Millainen on joulu 2015?

Hyvää joulua itse kullekin säädylle. Vietän joulua tänä vuonna Kaijjaanissa rauhallisesti äitini ja poikani kanssa.

Joulustressi - sitä ei ole ollut. Olen päättänyt, että mitään ei jouluna ole pakko tapahtua. Haluan, että läheiseni saavat viettää joulua omilla tahoillaan juuri niin kuin heille itselleen sopii. Aikaisimmista jouluista olen oppinut sen, että ainakaan ketään ei pitäisi pakottaa tekemään mitään mitä he eivät oikeastaan haluaisi tehdä. Miksi pitäisi?

Tänä vuonna me jätimme isin kotiin kirjoittamaan kirjaansa hänen omasta hartaasta toivomuksestaan. Veljeni viettää jota tyttöystävänsä mökillä. Tätini viettää sitä ystävänsä mökillä. Ja minä olen täällä Kajaanissa, koska minulle tämä tuntui oikealta paikalta olla. Halusin, että saan rahoittua. Ettei tarvitse paniikinomaisesti koristella tai leipoa tai laittaa ruokaa. Meillä ei aatolle ole ollut mitään pakollista ohjelmaa. On tehty vaan niitä asioita jotka tuntuu mukavalta tai huvittaa. Käytiin joulurauhan julistuksessa, koska satuttiin ehtimään. Keiteltiin riisipuuroa ja juteltiin elämästä, vapaudesta, hyväksynnästä ja onnellisuudesta. Riideltiin ihan pikkuisen, koska se kuuluu meidän äiti-tytär dynamiikaan.

Tein jopa yhden skypepuhelun verran töitä portugalilaisen ja saksalaisen kolleegani kanssa ensi vuoden projekteista - en siksi että olis ollut pakko, vaan siksi että se tuntui mukavalta. Kenen työ on sellaista et sitä _haluaa_ tehdä jouluaattona?

Poikani haki minut saunomaan ja kirjoittelen tätä Queenin joululaulun tahtiin lauteilla makoillen. Myöhemmin ehkä syödään vähän savukalaa, sienisalaattia ja englantilaisittain valmistettavia uunijuureksia rosmariinilla (palsternakka yams!). Avataan ehkä vähän paketteja ja aattelin tehdä vähän raakasuklaata. Jos huvittaa. Ja ehkä nautin vähän valkkaria, jos mummin alkoholin käyttöä paheksuva silmä välttää.

Täällä Kajaanissa on valkoinen joulu ja minusta tuntuu että olen just siellä missä haluankin olla. Siinä vapaudessa päättää omasta elämästäni, missä olen ja mitä teen. Minun elämässäni on vuosien varrella ollut paljon jouluperinteitä, joista monet ovat vuosikausien ajan olleet minulle todella tärkeitä. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut sen, että olen onnellisempi, kun opettelen luopumaan perinteistä, jotka eivät ihan joka vuosi jostain syystä toteudu - ehkä minusta riippumattomista syistä tai ehkä ihan vaan siitä syystä että minä en jaksa tai ei huvita. Ihana kun ei ole pakko jaksaa.

Tässä joulussa taitaa olla minulle tärkeintä itseni tutkiskelu: kuka on se ihminen, joka minusta on tullut. Millaista on viettää aikaa hänen kanssaan? Omiin ajatuksiin vajoaminen on selvästi yksi niitä minun elämäni luksuksia, sitä, mille haluan, että minulla on aikaa. Jos ei sitä voi tehdä jouluna niin milloin sitten?

Ihana, kun tän syksyn jälkeen voi vaan olla. Ja vihdoin sallia itselleen luvan blogata. Olen blogia kaivannut kovin, mutta en ole uskaltanut kirjoitella. Koska 'senkin ajan olisi voinut käyttää väikkäriin'. Tuntuu, että moni osa elämää on koko syksyn ollut ikäänkuin pausella.

Niin kuin varmaan mun fb feedini jo hyvin tietääkin, lähetin tuossa toissayönä väikkärin esitarkastukseen. Olo on lievästi epäuskoinen - onko se muka nyt valmis..? Kun olen niin monta ja monituista kertaa ollut jo varma, että se ei valmistu koskaan. Kyllä se nyt vaan on niin, että vuonna 2016 minusta tulee tohtori.

Hyvää joulua missä sitten olettekin
Toivon että teidän päivässänne oli jotain ihanaa, hyvää ja kaunista:)

--
Happy Christmas to everyone, where ever you are. I am spening Christmas in Kajaani with my mother and my son. This Christmas i have decided to have zero stress. I have decided to allow everyone around me to have the kind of christmas that they want. My husband is finishing his Martial Arts history book (deadline at the end of the year) at home. My aunt is spending the day with her friend. My brother is with his gf's family and so on. I felt like coming to Kajaani was thing i wanted to do, so here We are.

So far it's been awsome. Tops os very excited, so excited on fact that Did not sleep most of last night. Mum and i have only been doing things which We feel like doing: went to the declaration of peace. Ate some rice porridge. Tops took me to a sauna and plays next to me as i write. He likes the company. Later today i guess We will eat some smoked fish and roasted vegetables and cheese! And i might be allowed some wine (let's not tell mum). Overall, the arhmosphere is very relaxed and based on valuntary nature of things. I even chose to work for 45minutes to Skype call with portugese-German colleague group... Whose job is so much fun that you even feel like working at Christmas??

Over the years I've had many christmas traditions, but now as im older, i have started to accept that not all of them have to happen every year. Letting go means accepting that there is an end to things and that it does not have to be a tragedy.

For those who follow me on fb know that i submitted my phd to the externals on monday night. This autumn for me has been one of the most demanding and rewarding ones for years. After that kind of stress and countless hours in the Office, i am happy just to be here now. Lost in my own thoughts, enjoying the calm and the simple and pure happiness that comes from the choice that i am the actor of my own life. I get to choose what i do and dont do. And the fact that I've finally after many years, been starting to understand myself.

I wish you all happy and peaceful Christmas