Terveiset Lissabonista!
Hän on elossa. Viimeiset päivät ennen lähtöä olivat aikamoista hullunmyllyä. Joka yö tuli nukuttua 1-2h...
Eikä se perkuleen väikkäri ole edelleenkään valmis.
MUTTA! On se nyt huomattavasti valmiimpi kuin kaksi viikkoa sitten.
Enää puuttuu yksi chapteri ja sitten paaaljon polishausta.
Karkasin viikon lomalle Lissaboniin, jossa yllätys yllätys, työnteko jatkuu.
Ja siinä sivussa olen saanut toteuttaa niinkin mahtavia asioita kuin nukkua vuorokauden verran putkeen ja käydä 7km juoksulenkillä brasilialaistytsyn kanssa. Ja ehkä myös poiketa tanssimassa paikallisella drag klubilla aamuyöhön ups. Eihän kerrota kenellekään?
Asustelen tällä viikolla ystäväni luona Marisolissa. Hän on varsinainen ihmisten keräilijä - ikinä ei tiedä millaisiin mahtaviin tyyppeihin törmää. Tuli taas kyllä niin kiitollinen olo, kun sai vaan lentää toiselle puolen eurooppaa, joku haki kentältä, hommasi aamiaiseksi juuri puristettua appelsiinimehua ja sit sanoi että tuossa on sänky, alapas nukkua.
Ystävät <3. Niitä ilman elämä olisi kyllä aivan kamalaa kakkaa.
Kuvat ovat eilisen päivän kävelyreissultani ostamaan lounasta lähiöhedelmäkauppaan. Illaksi on nyt lähdettävä töihin. Tukka hyvin, kaikki hyvin. Eli siis toisin sanoen, elämä on ihanaa. Olen jo monta viikkoa ollut sitä mieltä. Olihan se tosi vaikea jättää pikkumuksunen ja isi kotiin vain 2h siitä kun jälkimmäinen oli palannut 6viikon Kiinarupeamaltaan... Mut sit täytyy sanoa niin, että jos en olisi lähtenyt tälle reissulle, ei isi olisi tullut kotiin koko syksynä ehkäpä, että onneksi on reissut. Todellisuudessa olen täällä sitä varten et loppuviikosta pääsen EM-kisoihin edustamaan seuraa ja Suomea:) Onneksi väikkärin viimeistelyyn on mennyt kaikki paniikki, eikä siis kramppikuumetta ainakaan toistaiseksi ole havaittavissa.
Välillä on tosiaankin tarpeen ottaa aikalisä ja sen olen tehnyt täällä Portugalissa. Ihan vaan pysähtynyt ja ollut ja miettinyt, mitä elämältä haluan. Ja tätähän se juuri on, vaeltelua, ihmisten kohtaamisia, sitä, että olen avoin uusille kokemuksille ja seikkailuille. Ei koskaan tiedä, mitä vastaan tulee ja miten mahtavia tyyppejä. Hyvää viikkoa teille, missäpäin maailmaa sitten oottekin!
Greetings from Portugal! It's alive! I have spent the last two days in a self-inflicted coma, thanks to my last five days and nights of writing PhD... It's still not done! But it's a hell of a lot closer to finish than it was two weeks ago. I can almost see it finishing. But of course I'll still need to focus. It's important sometimes to take a day or two off. I am lucky enough to have great friends, who pick you up from airport, get you breakfast and points a bed at you saying: NOW SLEEP. That's what I have been doing for two days and nights and now life is winning again inside me. Oh, and I ran into a super cute Brasilian chick who took me running for 7km on Tuesday. The whole time I was thinking: Why am I this lucky? The quality of life surely becomes from the friends you meet, from the adventures you can experience as long as you are open to the world. This is what I want from life - to be able to sometimes just go to different places, see people and live a little.
Sure it was hard to leave one's little boy straight after dad's come back from China. We had blissful 2hours together before I had to leave. But he was so happy to see his dad, jumping up and down like a little monkey. I was so happy he did that, obviously showing that he had missed daddy. They will do well for a week together and they get some quality time. But of course I'm also waiting for November while we will all finally be at the same continent, country and city at the same time...
Now back to work and tomorrow to the European taikai!
Enää puuttuu yksi chapteri ja sitten paaaljon polishausta. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti