Kissabusseista sateenvarjorattaisiin

 Kakkospäivänä Osakassa tapasimme aamusta mieheni veljen, joka lensi Singaporesta katsomaan meitä.

 Hotellin aamiainen oli erinomainen japanilainen - riisiä, munia, pikkelasejä, lihapullia ja ties mitä. Nam nam. Tässä vaiheessa täytyy sanoa että onhan tää maa ihan älytön ruokataivas...

 Suuntasimme Namban ostosarkadeja kohti uudella tarmolla. Poika nukkui 4+2h yöllä ja kukkui kolme siinä välissä, mutta suoraan sanottuna yhden nukkumattoman yön jälkeen - ei tuntunut missään!

 Matkalla vastaan tuli 'totorokauppa', eli Miyazakin elokuviin liittyvä krääsäpuoti. Kokemuksesta tiedän, että jos vastaan tulee mitään sellaista, jota mietit, että 'ostaiskohan ton' niin kannattaa heti ostaa, koska todennäköisesti et tule enää samaan paikkaan takaisin.

 Niinpä tein tarpeellisen määrän totoro-ostoksia. Niitä olikin minulta tilattu Suomeen... Ja postissa matkalla kotiin toki ovat jo.

 Siellä oli jotain totoroa pyörimässäkin, kiinnosti meidän pikkumiestä kovasti. Hän ei ole vielä toistaiseksi saanut katsella Miyazakin elokuvia - lähinnä varmaan, koska meillä Anime on isin työtä, eikä hän erityisesti halua työnsä pyörivän telkassa kaiken päivää... Mut katsotaan.

 Ostoksista sai söpön viuhkan kaupan päälle ja tässä vaiheessa se oli edelleen äärimmäisen tarpeen. Ei sillä että Xi'anissa olisi kylmä tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, mutta täällä ei sentään ole ahdistava, hiostava Osakan helle...

 

Sen jälkeen annettiin periksi metrolle ja ostettiin sateenvarjorattaat poitsulle. Niillä pääsee siis metrosakin kätevästi liikkumaan, ihan ehdottomat siis. Nehän löytyivät "pikkukamera"-kaupasta.

 BIC CAMERA on mun suosikkikauppa Japanissa. Mitä ei pikkukamerasta saa, sitä ei tarvitse? Ainakin sieltä saa vaippoja ja valkoviiniä ja vaatteita... Siis elektroniikkakauppa, joka on laajentunut vähän kaikkiin osa-alueisiin.

 Saanko kysyä, että kuka ottaisi kännykkäkorukseen tekohampaat? Ja ne ovat vielä sitä mieltä, että suomalaiset on outoja...

 Namban shoppailukujilla pyörittiin vielä jokunen hetki, kunnes alkoi olla lounasaika ja päätettiin etsiä jotain syötävää.

 Sukulaiseni ja aviomieheni olivat löytäneet edellispäivänä mainion Kaiten-sushi-paikan, mutta valitettavasti kukaan ei oikein muistanut, missä se sijaitsee.

 Niinpä päädyimme Ramen-ravintolaan, joka oli tullessamme ihan tyhjä ja mitä tärkeämmin - sinne mahtui rattaat.

 Tämä oli japanin ihastuttavia konerahastaja-ravintoloita, joissa annokset tilataan ja maksetaan automaatista, joka antaa lipukkeen, joka annetaan sitten kokille, joka tekee ruoat.

 No ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi oli oma tulkki mukana, joten ei tarvittu arpoa, että mikähän on Gyoza tai mikä on Curry ramen setti.

Minä söin Kimchiä (ai että oli muuten parempaa kuin Jyväskylän säilykekimchi, jota normaalisti syön kotona... Tää ei tainnut tulla kenellekään yllätyksenä) ja niitä gyozoja. Gyoza on muuten kiinassa Tsaoza (tai äännetään sinnepäin), mikä minulle aiheuttaa kohtuullisesti ongelmia tilatessa.

 No massut tuli täyteen ja oli tosi hyvää. Täytyy sanoa, että sitten Suomesta lähtemisen jälkeen en ole syönyt pahaa ruokaa lainkaan, paitsi lentokoneessa. China Eastern Airlinen muona ei ole mikään winneri tosiaankaan, niin kuin Kippis Iso Kiina-blogissakin todettiin.

  Kaukoidässä tosiaankin riittää kuvattavaa. Ihan jokapäivä jotakin uutta ja ihmeellistä. Sen takia tykkään olla täällä maailmalla. Ikinä ei ole tylsää.

One day in Osaka, we went shopping in the Namba area arcades. Our mission was to buy a fold-up pram for mr.C junior, as our normal pram is not really metro-compatible. It's way too heavy to keep on lifting on the stairs and also does not fit through the gates. So we headed to BIC CAMERA, my favourite Japanese shop, which in addition to Cameras, sells also nappies and wine. Perfect shop for us that is... On our way there we run into a Totoroshop and shopped cat busses until dropping. I have to say that in Japan, there is some weird s**t on sale... Who thinks that they need a pair of plastic teeth as their cell phone jewelry, I mean, honestly! After shopping was lunch at a Ramen restaurant - wonderful Kimchi and some Gyoza. This is the reason to be in the far east - great food every day. Also there's always something to take a picture of. Something bloody weird.