- sumplinut poikasen eskariasioita uuden (taas, kuulitte oikein eli tämä on neljäs kokoaikainen) erityisavustajan kanssa.
- sumplinut poikasen terapioita (kun on kolme terapiaa niin aikamoista logistiikkaa se vaatii ja etenkin tiukkaa kuria jotta me vanhemmat saamme myös omat työmme tehtyä) onneksi 2,5vuoden kokemuksella erityislapsen äitiydestä, minusta on tullut leijonaemo ja puolustan lapsen ja perheeni oikeuksia kynsin ja hampain nykyisin, ei tule mitään jos kaikki on pois äidin työajasta. Onhan se nyt siis ennenkuulumatonta että minulla on työpaikka. Autistin äidin paikkahan on kotona lapsensa asioita järjestelemässä, eikö niin?
- jutellut kolmen eri projektin asiat kuntoon töissä (Philippiltä peritty IMAILE-projekti, Kiinalaisprojekti ja Co-Create Keski-Suomi projekti) mukaan lukien yhden livepalaverin ja pari muuta
- itkenyt Naomin olkapäälle, koska lapseni meneminen eskariin ottaa koville, kirjoitan tästä joku toinen kerta. Tajusin, että häntä tullaan kiusaamaan vaikka mitä tekisin, hänen elämänsä läpi, paljon pahemmin kuin minua aikanaan, ja aseet sitä kiusaamista vastaan ovat pienet. Aion kirjoittaa kirjeen ryhmän vanhemmille. Jotta kuusivuotiaat oppisivat erilaisuudesta ja siitä, että vaikka toiseen ei saa kontaktia, vaikka hän ei ole samanlainen kuin muut, häntä ei tarvitse pelätä tai syrjiä.
- varannut hotellin illaksi... (Ai miten niin muka teen asioita viimetingassa)
-käynyt jumpalla (thank god for HIIT)... Meinasin jättää väliin, mut ihan oikeasti, mun tarvii alkaa priorisoimaan liikuntaa. Rutiini ennen kaikkea.
Eli lomalta voi palata silleen heittämällä. Toisaalta kun on aikaa vaan todella vähän niin saa aikaiseksi todella paljon. Onko teillä tällaisia fiiliksiä?
Mun iltapäivän lento on köpikseen ja siitä sit jatkan junalla Halmstadiin. Toinen vaihtoehto olisi ollut lentää Göteborgin kautta ja käydä moikkaamassa Göteborgin ystäviäni Kempon merkeissä... Mut valitettavasti se olis tarkoittanut ainakin 6h ylimääräistä matkustusaikaa, joten köpis voitti. Harmi, olis ollut mukava käydä treeneissä Arneudin branchissa... Mut seuraavalla kerralla sitten. Onneks pojat on tulossa ens viikolla Jyväskylään ku meillä on iso leiri tulossa... Sitä odotellessa.
/ so i have returned from England and left again for Sweden. I had the priceless two days in Jyväskylä, which included a rockin wedding, a wedding Brunch, and a lot of life management, trying to get my son's preschool and theraphy business in order. Not to mention the three projects that im running this autumn in my job. But when you have only a little time, that makes you really efficient, right? That's how i feel at least. How do i do this? Well, it is because I have the most amazing Support Of great amount Of people around me. The biggest of course is my husband who takes care Of both our laundry as well as our son while i have been away. I know that this week, it is my turn really not to be there, but if course i do the same for him when he is on business trips. To have a partner that you can count on - well, that's the most important thing, i guess. Thank you for being in my life dear.
My trip today is to Halmstad, where i flying via Copenhagen. Let's see if i could get some time to get Henri's wedding photos out of my camera and let's see if tomorrow's post could be about that...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti