University Opening

 Tällä viikolla yliopisto on herännyt kesäuniltaan. Uudet opiskelijat saapuivat ja henkilökunnalle järjestettiin jälleen avajaiskekkerit. Bileet olivat avec ja minun aveckini oli harvinainen vieras, joka matkusti Jyväskylään 3,5h suuntaansa ollakseen paikalla 11tuntia... Kyseessä oli ODS-projektin kautta tavattu saksalainen ystäväni, Kerstin.

 Yliopiston avajaisia juhlittiin tänään Ruusupuistossa, mikä on siis yliopiston ihka uusi rakennus vanhan kampusalueen ja mattilanniemen kampuksen välissä. Sinne muuttaa mm. kasvatustieteellinen tiedekunta, joka on jo monet vuoden ollut evakossa kiitos sisäilmaongelmien.

 Ruusupuisto valmistui siis tänä syksynä. Tänä syksynä oli muutenkin hieman nostalgista meinikiä ilmassa, sillä minulla tuli täyteen 15vuotta Agorassa. Olen siitä lähtien siis opiskellut ja viimeiset 10vuotta myös työskennellyt samaisessa rakennuksessa. Se oli silloin ihan uusi, nyt se on 15vuotta vanha. Kyllä maailma menee niin nopeasti eteenpäin...

 Ruokatarjoilu avajaisissa oli pelkkää kasvista. Herkkusienitäytettyjä munakoisoja: Namsk!

Avajaisissa myös törmää jännittäviin asioihin, kuten tähän musiikin laitoksen tutkijaan, jonka soitin on hanska. Ideoimme tästä vastaavaa koko pukua, jossa voisi harrastaa ukemeita ja tehdä sillätavoin musiikkia.

 Kyseessä oli siis Shorinji Kempo-ystävättäreni kavaljeeri.

 Myöskin tämä pariskunta on sellainen, että vaikka ollaankin (käsittääkseni) samassa rakennuksessa töissä - näemme yleensä vain näissä tällaisissa yliopiston kissanristiäisissä nykyisin.

 Mukavahan sitä on törmäillä ihmisiin, joita tuntee ihan työn ulkopuoleltakin.

 Toki on mukava bilettää myös ihan omien työkavereiden kanssa puolisoineen.

 Syksy tulee ja tytöt alkaa pukeutumaan mustaan... Huomaan, että mun vaatekaapissa vaaleammat vaatteet ovat nyt taas siirtymässä kesän jäljiltä syrjään... Niinpä valitsin tähänkin tilaisuuteen päälle mustaa.

 Minulta meni ohi eräs äärimmäisen mielenkiintoinen keskustelu Henrin ja N: välillä... Mut siitä lisää myöhemmin, jos yhteistyö hänen miehensä kanssa toteutuu...

 Mikä parasta näissä bileissä pääsee loppuillasta joraamaan (myös perinteisesti Marittan kanssa).

 Kolleegat ja ystävät = ihan parasta.

 Loppuillasta, jos on ottanut tarpeeksi monta lasillista, tulee käytyä häiriköimässä naapurilaitoksen mukavia miehiä. Mutkun omat kolleegat yllytti! En ota vastuuta.

Ja jälleen kauneimmat kengät palkinto menee tähän osoitteeseen:

 Johan oli mukavaa. Ja ehkä tärkeintä oli päästä vähän johonkin irrottelemaan mun väikkäri - YH - keskeisestä elämästä hetkeksi. Eno selvisi pienokaisen kanssa ekaa kertaa 4h keskenään ihan mainiosti. Hyvä eno! Kiitokset! Käveltiin Jyväskylän hämärtyvässä illassa Kerstinin kanssa kotiin, eikä lähdetty enää jatkoille, missä yksikin tutkija oli kuulema juonut vain Vichyä. Tätä faktaa päiviteltiin kahvihuoneessa vielä useampaan otteeseen seuraavana päivänä. Kaiken kaikkiaan mukavat bileet, kiitokset kaikille seurasta!

This is the week of University Opening again for students. Yes you know I've been working almost two months already, so obviously it's been open for me... But now the summer sleep is over and the opening party was on Wednesday for the Uni staff. I got a rare avec from Germany - she travelled for 7h total to be in Jyväskylä for 11h... That's a devotion towards a friend... But then again, it was great to see Kerstin and rant about PhDs... We both are basically trying to finish this year, desperately before we run out of jobs. I'm sure that will happen. But it was also nice to see friends that I know from other contexts. Since Jyväskylä is a university town, a lot of people either work in the university or are spouses of people working in the university. I run into a Kempo colleague and Aisha's daycare nurse for example. It's a small town afterall. At the end of the night, it was time to party as well - I won't miss an opportunity to dance, that's for sure. After hours Kerstin and I walked home by the lake and released my brother who had been on Tops watch. They had done well as well. These are the important moments of single parenting - the breathing gaps in a busy PhD related schedule.