Varoitus: Tämä postaus sisältää ruokapornoa.
Mun fiilikset Aasian lennon jälkeisenä päivänä ovat joka kerta samat: Ei tunnu siltä, että olisin ihminen sitten lainkaan. Jetlag nimittäin on jotain ihan hirveetä kestää. Viime vuoden nurinaa samasta aiheesta. Tänäkin vuonna pitkä lento tuntui lyhyeltä, lapsukainen ei ollut vaivaksi. Hän nukahti ennen kuin kone nousi jo ja asettelin hänet nukkumaan jalkoihini. Purseri ystävälliesti antoi minun pitää hänet siellä vaikkei se varsinaisesti ollutkaan regulaatioiden mukaista, vain alle kaksi vuotiaat saisivat finnairin koneessa nukkua jaloissa. Hän on kyllä nukkunut ainakin viidellä lennolla sitten kolme täytettyään ja näin lennot ovat kuluneet vaivatta.
Olin muutenkin itse hilpeällä tuulella, koska päätin lääkitä itseäni loman kunniaksi ylimääräisellä viinilasillisella tai parilla Kungfu girliä. Minäkö alkoholisti? Haluan ajatella mielummin niin, että jos olen hyvällä tuulella koneessa, se on myös kanssamatkustajieni etu. Lapsonen nukkui ehkä 2-3h ja oli sit lopun aikaa pystyssä. Katseli videoita ja leikki omenalla ja autolla. Siinäpä se. Minä katselin elokuvan syöpäsairaista teineistä, mikä oli just tarpeeks aivoton siihen hetkeen ja päälle kirjoittelin tän vuoden runokokoelmaan, joka tuli nyt sekin aloitettua. Olihan se jo aikakin, onhan nyt jo lokakuukin.
Hieman väsynyttä porukkaa...
Pekingissä maailma näytti NIIN tutulta. Kuin olisi kotiinsa tullut. Kaikki terminaalin lähikaupat, tuijottavat "Walking Dead" mummot, jotka huutelevat, että 'hänellä on kylmä!' Se savusumu. Pölyn ja hiekan määrä. Aamuruuhka taksissa. Meille 'tervetuloa takaisin' toivotteleva hotellin henkilökunta. Ränsistyneet pilvenpiirtäjät, ylihintaisia hedelmiä kauppaavat katuäijät. Kyllä Kiina on juuri sellainen niin kuin sen hyvin muistan. Tämä on minun Kiinani, kyllä.
Sain ruokaorgasmin toisensa perään Schezhuan ravintolassa lounasaikaan. Jo etukäteen sanoin, että tänään syödään vihreitä papuja, eikä siitä keskustella. Sen lisäksi menussa oli kuminalammasta, teatree-sieniä ja vähän muitakin juttuja. Ruoka Euroopassa ei vaan maistu näin hyvältä. Sori. Ja aivan överi määrä kolmelle plus puolikkaalle hengelle maksoi sen 10euroa. Onpa Pekingissä kallista verrattuna Xi'aniin, sen unohdan usein.
Mut muuten sitten eka päivä onkin ollut lähinnä selviytymistaistelua. Että pääsisi nukkumaan. Ei tunnu siltä, että olisi ihminen lainkaan, on tavallaan elossa mutta mistään asiasta nauttiminen on kyllä vaikeaa... Päätettiin tehdä jotain rentoa, eli se oli visiitti eläintarhaan, joka on tästä Haidian teknologia-alueelta pienen matkan päässä.
Siellä on iso leikkipuisto, jossa A juoksenteli riemuissaan ja olisi ollut vaikka kuinka pitkään. Oltiin kaks vuotta sitten siellä varmaan kolmesti, mutta silti olin unohtanut miten iiiso alue se oli, ainakin käveltyä tuli kovin.
Illalla oltiin niin kuitteja että skipattiin dinner ja minä vaihdoin sen pariin Tsing Taohon Tinon kanssa aulabaarissa rupatellen. Nyt oon ihan lopussa, mut lapsi valvoo joten testailen VPN:ää.. Terkut Suomeen varsinkin enolle, jolla oli eilen synttärit! *toimituksen huomio: Nukahdin sit kesken tän blogin lähetyksen. Nyt kakkospäivänä 9-10tunnin yöunien jälkeen alkaa tuntua taas ihmiseltä. Tänään Tienanmenille ja vähän shoppaamaan.
So every year, the same complaints: Flying east is really killing me. I hate jetlags, when I haven't slept on the plain. Makes you feel so unhuman and the whole world is shaking up and down. The flight went with excellent performance from Topfish once more. Then food orgasms for lunch, to the zoo and drinks at the lobby bar. I will need to sleep now, although Tops is still up and so am I....
Mun fiilikset Aasian lennon jälkeisenä päivänä ovat joka kerta samat: Ei tunnu siltä, että olisin ihminen sitten lainkaan. Jetlag nimittäin on jotain ihan hirveetä kestää. Viime vuoden nurinaa samasta aiheesta. Tänäkin vuonna pitkä lento tuntui lyhyeltä, lapsukainen ei ollut vaivaksi. Hän nukahti ennen kuin kone nousi jo ja asettelin hänet nukkumaan jalkoihini. Purseri ystävälliesti antoi minun pitää hänet siellä vaikkei se varsinaisesti ollutkaan regulaatioiden mukaista, vain alle kaksi vuotiaat saisivat finnairin koneessa nukkua jaloissa. Hän on kyllä nukkunut ainakin viidellä lennolla sitten kolme täytettyään ja näin lennot ovat kuluneet vaivatta.
Hieman väsynyttä porukkaa... Sain ruokaorgasmin toisensa perään Schezhuan ravintolassa lounasaikaan. Jo etukäteen sanoin, että tänään syödään vihreitä papuja, eikä siitä keskustella. Sen lisäksi menussa oli kuminalammasta, teatree-sieniä ja vähän muitakin juttuja. Ruoka Euroopassa ei vaan maistu näin hyvältä. Sori. Ja aivan överi määrä kolmelle plus puolikkaalle hengelle maksoi sen 10euroa. Onpa Pekingissä kallista verrattuna Xi'aniin, sen unohdan usein. Mut muuten sitten eka päivä onkin ollut lähinnä selviytymistaistelua. Että pääsisi nukkumaan. Ei tunnu siltä, että olisi ihminen lainkaan, on tavallaan elossa mutta mistään asiasta nauttiminen on kyllä vaikeaa... Päätettiin tehdä jotain rentoa, eli se oli visiitti eläintarhaan, joka on tästä Haidian teknologia-alueelta pienen matkan päässä.Siellä on iso leikkipuisto, jossa A juoksenteli riemuissaan ja olisi ollut vaikka kuinka pitkään. Oltiin kaks vuotta sitten siellä varmaan kolmesti, mutta silti olin unohtanut miten iiiso alue se oli, ainakin käveltyä tuli kovin.So every year, the same complaints: Flying east is really killing me. I hate jetlags, when I haven't slept on the plain. Makes you feel so unhuman and the whole world is shaking up and down. The flight went with excellent performance from Topfish once more. Then food orgasms for lunch, to the zoo and drinks at the lobby bar. I will need to sleep now, although Tops is still up and so am I....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti