Kaunis kotiseutuni Kainuu

 Oltiin jälleen osa koulujen syyslomasta Kainuussa, josta äitini on prosessissa muuttaa Jyväskylään.

  Ihanaa on se, että olemme vielä päässeet vierailemaan pohjoisessa lomillamme, sillä eihän Kajaaniin varmastikaan tule lähdettyä enää siinä vaiheessa, kun tukikohtaa siellä ei enää ole.

 Minulla on Kainuuseen sellainen viha-rakkaussuhde, niinkuin varmasti monella liittyen lapsuusaikansa asumispaikkakunnalle.

 Olen siis asunut Kajaanissa vuodesta 1982 vuoteen 2000, jolloin muutin opiskelemaan Jyväskylään. 18 vuotta! Käytännössä koko lapsuus ja teini-ikäisyys aikani siis.

 Nyt 18v myöhemmin, huomaan, että vieraileminen Kainuussa tuntuu lähinnä nostalgiselta ja alan nähdä uskomattoman kauniita puolia entisestä kotiseudustani, joita oli vaikea arvostaa, kun siellä elin.

 Kävimme pienellä patikkareissulla Vuokatin vaaralla äitini, poikani ja äitini ystävän kanssa.

 Sattui olemaan huikea sumuinen ja hieman aurinkoinen päivä ja metsässä oli ihanan raikas, kirpakka tuoksu!

 Mieleeni tuli syksy 9 vuotta sitten Kanadassa. Kotiseutuni kauneudessaan ehdottomasti vetää vertoja monille huikeille paikoille, joissa olen matkustanut.

 Ehkä se on niin, että täytyy käydä kaukana, jotta arvostaa sitä, mitä on lähellä.

 Huomaan myös, että tänä syksynä, ehkäpä pienen Lapin vaelluksen myötä, olen innostunut retkeilystä tavalla, joka ei ole aiemmin ollut osa elämääni.

 Metsästä saa niin paljon hyvää fiilistä, että olen mielissäni, että tässä elämän vaiheessa olen löytänyt patikoinnin ilon. Ei se määränpää vaan se matka.

 Ehkä myös vuodet kiinalaisia, saksalaisia ja muita uikkareita hyysätessäni olen viimein alkanut nähdä Suomen yhtenä huikeimmista paikoista maailmassa. Hyvä niin. Parempi myöhään kuin...?

 Vuokatin vaaralla on monenlaisia reittejä - pienille ja perheille ja myös olympiaurheilijoille. Kaikille varmasti jotakin. Ja maisemat ovat huikeat:)

 Me kävimme vain pienen lenkin ja sitten paistoimme makkarat helpoimman kautta eli lämpimässä kodassa, jossa edelliset retkeilijät olivat jo sytyttäneet tulet valmiiksi.

 Olipa mukava vierailla Kainuussa jälleen. Ehdin nähdä koulukaveriani tyttärineen, käytiin uimahallissa ja jopa hieman ihmettelemässä Kajaanin keskustaa.

 Pikku muksulainen oli retkellä innoissaan.

 Kaikenlaisia ihmetyksiä.

 ...Joihin hän pohti, et miten voisi kiivetä meidän huomaamatta.

 Noo... Hyppyrimäki jäi sentään rauhaan, mut näkötorni sen sijaan...

 Kelpasi kyllä kiipeilytelineeksi

 Paremman puutteessa...

 Äiti, saanko mää hypätä...?

Kajaanin keskustassa kävimme vielä pienellä vierailulla linnan raunioille...

Nekin olivat seiskaveen mielestä huikean ihanat - labyrintti, jossa voi kiipeillä ja juosta, mikäs sen parempaa. Mummille kiitos meidän passaamisesta jälleen kerran, mukavaa oli!

/Last week it was the Autumn holiday in Central Finland. This meant that after Dublin and Belfast, I travelled to the traditional location of Kainuu with my son and my mother. I have spent 18 years in Kajaani, but moved out 18 years ago. Since my mother is in the process of selling her house and leaving Kajaani, it means that the visits there will definitely be numbered. We hiked (read: walked) on top of 'Vuokatti', which was like a fairytale forest, ending up to a sausage over bonfire. So very Finnish! After the years of travelling the world and specifically of bringing guests like Chinese to Finland, I have started to truly appreciate the magnificent nature of what used to be my home region. I guess you take it for granted if it's just there... The amazing forests - the fresh air - yellow swamps and mist hanging over the ski jumping terrace... How beautiful is the world of this Finn, once again.