Koska Xi'an on silkkitien itäinen pää ja lähellä Gobin aavikkoa, täällä on luonnollisesti paljon kameleita.
Tai ainakin kameleita näkee usein turistirysissä. Niillä pääsee ratsastamaan ja niiden kyydissä pääsee toki poseeraamaan myös.
Päätimme poikani kanssa kokeilla kamelikyytiä. Poika olikin kuin hangon keksi tämän hytkyvän kierroksen aikana.
Onneksi eno oppi pikaisesti ottamaan kuvia järkkärikameralla - kiitos kuvista!
Muistelen, että keväällä kamelit haisivat tosi pahalta täällä Xi'anissa, mutta näin talvella hajua ei edes huomannut. Jotain hyvää talvesta!
Koska kameleita yleensä näkee aavikolla todella kuumissa olosuhteissa, on ollut jotenkin outoa tavata niitä näin kylmässä talvessa, mutta sitten tajusin, että aavikollahan on yöllä miinuksen puolella, joten itseasiassa ne ovat täydellisiä tänne aavikon viereen turistirysiin.
Maisemat olivat upeat ja kamelimme osasi poseerata hienosti käskystä.
Ratsastus kesti ehkä n. 5minuuttia poseerauksineen. Olen tyytyväinen, ettei tarvinnut matkustaa Eurooppaan tällä menopelillä.
Kyllähän sitä aavikolla varmaan mielissään ratsastelisi näillä tyypeillä, mutta epäilen, ettei minusta olisi ratsastamaan koko silkkitien mittaa, kamelilla taikka mannerheimin tapaan hepalla.
Vaikka mistä sen tietää. Olen sitä mieltä syvällä itsessäni, että ihminen sopeutuu mihin tahansa se on varautunut. Vaikeaa on vaan jos ei osaa arvata, kuinka kauan joku juttu kestää, jolloin ei osaa säästää voimavaroja oikeassa suhteessa.
Me and my son rode a camel in the Xi'an Wildlife park. It was maybe quite a bumpy ride, but our camel had been thought well to pose for the cameras.
It was more stable than I thought, but I would not like to ride all the way back to Europe though the silk road, not on a camel, nor on horseback-mannerheim style.
There's a lot of camels in Xi'an, thanks to being next to the desert and them tolerating both hot and cold so well. And during the winter - they don't even smell!
Tai ainakin kameleita näkee usein turistirysissä. Niillä pääsee ratsastamaan ja niiden kyydissä pääsee toki poseeraamaan myös.
Päätimme poikani kanssa kokeilla kamelikyytiä. Poika olikin kuin hangon keksi tämän hytkyvän kierroksen aikana.
Onneksi eno oppi pikaisesti ottamaan kuvia järkkärikameralla - kiitos kuvista!
Muistelen, että keväällä kamelit haisivat tosi pahalta täällä Xi'anissa, mutta näin talvella hajua ei edes huomannut. Jotain hyvää talvesta!
Koska kameleita yleensä näkee aavikolla todella kuumissa olosuhteissa, on ollut jotenkin outoa tavata niitä näin kylmässä talvessa, mutta sitten tajusin, että aavikollahan on yöllä miinuksen puolella, joten itseasiassa ne ovat täydellisiä tänne aavikon viereen turistirysiin.
Maisemat olivat upeat ja kamelimme osasi poseerata hienosti käskystä.
Ratsastus kesti ehkä n. 5minuuttia poseerauksineen. Olen tyytyväinen, ettei tarvinnut matkustaa Eurooppaan tällä menopelillä.
Kyllähän sitä aavikolla varmaan mielissään ratsastelisi näillä tyypeillä, mutta epäilen, ettei minusta olisi ratsastamaan koko silkkitien mittaa, kamelilla taikka mannerheimin tapaan hepalla.
Vaikka mistä sen tietää. Olen sitä mieltä syvällä itsessäni, että ihminen sopeutuu mihin tahansa se on varautunut. Vaikeaa on vaan jos ei osaa arvata, kuinka kauan joku juttu kestää, jolloin ei osaa säästää voimavaroja oikeassa suhteessa.
Me and my son rode a camel in the Xi'an Wildlife park. It was maybe quite a bumpy ride, but our camel had been thought well to pose for the cameras.
It was more stable than I thought, but I would not like to ride all the way back to Europe though the silk road, not on a camel, nor on horseback-mannerheim style.
There's a lot of camels in Xi'an, thanks to being next to the desert and them tolerating both hot and cold so well. And during the winter - they don't even smell!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti