Tunteet lähdön suhteen ovat siinä mielessä ristiriitaiset, että Suomessa on ihana kesä ja elämä helppoa ja mukavaa. Suomeen jäävät rakkaat ihmiset ja toimivat nettiyhteydet. Mut olen silti täpinöissäni lähdöstä. Kiina on meidän toinen koti ja kaipaan sinne Suomessa ollessani. Matkat ovat mahdollisuuksia, päivittäisiä seikkailuita, haasteita. Se tunne, kun kävelen kotikadulla Xi'anissa on minulle niin rakas. Kun pääsen ovesta ulos ja voin ostaa hedelmiä auton lavalta tai poiketa kantakuppilaan syömään vihreitä papuja. Tämä seikkailu on minulle tuttu ja mieluinen.
Kiina on myös tilaisuus mennä itseensä, miettiä, mikä on elämässä tärkeää ja millaista elämää haluaa elää. Näiden kysymysten äärellä olen tänä vuonna, kun väitöskirja on valmis ja nyt pitäisi miettiä, että mitä minä teen sitten isona...? Tutkimusta, mutta mistä aiheesta? Artikkeleja? Kirjoja? Projektien hallintaa? Nyt on eräänlainen elämän taitekohta menossa minulla ja toivon, että puolentoista kuukauden aikana saan joitakin asioita mietittyä, kun etäännyn vähän suomi-arjen käänteistä.
Perhe on pakattu mukaan myös taas. Meidän piti laskea et montako kertaa ollaan käyty. Onneksi on passit, muuten olisi vaikea tehtävä. 
J: 11 kertaa
A: 6 kertaa
Eroa viime vuoteen on siinä, että lapselle ei ole otettu enää rattaita mukaan, kun hän jaksaa jo kävellä pitkiäkin matkoja. Saas nähdä miten pärjäillään ilman niitä. Tullaan takaisin heinäkuun puolivälissä. Heihei Suomi!
/Today We are Once more off to China. This is my 8th time. J's 11th time and A's sixth time. Once again we are going for research exchange and Once again it is to Xi'an. All very familiar, even the arguments on our way there. We have not taken a pram with us this time - let's see how it goes with a five year old that is eager to walk, but is it to the right directon...
We will be back in the middle of July. See you later, Europe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti