Junaillen Badalingiin

Perjantai aamuna klo 05:55 saavuimme Qing Hua Yuan juna-asemalle eli tuttavallisemmin Hutongin horon peräkoloon, joka oli ihmeen kaupalla 10minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Tästä tiedosta ei varsinaisesti ole kenellekään muulle hyötyä kuin niille, jotka asustavat Beijing Park Plaza Science Park-hotellissa, jossa me olemme sattumoisin viettäneet melkein kuukauden elämästämme.  Juna Badalingin osalle Kiinan muuria lähtee Pekingin pohjoisasemalta useita kertoja päivässä. Tämä linja on aika uusi, joten länkkäreitä siellä näkee vähemmän. Ensimmäinen juna lähti 6:12 Peking Northilta ja oli meidän asemalla klo 6:17.

Jotta Badalingiin pääsisi, tarvitset Pekingin metrokortin, johon voi ladata rahaa. Matka Badalingiin maksaa 6yuania yhteen suuntaan, eli siinä euron. Junalla matkustaminen on halpaa, mutta ehkä kaikkea muuta kuin helppoa, jos sinulla ei ole matkassa kiinaa puhuvaa tulkkia. Näitä kortteja myydään 170 paikassa ympäri Pekingiä, mutta valitettavasti asemat, joilla niitä myydään saattavat kierrätyttää sinua luukulta toiselle ja joskus sinun täytyy ostaa toinen lippu, jotta pääsisit sille pöydälle, joka myy sinulle sen varsinaisen lipun.

Kuitenkin me olimme siinä mielessä onnekkaita, että meillä oli se kiinankieltä osaava ihminen mukana, joka osti ne liput. Juna itsessään oli kokemus. Aikaisessa junassa ei ollut montaa matkustajaa, mutta Tino oli lukenut, että seuraavassa seiskan junassa olisi ollut jo tungos. Istuimet olivat mukavat ja leveät, isoilla jalkatiloilla. Matka kestää siinä tunti kaksikymmentä minuuttia ja pysähtyy pari kertaa matkalla, kerran vaihtaen suuntaansa. Badalingin asemalta on ilmainen pussikuljetus 800metrin päästä alkavalle Kiinan muurin alueelle... Emme kylläkään ymmärtäneet että miksi sitä ei olisi voinut kävellä... Siis oikeasti, alta kilsa. Ylämäkeen, mut silti hei.

Badalingin itse vuoren visiitti taitaa näin sesonkiaikaan maksaa sen 45RMB ja käysiratailu molempiin suuntiin 100RMB. Alas voi tulla myös kelkalla(!), jota en ole kylläkään kokeillut. Ja ylös voi toki kävellä, että jos junailee Badalingiin ja kävelee ylös alas niin halpisvisiitin Kiinan muurille Pekingistä voi tehdä sillä about viidellä eurolla. En kylläkään suosittele tätä ellet ole hyvässä kunnossa ja sinulla ole paljoa aikaa (turisteilla yleensä ei ole). Badalingiin pääsee myös bussilla ja toki taksilla. Englanninkielisestä kokopäivätaksista ei kannata missään tapauksessa maksaa enempää kuin 500RMB ja sillä pitäisi saada Ming haudat mukaan pakettiin. Kannattaa muuten lukea juna-aikataulut huolella, koska paluujunilla on eri aikataulut riippuen viikonpäivistä. Ma, ti ja to on eriajat kuin ke ja pe... Mikä meidän tapauksessa tarkoitti sitten mustan taksin neuvotteluja takaisintulomatkalla. No oppi ja ikä kaikki. Ja tämä on Kiina. Asiat eivät vain mene niin kuin Strömössä.

Mut minkä tavan sit valitsetkin, tokihan se muuri kannattaa käydä katsomassa. Oli sitten kesä tai talvi. Minä olen muurifani.

To get some excitement into our lives, Tino and I decided to take the train to Badaling. This meant that someone, aka my darling husband and interpreter had to get us metro cards with enough RMB to make that trip in advance. This is easier said than done, I can tell you that. Most stations make you run in between the cash points just to make things difficult... Well, we were lucky enough to get the tickets, and also to find a station where the train stops right next to our hotel (10 minutes walk in the middle of a rather dismal hutong) so getting to Badaling was about one euro cost for us. By taxi the going price is something like 50euros. I haven't looked at the busses, on the count of expecting them to be so full that I'd rather not. Train ride to BAdaling at 6am was actually very pleasant. The train was mainly empty and had big, very compfy seats with lots of leg space. Overall a great experience. There's a bus from the train station (free) to the wall area. Although, you could walk it as it's only 800m uphill. The wall itself costs 45RMB, and if you want to go up and down with an elevator, it's 100RMB. So not very expensive visit. But wait, have you checked the schedule of the train for *Fridays*, as that's not the same as mondays, Tuesdays and Thursdays... This is China. So we ended up taking a black cab back to the civilisation. Lesson learned: You can't predict everything in here, nor should you even try. This is part of what makes China. The unpredictability. And the ever changing rules.