Koska maailma on pieni, varsinkin Jyväskylässä - tapasimme kaksikin eri tuttua junassa ja seuraa oli Tampereelle asti hyvin.
Leikkivaunu oli aamukasin junassa täysin meidän vallassa ja niinpä leikkiä piisasi. Eka kerta, jolloin lasta ei tarvinnut koko aikaa pitää kädestä, vaan portaat ja liukumäki jo sujuvat ilman kovempia kolhuja.
Pirkkalan lentokentällä oltiin 20min liian ajoissa, mutta tämä ei haitannut, vaan aikaa kuulutettiin nestemäisten eväiden sijoittamiseen vatsan sisäpuoliseen cabinbägiin.
Poika oli tavattoman innostunut kaikista pahvisista lentokoneen kuvista ja huusi isoon ääneen "kone!" Joka kerta kun sellainen tuli vastaan.
Leikkialuehan Pirkkalan kentän terminaali 2:ssa on aneeminen, mutta sieltä löytyi juna-autoja, joilla kelpasi leikkiä sen 1tunnin ajan. Sitten fetaparsakaalipiirakkaa naamariin ja lapsi manducaan. Väsähtänyt pikkuinen ehti nukahtaa ennen koneen lähtöä ja selässä äitiä harmitti. Heräsi nimittäin tietenkin väsyneenä koneessa 'ai ollaan koneessa' ja siispä äiti sai viihdyttää kaikin keinoin 1,5h, jonka jälkeen onneksi simahti uusiksi. Ei tää mikään helppo matka oo, mutta:
1) auttaa kun on asennoitunut ryanairiin
2) auttaa kun on lentänyt tätä väliä PALJON (osaa kommervenkit, joilla kokemus paranee)
3) tietää, että illalla voi vetää gin'n'tonickn, että pärjää.
4) matkaseurana oli harvinaisen mukava isoisä, joka oli matkalla Cambridgeen katsomaan kolmea monikansallista lapsenlastaan (suomi-islanti-britannia)
5) keep your eye on the money: säästö 300€!
Englantiin päästiin.
Reunion with Ryanair was as sweet as can be expected. I tolerated it just by the thought of saving 300euros in the process.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti