Harmaassa hirsitalossa

Lentopäivä, mut palailen vielä viime viikon tunnelmiin ajastetulla postauksella...

 Tuntuu, ettei meidän edellisestä Iin visiitistä voi mitenkään olla kahta vuotta, eikä olekaan, mä tarkastin että käytiin keväällä 2013, mut en ollut postannut mitään siitä visiitistä blogiin...

Nämä lapsuuden ystäväni lapsukaiset ne vaan kasvaa. Voi apua kun vanhin on kohta jo teini. Juttelin hänen kanssaan siitä, että mitä on Botox. Oli muuten avartava keskustelu ja hän piti minulle vielä kertausesitelmänkin päälle aiheesta. Ihana E!

Sisarensa on edelleen Panda-fani. Olen muutaman tuotteen tuonut hänelle vuosien varrella. Kaikki näyttää edelleen mahtuvan päälle.

Nuorin taas on varsinainen huumorimies. Aika huikeaa hänenikäiseltään...

Minun pikkuiseni sulautui joukkoon ja nautti lasten seurasta selvästi.

Täytyypä sanoa, että minä, jolla ei tunnetusti ole siis minkäänlaista vauvakuumetta, koin jonkinlaista kateutta ison lapsikatraan sisaruussuhteista.

Toki soisin veljen tai sisaren myös omalleni. Se ei vaan tällä hetkellä ole ajankohtaista.

Kun siskot ovat koulussa, veljet ovat vielä kotona.

Entisen poliisin koti on nykyisin enää sisustettu poliisein.

Muuta sisustusta on hyvällä maulla valikoitu.

Lapsikasa.

Leikkipuisto on lähellä.

Käytiin keinumassa vielä ennen kotiinlähtöä.

Voi miten mukava oli taas nähdä pitkästä aikaa. On ihana havaita, miten lapsista kasvaa omia persooniaan. Mietin, että voisikohan minusta olla joskus samanlaista aikuista seuraa E:n tyttärille kuin vaikka hänen vanhemmistaan on ollut minulle. Oli mahtavaa taas jutella myöhään yöhön. Jännä, että vaikka tapaamisesta saattaa olla vuosi tai reilukin niin ystävyydessä mikään ei muutu. Kiitos kun saatiin taas käydä ja imeä teidän lapsiperhe-energiaa vähän meillekin.

Today we are flying to China, but I am still going back to last week and my visit to Ii. There lies the grey-blue log house of my childhood friend. Her kids grow so fast - I've seen them a little over a year ago and already every year you see some changes in them. The oldest is like little E, every proper and good. The second one is her own master, she's a panda fan and poses the most amazing pictures. The third is a peaceful one, and the youngest, the fourth is quite a humour man.. Quite a set of amazing kids. First time for a while I felt sadness towards Tops not having a sibling. It's not really something we are planning in our lives right now, but of course I can see how he'd benefit from having a brother or sister. It was great to visit once more in the North. Never cease to amaze how it doesn't really matter how rarely we meet, I still feel a very deep connection to my friend and I feel like I understand her, her dreams and ambitions and even her choices even though she's decided to live a life that's very different from mine. I still feel close. Thank you for having us!