.
2) mun mies on niin lähellä täydellistä mulle kuin kukaan voi olla. Ja sit pesee vielä pyykit päälle. Ikävä on iskenyt niin monella kohtaa... Mutta parhautta on kuitenkin se, että voi keskustella skypessä kriittisestä realismista ihan fiiliksissä. Miten mä oon tän miehen ansainnut, kysyn vaan.
3) minun turvaverkkoni on tiivis ja siitä on vaikea tippua, vaikka olisi tällainen pääedellä hyppääjä kuin minä. Eiköhän tää tästä.

Autistin kanssa kauppareissulla

--
This was my first week as a single parent. My husband is on the most cool job assignment that I can think of - in China, for two times one month this Autumn. The first day went really bad. My kid ate grawel, tossed a girl into the water at beach and run off from me in a serious spurt. I thought it will be a long Autumn. To be honest I have been exhausted and maybe because I hadn't been sleeping particularly well thanks to my son's 'I will stay up ALL night from midnight to six' routine. I was so desperate that I called some help lines even. At the same time, I am trying to finish my phd. Yeah, I am aware that these two things should not be tried to be done at the same time, but that's what it's come down to. Luckily, I've got an amazing support network in Jyväskylä. My aunt has basically said that if I want, she'll move in for the whole time. My uncle and his wife are also being very helpful. My brother and his gf are also trying to find time to help. Lots of people pitch in. Thank you guys, you are awesome! My supervisor says that I could possibly do my viva in the first week of December, but that means Ill have to deliver the supervised version to the externals at the end of September. One month to finish... Will I make it? I am thinking that I will cancel everything that isn't absolutely necessary and just work right now. Focus focus. IT's been a very educational week overall. I've learned not to take my son's presence for granted - it's so wonderful to be around him and I realise how much my husband misses him, that I feel privilaged to be the parent who is around. Also I've realised just how much house work my husband does: Yes, he does all our laundry. This is no news for anyone, but he also cooks like half of the time and he takes the rubbish out and shops for groceries. I miss him dearly. But never the less I have a feeling it will be alright. We will manage. I really want to get this phd out at the end. Let's see if we've got a party to plan by the end of this year still.