Tänään olisi tarkoitus lähteä taas Pohjoiseen ja näihin maisemiin, jossa viimeksi satoi ensilunta, joissa vierailin lokakuussa ennen Kiinaan lähtöämme. Onpa siis jo aikakin!
Olen ottanut tavaksi, että yritän heittää hieman viikonloppua pidemmän reissun, jonka aikana käydään sekä Oulussa, Iissä että Kajaanissakin. Jälkimmäisessä olen siis asustanut 18 vuotta, mutta huomaan pian asuneeni Jyväskylässä samaisen ajan - apua että me ollaan kohta keski-ikäisiä!
Äitini, joka siis yhä asuu Kajaanissa, aikoo eläköityä parin vuoden sisään ja nyt jo hieman haikeana mietin, että minulle ei tule Pohjoiseen asiaa enää läheskään yhtä usein, jos ja kun hän muuttaa luoksemme Etelänpään. Siinä vaiheessa tulee varmasti käytyä Kainuussa aina harvemmin ja harvemmin. Mutta tiedä, että olen sisältä pohjoisen tyttöjä. Minä olen kotona korvessa ja autuus on sitä, että saa hiihtää aivan umpihangessa tunturien välissä tietäen, ettei ole ristinsielua missään lähettyvilläkään. Kyllähän sinne pohjoiseen pääsee vielä vastaisuudessakin, mutta ilman Kainuun tukikohtaa se on varmasti hankalampaa, eikä tule sitten ehkä enää lähdettyä.
Nyt jo hieman haikeana mietin, että taakse ovat jääneet suunnittelemattomat laskettelureissut Vuokattiin ja etenkin minulle paikoista rakkain, vanha kaatopaikka, joka tuntee kaikki salaisuuteni ja kuuntelee kaikki teinitytön sydänsurut.
Eipä siinä sitten muuta kuin ottaa kaikki irti näistä jäljellä olevista vuosista - matkustaa Kainuussa kun vielä siihen on mahdollisuuksia.
I am off to the North of Finland today with my son. It's a long weekend in Finland and we'll be seeing my mother as well as some friends around Kainuu and Oulu. I am feeling slightly misty about the North, because even through I don't want to live there anymore, it's got a special place in my heart - I did live in there for 18 years. After my mother moves to the South, all bonds really break and then Kajaani will be just a memory for me. My plan is to visit regularly in the next couple of years because I know that it will be much harder in the future.
Olen ottanut tavaksi, että yritän heittää hieman viikonloppua pidemmän reissun, jonka aikana käydään sekä Oulussa, Iissä että Kajaanissakin. Jälkimmäisessä olen siis asustanut 18 vuotta, mutta huomaan pian asuneeni Jyväskylässä samaisen ajan - apua että me ollaan kohta keski-ikäisiä!
Äitini, joka siis yhä asuu Kajaanissa, aikoo eläköityä parin vuoden sisään ja nyt jo hieman haikeana mietin, että minulle ei tule Pohjoiseen asiaa enää läheskään yhtä usein, jos ja kun hän muuttaa luoksemme Etelänpään. Siinä vaiheessa tulee varmasti käytyä Kainuussa aina harvemmin ja harvemmin. Mutta tiedä, että olen sisältä pohjoisen tyttöjä. Minä olen kotona korvessa ja autuus on sitä, että saa hiihtää aivan umpihangessa tunturien välissä tietäen, ettei ole ristinsielua missään lähettyvilläkään. Kyllähän sinne pohjoiseen pääsee vielä vastaisuudessakin, mutta ilman Kainuun tukikohtaa se on varmasti hankalampaa, eikä tule sitten ehkä enää lähdettyä.
Nyt jo hieman haikeana mietin, että taakse ovat jääneet suunnittelemattomat laskettelureissut Vuokattiin ja etenkin minulle paikoista rakkain, vanha kaatopaikka, joka tuntee kaikki salaisuuteni ja kuuntelee kaikki teinitytön sydänsurut.
Eipä siinä sitten muuta kuin ottaa kaikki irti näistä jäljellä olevista vuosista - matkustaa Kainuussa kun vielä siihen on mahdollisuuksia.
I am off to the North of Finland today with my son. It's a long weekend in Finland and we'll be seeing my mother as well as some friends around Kainuu and Oulu. I am feeling slightly misty about the North, because even through I don't want to live there anymore, it's got a special place in my heart - I did live in there for 18 years. After my mother moves to the South, all bonds really break and then Kajaani will be just a memory for me. My plan is to visit regularly in the next couple of years because I know that it will be much harder in the future.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti