Miten voi olla, että ollaan asuttu kolme vuotta täl puolen järvee ja vasta tänä kesänä olen kunnolla löytänyt Mattilanniemen rannan ilot?
Meiltä kävelee ehkä max 10minuuttia tähän hiekkarannalle, joka on kolmevuotiaalle niin passeli, että avot.
Kelit ovat heinäkuussa olleet niin tukalat, että lapsen uittaminen vähintään kerran päivässä on tullut pakolliseksi.
Meillä se onneksi onnistuu ihan minimieffortilla, eikä maksa mitään...
Pyyhkeet kassiin ja lapsukainen rattaisiin ja sit mentiin.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olen huomannut, että olen päivettynyt. En nyt sentään ruskettunut, mutta en ole enää valkoinen laama, niin kuin normaali ihotyyppini vaatii.
Mattilanniemessä riittää tilaa uida ja lisäksi kirmata ruohikolla.
Ja kiipeillä kivillä.
Perheaikaa.
Pikkuiset kultakalat lammessa ui.
On kyllä niin onni syntyä Suomeen.
Ja näihin maisemiin.
Tällaisina päivinä ajattelen aina kiinalaisia ystäviäni, joista jotkut eivät ikinä näe sinistä taivasta.
Kissanpäiviä ovat Jyväskylän kesäpäivät.
So it's been quite a lovely summer in Finland for July. The weather has been so hot that cooling down a three year old fish boy takes at least one swim per night. Our beach of choice, Mattilanniemi beach is only 7 minutes walk from our house - a lakeside little sand box which makes Topfish wiggle with excitement. It's on my way to work actually, so sometimes I go for a run and then swim on top. This place is excellent fun with no costs, makes tops sleep like a baby afterwards. He is so lucky to have been born in Jyväskylä, Finland. What a lottery win!
Kuvat, joissa minä esiinnyn (c) Virpi Flyktman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti