Nyt on nukuttu

 Viikko Kiinassa. Viikko kipeenä. Normaali viikko. Näin nää viikot vaan menee johonkin.

 Ja vaikka kevät onkin se aika vuodesta, joka mua yleensä aina masennuttaa... Nyt tuntuu taas ihan hyvältä. Mikään ei just nyt oo hätänä. Kaikki on hyvin. Niin kuin Anna Puu asian ilmaisisi, nyt on nukuttu ja koko päivä aikaa. Tehdä mitä vaan, tai jättää tekemättä.

 Nyt on hyvä.
Nyt ei sada.
Nyt on nukuttu ja koko päivä aikaa:

Tehdä mitä vaan tai jättää tekemättä.
Kuunnella musiikkia tai kadun ääntä.
Kuunnella musiikkia tai kadun ääntä.

Nyt oon tässä.
Kaikki on hyvin.
Pyysin anteeksi ja sinä annoit.

Tulkoon mitä vaan tai jääköön tulematta.
Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin.

Tulkoon mitä vaan tai jääköön tulematta.
Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin.
Kaikki on hyvin. 

Anna Puu/Hyvä hetki

 Tätä biisiä oon tässä kuunnellut ja fiilistellyt. Kun se on niin antistressibiisi, kuin vaan voi olla. Oon reflektoinut ja mun kuukauden takainen ahdistus johtui kaikista eniten siitä, että en ole nukkunut kunnolla. Jotenkin aiemmin se ei oo mua vaivannut - nukun tai en nuku. Nyt kuitenkin nukkumattomuus on mulle niin kriittistä, että kun oon yhdenkin yön vähemmillä kuin 7h unilla, niin se aiheuttaa seuraavana päivänä sitä, että ajatus ei kulje ja että alan hautoa vaikka mitä kauheita ja paskoja ajatuksia mielessäni. Niitä ajatuksia, joista en tunnista itseäni. Niitä ajatuksia, jotka on elämäntuhoisia. Siis sellaisia, että haluaisin laittaa jonkun osan elämää paskaksi ja palamaan. Ja en mää halua olla se ihminen. Joten kun tulin Kiinasta kotiin, tein itselleni perussääntöjä. Jotta eläisin terveellisempää elämää. Että yritän nukkua sen seitsemän tuntia normaaliyössä. Että syön hyvin, enkä mitään kakkaa. Että juon vähemmän alkoholia. Että harrastan säännöllistä liikuntaa. Joo, näiden asioiden ei pitäis olla Rocket Sciencea, mutta mää oon välillä niinku sellainen keskenkasvuinen kakara, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Ja silloin on syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoo, että "Grow up, Girl! Milla hei sun täytyy muuttuu."

 Ei se tarkoita sitä, etteikö elämässä sais olla spontaaniutta. Ettei elämässä sais olla kivaa. Ettei elämässä sais bilettää koko yötä aamuun asti. JOSKUS. Täytyy löytää tasapaino. Ja mulle se tasapaino on ehkä sitä, että mää vedän jakkupuvun päälle ja teen työpäivän. Ja sit lounastunnilla käyn vähän hyppimässä lumihangessa Virpin kanssa. Miten niin tää ei olis aikuista menoa?

Sellaisia pohdintoja tällä viikolla. Miten teidän elämissä menee?

A week in China. A week ill. This normal week. How do the weeks go by so fast, I wonder...? My life has lately been about trying to find a balance. Balance of family life. Balance of work life. Balance of fun vs. over doing it. I've gone back to basics: Sleep well, Eat well, Do sports, Drink less alcohol. I know, I am not a child anymore - These things should be trivial. But I still find myself wandering. Right now, all is well. Nothing at all is wrong in my world. Have a great weekend everyone - How has your life been this week?

Kuvat/Pictures (c) Virpi Flyktman