Much ado about Chinese visas

 Olin maanantaina Helsingissä kahdesta syystä. Toinen oli se, että yritin hakea meille Kiinan viisumeita. Lähtöhän olisi jo ensi viikon keskiviikkona... Emme ole voineet hakea näitä aiemmin monestakin syystä, yksi on ollut se, että A:n passi piti uusia, kun hän tuli viiden vuoden ikään... Sitten on ollut reissuja ja silleen. Meillä ei IKINÄ ole ollut mitään vaikeuksia saada Kiinan viisumia. Toisin tällä kertaa.

Olin konsulaatissa bang on time kello minuuttia vaille yhdeksän aamulla. Oli maanantai, joten jonossa oli mukava määrä porukkaa jo siinä vaiheessa. Kun lopulta pääsin tunnin odottamisen jälkeen luukulle, konsulaatin nainen oli sitä mieltä, että paperit eivät ole tarvittavia. Siis ANTEEKS?

Olen ollut viimeksi kolme kuukautta sitten Kiinassa ja silloin kyllä sain viisumin. Mutta kun Kiinan Policyt ovat muuttuneet... Ahaa, okei. Onko niistä tiedotettu konsulaatin verkkosivuilla? Ei. Siis mitenkään ei voi tietää, että jos menen maahan statuksella 'Foreign expert', tarvitsen Invitation Letterin paikallisilta authoritiseiltä. Soitin ystävälleni Zhilinille Kiinassa, joka onneksi vastasi puheluuni. Konsulaatin nainen selitti hänelle, mitä tarvitaan...

Konsulaatti ei myöskään suostunut käsittelemään mieheni ja poikani viisumeita, koska ne ovat samassa invitation letterissä, joka ei siis kelpaa edes turistiviisumiin... ARGH että näin punaista siinä vaiheessa... Siis että olen käynyt Kiinassa viimeisen viiden vuoden aikana viisi kertaa... Ja nyt sitten ovat sitä mieltä, että samaiset paperit, jotka ovat joka ainoa kerta toimineet, eivät käy.

Ja ei kun sitten aloitetaan juoksu aikaa vastaan. Jos kontaktini Kiinassa saavat jotenkin tämän paperin hommattua niin, että saan sen seuraavaan aamuun mennessä, voimme lentää ensi viikon keskiviikkona Kiinaan. Ja pääsen viikonloppuna ystäväni häihin Saksaan... Mutta tavallisesti tämän paperin saaminen kestää 7vrk... Ja siihen tarvitaan liitteeksi resumeeta, passien kopioita, viisumeita ja muita härpäkkeitä, joita hoitelen samalla, kun kävelen Opetus- ja kulttuuriministeriöön, johon olen menossa palaveriin... Onneksi on älypuhelin, jolla voi ottaa kuvia dokumenteista Helsingin kaduilla...

Loppujen lopuksi saan tarvittavat paperit valmiiksi minuuttia vaille palaverini alkua. Kiinassa kello on 17 silloin. Virastoaika päättyy klo 18... Zhilin ja Liang Ni tekevät kaikkensa, että paperit menevät eteenpäin ja kirje saataisiin... Saan viestin, että käsittelyä jatketaan aamulla.  Minun pitää päättää, miten saan passit ja hakemukset konsulaattiin seuraavana aamuna JOS uusi kirje saadaan. Päätän, että lähden kuitenkin illaksi kotiin ja jätän passit ammattilaisille eli Visumservicen toimistoon. He kertovat, että Kiinan konsulaattiin on tullut pilkkua viilaava nainen maaliskuussa ja että heillä on usein ongelmia nykyään:( Tämä on huojentava tieto - Vika ei ole minussa... Muillakin on vastaavia ongelmia.

Onneksi Kiinan aika on ennen Suomen aikaa, joten kun tiistaiaamuna herään, he ovat jo saaneet paperin tehtyä. Mutta onko se riittävä paperi. Visum servicen tyypit vievät passit konsulaattiin ja nyt jännitetään tulosta. Tulevatko hakemukset huomenna taas takaisin... Jos näin käy, en pääse saksaan, sillä minulla ei ole henkilökorttia, jolla voisin matkustaa passin ollessa konsulaatissa. Miksi minulla ei ole henkilökorttia...? En ole sitä koskaan tarvinnut. Nyt ymmärrän, mihin sitä tarvitaan ja päätän hakea sitä heti Poliisilta. Tokihan sen myöntäminen kestää kaksi viikkoa eli ei tähän hätään ehdi.
Verenpaineeni maanantaina iltapäivällä siinä vaiheessa, kun kävelin ulos visum servicen toimistolta, oli varmaaan aika huipussa. Jos käyttäisin tupakkaa niin olisin kyllä vetäissyt sauhut ystäväni sikarista. Mutta sitten sanoin itselleni, että mitä hittoa mää stressaan? Tää asia ei ole nyt minun käsissäni. Olen yrittänyt parhaani ja jos se ei riitä, sitten mukaudutaan siihen tilanteeseen. Maailma ei lopu siihen, jos emme pääse Kiinaan ensi viikolla. Istuin alas nurmikolle, katselin kaunista kesäistä Helsinkiä - kauniita ihmisiä ja sitä onnellisuutta, että sain siinä olla.

Elän elämää, joka on täynnä epävarmuuksia. Pieniä ja suuria vastoinkäymisiä. Kuitenkaan niiden takia ei kannata menettää yöunia. "What must be, shall be", niin kuin Shakespeare asian ilmaisi. Turhasta stressaamisesta ei muuta kuin lamaannuttaa itsensä. Stressi on ihmisen luontainen reaktio epävarmuuksiin niin kuin nyt vaikka, että missä elän seuraavan kuukauden verran elämääni. Kohtaan päivittäin tilanteita, joissa elämäni ei mene juuri niin kuin olin ajatellut. Muutokset eivät ahdista minua. Käsittelen pettymyksiäni, niissäkään tunteissa ei ole mitään vikaa, kunhan ei jää niihin vellomaan jumiin, lamaannu. Asioista,

Nyt on torstai-iltapäivä ja viisumit ovat olleet käsittelyssä tiistaiaamusta lähtien. Saamme siis ne ajoissa huomenna aamulla - haen ne Helsingistä, matkalla Saksaan, johon lennän huomisiltana ystäväni häihin. Tulen takaisin sunnuntaina. Vähiin käyvät päivät ennen kuin loppuvat. Viimeisen viikon fiiliksiä kuvaa hyvin pirstaloituminen - riittämättömyyden tunteet. En millään ehdi viettää laatuaikaa kaikkien rakkaitteni kanssa. Välillä tuntuu, että edes lyhyen what's up viestin laittamiseen ei ole tarpeeksi aikaa. 

 So in the beginning of this week, I had a bit of an adventure with getting our Chinese visas... The embassy had changed regulations and had not bothered to tell anyone... So the exact same papers that have gotten us Chinese visas the last FIVE times that we've been to China, were suddenly not alright. It's all very well but I was supposed to leave on Friday to Germany for my friend's wedding, so I really wanted to get my passport back on Friday. My Chinese colleagues Zhilin and Liang Ni worked their arses off trying to get me this new invitation letter and it now seems their efforts were not in vain and I can pick the passports up from Helsinki on my way to Frankfurt. A little extra stress for a week that already I didn't have enough time to do anything... Great. But all is well that ends well and we can fly to China next week on Wednesday as planned.