keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Työmatkalla Kiinassa Helmikuussa 2016: Keskiviikko


 Keskiviikkona jätettiin pääkaupungin pilven piirtäjät taakse ja lähdettiin lennolle kohti Kiinan kotiani, eli Xi'ania. Voi, kuinka olenkaan näitä maisemia kaivannut!
 Ystäväni Yin Meng poimi meidät kentältä ja mentiin heti meidän kotitalon ihanaan 'tauluja katossa' ravintolaan lounaalle Liang Ni:n ja Qiao Zhilinin kanssa.
 Kotiin palaaminen tuntuu aina hyvältä. Olin aika täpinöissäni.
 Vanhojen ystävien tapaaminen on <3.
 Lounaan jälkeen miesväki pantiin ruokalevolle (=Tekemään töitä) hotellille ja minä painelin kadulle. Meillä olisi vaan kaksi päivää Xi'anissa, eli aikaa ei todellakaan ollut hukattavaksi.
Käppäilin rakkaalla Yanta Xi Lu:llani eli kotikadulla aivan fiiliksissä. 
 Kävin nostamassa vähän rahaa ja sitten suuntasin kohti Xiao Zhaita, tietenkin.
 Se on eteläisen Xi'anin kauppa-alue, meidän läheisin metroasema ja muutenkin sellainen pikkukeskusta.
 Kävin tapaamassa DVD-miestä, joka myi minulle kasan uusia leffoja. Pläräsin valikoimia varmaan puoli tuntia. Sieltä löytyi varsin kiinnostavaa kamaa:
 Päätin shoppailujeni päätteeksi käydä pikaisesti läheisessä temppelissä. Rakkaat maisemat <3.
 Ilta alkoi jo pimetä, kun hain kolleegani hotellilta ja painelimme Xi'an Jiaotongin kampukselle ja siis minun kiinalaiselle työpaikalleni.
 Siellä odottelimme kaikessa rauhassa Prof. Li:n edellisen palaverin päättymistä, ennen kuin meidän työpäivämme alkoi.
Esittelimme SINOFINN Capstone-kurssin suunnitelmia XI'anin tutkimusryhmälle ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että he muokkaavat opetussuunnitelmaansa yhdenmukaiseksi projektin suunnitelmien kanssa. Tämä kokous oli siis varsinainen läpimurtomenestys itsessään, olimme tyytyväisiä päivän edistykseen. 
 Ilta Xi'anissa oli jo pimennyt, kun kokous viimein päättyi ja läksimme käppäilemään illalliselle.
 Xi'anin tutut kadut. Tää kaupunki on mulle pelkkää rakkautta. Kaikki tuntuu niin tutulta.
 Illallinen oli uudessa hipsteriravintolassa. Yhtään ei oo mulla silmäpusseja tai mitään...
 Kiinalaiseen illalliseen kuuluu kilistely ja se, että pitää kippistää matalammalle kuin toisen lasin reuna. Eetun taidon näyte tässä.
Professorit näyttävät toisilleen kuvia vuosien varrelta.
 Vanhoja ja uusia muistoja syntyy.
 Ruoka on hyvää ja ystävien keskellä aika kuluu nopeasti.
 Opiskelijat olivat myös tyytyväisiä tavatessaan ulkkareita ja päästessään reenailemaan englanninkieltään. Kaikista hellyyttävintä oli se, että heti, kun kokous päättyi, ryhmän tytöt tulivat kertoilemaan minulle kaikista iloisista tapahtumista viimeisen vuoden aikana. Joku oli tullut raskaaksi ja toinen mennyt naimisiin ja niin edelleen. Nämä ovat ystäviäni, Kiinan perhettäni. Ystävyyssuhteet ovat aitoja, eivät pelkkää vieraskoreutta, niin kuin usein tällaisissa tilanteissa käy. Tää on mun viides vuosi Xi'an Jiaotong yliopiston vierailevana tutkijana. Parhautta on pystyä sanomaan, että toisella puolen maailmaa, minulla on tämä toinen elämä, nämä ihanat ihmiset ja saan olla osa heidän arkeansa. Vaikka sitten vaan sen 2kk vuodesta, mutta kummiskin.
 Wednesday begun with a taxi ride to the Beijing airport. In the taxi, Jups who was still slightly suffering from Jetlag, told us how to solve the immigration problems of Finland... He had been up since 5am saving the world:) We then took the flight over beautiful mountains to my home in China, Xi'an. I was so happy to be home that I felt I was going to burst of joy. My friend Yin Meng picked us up from the airport and took us to Yang Yang International, where we live. This time we were staying in the 29th floor hotel instead of the normal 15th floor though. Liang Ni and Qiao Zhilin met us for lunch at the 'Paintings in the ceeling' restaurant - I've missed the food almost as much as the people. 

After lunch, I left Jups and Eetu to work in the hotel while I walked to Xiao Zhai to do some shopping and see the DVD man. After going through piles of DVDs for about half an hour, I went home with a carrier bag full - but didn't, for some reason, but the 'Levottomat 3' which would have been there for sale... I then stopped by the local temple on my way back to Yang Yang Guo Ji, where I picked up the men folk, on our way to the office on the 10th floor of the Xi'an Jiaotong School of Finance and Economics. Aka Prof Li's lab. Girls of the research group were almost fainting with the sight of handsome foreigner and made Eetu blush a lot while waiting for Prof Li to arrive from his meeting. When he finally did though, we agreed on the plans of the 2 years of SINOFINN Capstone project and the meeting itself for a bigger success than I think any of us would have imagined. We have a real chance to give the curricula a reform, which is amazing. Chinese keep on surprising me again and again with their warmheartedness and welcoming attitudes. And the fact that things just happen. And people want to do things. Often in Finland, there seems to be people who just oppose change, whereas in China, it is expected and embraced.

The evening ended with a wonderful dinner banquet, prof Li style. Lots of eating, toasting and laughter. It was so good to see these people again. My friends in China <3 This is my 5th year with this research group and I am proud to call these people my Chinese family. Good to be back home, even for two days.

2 kommenttia:

  1. And some familiar faces and places! I really start missing China when I see your posts! Aww.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. You should totally go back to China:)

      Poista

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...