Viinii viinissä

 Wien on minulle aina ollut rakkautta.

 Teini-ikäisenä katselin tähän kaupunkiin perustuvan ”Before Sunset” elokuvan. Tiedättekö miten viistoistakesäisenä kaikki viihde vaikuttaa niin paljon syvemmin kuin tässä keski-ikäisessä todellisuudessa..?

Näin 37 vee tuntuu, että monen käsitteen merkitys on muodostunut juuri sen hetken kokemusten perusteella. Silloin kun on ”tulossa tietoisuuteen”, aloittamalla käsitysten muodostusta elämästä. Jotkut käsitteet muuttuvat elämän varrella, toiset jäävät. Wien on edelleen minulle rakas.

 15-vuotiaana minä olin varsin nössö lapsi. Olin saanut ääriturvallisen kiltin tytön kasvatuksen, mikä tarkoitti sitä että peruskoulun keskiarvo oli 10.0 ja toisaalta etten ollut ikinä ulkona kavereiden kanssa - ja ne muutamat kerrat liikuntahallin diskossa olivat jotakin niin noloa, että lähinnä halusin paeta koko ajatusta.

 Näin jälkikäteen ajatellen kun kokonaisuudessaan ”skippaa” murrosiän miettimättä sen kummemmin, tulee törmäämään ongelmiin myöhemmässä elämässä. Eli et onko nämä arvot, joita minuun on istutettu, mitenkään minulle sopivia... no ei paras mahdollinen lähtökohta... Tai ainakin sellainen, joka varmuudella tulee jossain vaiheessa aiheuttamaan läheisissä kummastusta, kun joutuvat törmäämään tilanteeseen, että ehkei siellä sisällä ollutkaan se ”kiltti tyttö” vaan että se oli ollut ulkoapäin pakotettu rooli...

Before Sunset -elokuvassa oli konsepti, jonka teinari-iästä valitsin pitää - jotain sellaista, mikä teki minuun vaikutuksen. Sellaista, millaista minä itse halusin elämäni olevan. Että rakkaus on spontaania.

 Että se on satunnaista harhailua lämpimässä yössä eurooppalaisilla mukulakivikaduilla. Että kaikkea ei voi suunnitella. Että rakkaus on hyvää keskustelua. Yritystä ymmärtää jotakin toista ihmistä ja tulla itse ymmärretyksi. Ja tietty myös paljon pussailua ja jännitystä vatsan pohjassa.

Vuosien varrella edelleen - parhaat hetket elämässäni ovat olleet juuri niitä: harhailua maailmalla spontaanisti. Usein eurooppalaisilla mukulakivikaduilla. Hyvää keskustelua. Yhteyttä. Omia ajatuksia. Toisen uusia ajatuksia. Yhtäkkisiä ymmärtämyksen palasia omasta itsestä, kun hetki ja toisen läheisyys tuo jotakin uutta mieleen.

 Toim.huom: Rakkaus on myös hyvää ruokaa...

Alkukuusta olin Wienissä.

 Välillä vähän vaellellen. Katsoen, mitä tulee vastaan.

 Wien on edelleen rakkautta. Ennen aamua.

Rakkaani oli mukana kun havaitsimme, että muuten hän olisi käytännössä koko kuukauden yksin kotona...

Tämä rakkaus ei kyllä jaksa pysyä hereillä pikkutunneille. Hänen kanssaan me olemme hyviä menemään ajoissa nukkumaan. Eihän uskoisi? Oltiin joka ilta jo ysin kympin maissa unilla. Helpompaa mennä sänkyyn kun ei tarvitse tehdä sitä yksin.

 Käveltiin, istuttiin kuppiloissa ja juteltiin elämästä.

  Ajeltiin maailmanpyörällä.

 Avattiin isot kivitaloikkunat suoraan sateiselle kadulle ja aiheutettiin ohikulkijoissa pahennusta.

 Kaiken remontin, muuttojen, työkiireiden ja muiden paineiden keskellä rakkaan pussailu vesisateessa on kuin laittaisi rahaa jaksamisen pankkiin.
Ja Wien, yhtä kaunis kuin ennenkin.

/ This week I have been in Vienna, the city which i fell in love with at the age of 15, after seeing the film ”Before Sunset”. At that age I think a Person is particularly responsive to new ideas of the world and this film left a deep impression with me. I always felt as if love should be spontaneous serendipity walking around a European cities after dark. Little wine and good conversation. Vienna is still everything it was at the age of 15. Some concepts from our teen age years sure stay with us. This one, I am in no hurry to let go. Vienna, what a romance.