Kuinka monta juttua ihminen voi Osakasta kirjoittaa... No näköjään aika monta. Ei uskos että oltiin siellä kokonaiset neljä yötä vaan...
No yhtenä iltana illallispaikaksi valikoitui okonomiyaki/tacoyaki-paikka... Kokkina hääri mies, joka näytti siltä, ettei pahemmin nauttinut työstään. Japanilaiseksi hän oli kuitenkin 'easy-on-the-eye', joten myrtsiys ei haitannut...
Istuttiin ihan paistopisteen eteen 'tiskille' riviin, niin kuin japanilaisissa ravintoloissa on usein tapana...
Siitä näkee hyvin tarkasti että miten oma annos valmistuu nenän edessä.
Ei tarvii miettiä et mitäköhän tässä on sisällä...
Toisaalta seurustelu oman seurueen kesken on hieman hankalaa kun voi jutella ainoastaan vierustoverin kanssa.
Toisin kuin kaunis kokki, tarjoilija oli kovasti mukana mun kuvaussessiossa.
Tilaukset oli kirjoitettu ylös ja sit niitä tehtiin siitä listasta.
Kun annos oli valmis, kipataan se kyytiin ja pöytään.
Mereneläviä ja paistettua nuudelia...
Minusta baaritiskillä on ihan mukava syödä. Ainakaan ruokaa odotellessa ei ole tylsää.
Okonomiyakit eli japanilaiset kaalipannukakut paistuvat ja päälle laitettiin pekonisuikaleet...
Sitten vielä BBQ soosia, majoneesia ja kalan kuivatettua ihoa koristeeksi. Tämän okonomiyakin sisällä oli juustoa <3. Lukijat ehkä tietävätkin, että juusto on mun heikkous. Aviomieheni kysyy minulta säännöllisesti, että rakastanko juustoa enemmän kuin häntä... Vastaus on, että jos näin olisi niin miksi ihmeessä asuisin etelä-Xi'anissa, jossa juustoa ei mistään lähisupermarketeista saa...
Poikani on ihastunut lootus-juuriin, jotka on uppopaistettu. Niitä uppoaa.
Lopuksi käveltiin vielä takaisin hotellille Namban katujen läpi. Tässä teille pari otosta Japanilaisesta katumuodista... Kukkahametta!
Ja polvisukkia... Vyön voi myös laittaa kaulaan. Sanottakoon, että Kyoton naiset olivat huomattavasti paremmin pukeutuneita kuin nämä Osakalaiset...
You wouldn't think we only were in Osaka for four nights with all the posts that I can come up with, right? One night in Namba, we ate some Okonomiyaki and Tacoyaki, sitting on the counter in a row. It's nice to see exactly what goes into my food... (Unlike in China - ever!) Our cook was a very determined worker who was clearly living in his own little world, caring very little about the bunch of foreigners photographing his work. I had a cheese filled okonomiyaki and Tops had some lootus root (what a weird baby he is). On our walk back I took some shots of the Osaka fashion: How would you feel about floral skirts or belt as a necklace? Somehow the girls of Kyoto know how to dress so much better than those in Osaka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti