Tämä on tärkeää, mutta en silti ole ihan sitä mieltä, että eskapismi on tärkeä tapa hallinnoida omaa jaksamistaan. Pitää olla joitakin asioita, joihin voi paeta todellisuutta - miksikö? No siksi, että meille on annettu mielikuvitus juuri tästä syystä - jotta säätelisimme itseämme siltä, että elämä olisi aina vaan pelkkää kuivaa arkitodellisuutta. Koska aina ei voi olla hyvä päivä. Useimmat päivät ovat itseasiassa keskinkertaisia päiviä. Siispä kyky paeta todellisuutta saattaa olla se juttu, jonka avulla jaksaa - oli se sitten world of Warcraft, vaellus metsässä viikon ajan taikka hyvä kirja. Tai vaikka ihan vaan unelmat. Koska vaikka ne omat ihmiset ovatkin rakkaita ja tärkeitä, ja niiden kanssa ajan viettäminen on ihanaa, on syytä kuitenkin pystyä jotenkin nollaamaan akkuja. Joillekin se on alkoholi. Itse olen päättänyt sen käyttöä huomattavasti vähentää ja sen sijaan hakea sitä eskapismia esimerkiksi urheilusta. Jossa saa vielä endorfiinit kaupan päälle - aika hyvä diili.
Tänään olen taas työmatkalla, tällä kertaa Barceloonaan. Työmatka on varsinainen eskapismin huipentuma: saa nukkua yönsä rauhassa, kun kukaan ei herää klo 5 ja sano 'Viisi'. Saa ihan itse päättää töiden ulkopuolella että mitä näkee ja vaikka mitä syö. Aikamoista luksusta. Tällä viikolla pärjäillään sit syyskuuhun asti. Jos saisin vapaasti valita, kävisin ns. Aikuisten matkalla, jossa lapsi ei olisi mukana kerran 1-2kuukauteen, oli sitten työmatka tai se harvinaisempi eli miehen kanssa kahdestaan matka. Olkoonkin sitä paskaa äitiyttä sitten - mielestäni kaikki tarvitsisivat tällaista. Ja yhteiskunnan varoja mielenterveyden ylläpitämiseen menisi vähemmän.
This summer I have been thinking of escapism. It's something certainly not appropriate to do if you are a mother of an autistic child. Every day, you should be present to your kid, to your husband, to all the people around you. I agree on this: when you are with your loved ones, you should not be on the phone or dreaming - you should be present to those around you. Due to this, I have said to myself that I'm not using laptops or mobile phones at nights & weekends, no more than absolutely necessary.
What I don't agree with is that escapism would be purely a bad thing. We all need it. Whether it is playing World of Warcraft, reading a book or just dreaming - everyone should have a way of unwinding, of getting the everyday stress out of one's head. However much we care about our loved ones, it should be okay to sometimes spend 'me' time. To escape from the reality. Yes, it needs to be a balance - we've all met those people living inside their playstations, I don't mean that. What I do mean is that it's not bad parenting to take some time off sometimes. I think it should be mandatory for all parents of small children to have an occasional holiday just the two of you. Unfortunately that's often easier said than done - there is not that many people offering to take the kids, but also the parents are hesitant to leave their kids. Somehow I think that the funds for mental health would drop if there was a regular way of taking some time off your kids.
Being alone in a business trip is of course a great escape. I'm in Barcelona today. Great city:)
Something has changed within me, something is not the same.
I'm through with playing by the rules of someone else's game.
Too late for second guessing
Too late to back to sleep
It's time to go trust my instincts
Close my eyes and leap
It's time to try defying gravity
I think ill try defying gravity
And you cant pull me down
I'm through with accepting limits
Cause someone said they're so
Some things i cannot changed
Until i try ill never know
Kiss me goodbye, I'm defying Gravity.
I hope that you are happy
Now that your choosing this
I hope you are happy in the end
I hope you wont live to regret it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti