Hilluu syksyisessä puskassa

 Käytiin eilen syyspäivän kunniaksi Virpin, Matiaksen ja Topsuisen kanssa hillumassa puskissa.

 Meillä oli kova tavoite päästä ottamaan ruskakuvia ja asuja siihen päälle...

 Mutta kuten niin monena päivänä tällä viikolla - aika loppui kesken.

Look1: Farkkua vielä kesäisissä vaaleissa väreissä

 Ja aurinko meni pilveen.

Look2: Robin Hood -mekko

Look3: Romanttinen saapasjalka pitsiunelma

 Otettiin sit ilman aurinkoa.

 Mut niiinkuin huomaatte, se ei menoa haitannut.

 Tässäpä siis teille hieman mun syyspukeutumisinspistä.

 Mun syysvaatteet on sitä nahkatakkia, mokkasaappaita (äkkiä tarvii käyttää ennen kuin on liian märkää niille), mekkoja ja farkkuja. Aika perus Katia siis.

 Oli muuten viime viikko aikamoinen rollercoaster ride mun elämässä. Ekanakin autisti alkoi oireilla jo viime viikon sunnuntaina. Hänelle iski vahvat  huudahdus äänenkäyttöharjoitukset. Huutoja tuli monta kertaa minuutissa ja ihan koko valveillaoloajan. Arvelemme, että hän yritti kertoa jotakin, mitä ei pysty ja huudahtelee ikäänkuin defenssin omaisesti heikkoa kommunikointitilaansa. Ongelma oli varmastikin viime viiikon työmatkani samaan aikaan mieheni työmatkan kanssa, joka sitten alkoi näkyä lapsessa. Myös erityisavustaja on ollut poissa pari päivää viikosta opiskelemassa. Ei auta kun on vaihtuvat ihmiset elämässä, alkaahan se pelotttaa ketä vaan. Raasu. Mutta kumminkin YH:na tämä on aika raskasta kuunneltavaa, varsinkin kun arvelen, että paras olisi ignoroida sitä, odotella vaan, että menisi pois. Eikä voi tietää, milloin menee pois. Ehkä kestää pari viikoa tai pari vuotta. Kivaa... Siis että yhtäkkiä maailman ihanimmasta poitsusta voi tulla maailman rasittavin poika.

Olin myös taasen nukkunut liian vähän ja maanantaina viime viikolla aivan henkisesti lopussa. Ei auttanut, että kummisetäni joutui myös loppuviikosta sairaalaan, eikä oikein tiedetä, mikä hänellä on vikana. Minulle tämä oli dejavu isäni kohdalta...

Kuitenkin sitten onneksi loppuviikko korvasi monenkertaisesti negatiiviset tunteeni vahvoilla positiivisilla. Miten voikin olla niin, että huono viikko voi olla samaan aikaan paras..? Tänään tuntuu niinkuin joku olis pistänyt mut kuivausrumpuun ja pyöräyttänyt pari kierrosta menemään. Miten sitä nyt taas sit aloittelis tätä uutta viikkoa... Kysyn mä vaan...

Ja koska vaikeat asiat on liian vaikeita, on hyvä tehdä välillä ihan hömppäjuttuja niinkuin vaikka käydä hyppiin puskissa kameran edessä. Tai strippailla luontopolulla... Sori ohikulkijat, kun ollaan asukuvaamassa niin vaihdetaan sit niitä vaatteita välillä... Mikä oli teidän suosikkiasu?

 Last week was one emotional rollercoaster ride. Firstly Tops got some symptons of yells - we don't know what they are or why, but our guess is that he tries to communicate and gets frustrated as he still cannot... And it doesn't help that parents fly around the world and he has to stay and don't really know when they return.

Then my uncle Kari was submitted to a hospital for pain and we don't know what that is, either.
So overall, I was pretty down. The weekend completely fixed me though, to the better direction. What an amazing time. How is it that sometimes you can have the best and the worst week ever in the same one...? Or is that just how life is... All the time...

Kuvat musta/pictures of me (c) Virpi Flyktman